Hae tästä blogista

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Pari minimietettä luetuista

Sanattomuus vaivaa, joten vaihteeksi muutama minimiete lukemistani kirjoista. On jonoakin päässyt kertymään, koska sanattomuuden lisäksi on vaivannut en nyt jaksa. Syy ei ole kirjoissa, erityisesti Mads Peder Nordbon kirja ansaitsisi enemmänkin huomiota.


Mads Peder Nordbo: The Girl Without Skin
alkuper. Pigen uden hut, 2017
Text publishing, 2018
tanskasta englannintanut Charlotte Barslund
s. 356


Nuuk, Grönlanti.

Jäätiköltä löytyy muumioitunut ruumis, oletetaan että kyseessä on peräti muinainen viikinki. Paikallisen Sermitsiaq-lehden toimittaja Matthew Cave saa tehtäväkseen kirjoittaa löydöksestä jutun. Ennen kuin juttu saadaan ulos, tapahtuu kuitenkin verinen käänne: muumio katoaa ja sen tilalla on brutaalisti murhattu (ruumista vartioinut) poliisi.

Matt on tietysti järkyttynyt, mutta samalla harmistunut: hyvä uutisaihe meni reisille. Käy nimittäin myös ilmi, että ruumis tuskin on viikinki vaan tuoreempi tapaus. Lisäksi näyttää siltä, että ruumis saattaa liittyä Nuukia 1970-luvulla järkyttäneeseen murhasarjaan, jota ei koskaan saatu selvitettyä.

Melko koukuttava kirja, jota en herkimmille suosittele. Sisältää nimittäin jossain määrin verta,  suolenpätkiä ja sisäelimiä pitkin lattioita. Minua ei sellainen juuri hetkauttanut, mutta siedän muutenkin kirjallisuudessa melko hyvin kaikenlaista.

Kirja on suomennettu nimellä Tyttö ilman ihoa ja siitä on blogannut aiemmin muun muassa Oksan hyllyltä

The Girl Without Skin/Tyttö ilman ihoa on ns. Grönlanti-sarjan aloitus. Sarjasta on julkaistu kolme kirjaa (en tiedä onko lisää tulossa. Toinen osa on nimeltään Cold Fear/Kylmä pelko ja kolmas on Kuolinaamio (ei nähtävästi ole englanninnosta ainakaan toistaiseksi).


Aileen Wuornosin tarinan luin osin Des Nilsenin imussa. Tuli jonkin sortin himo sarjamurhaajiin ja true crimeen, joka on nyt toistaiseksi tyydytetty. Wuornoksesta olen aiemmin lukenut Sarjamurhaaja-kirjastani, joka on nähtävästi kateissa. Etsin sitä tätä postausta varten, mutta enpä löytänyt. Ties missä kasassa se lymyilee. Ärsyttää, kun tekisi mieli selailla sitä. Noh, kaipa se pompsahtaa jostain esille jossain vaiheessa.

Wuornoksesta kertovaan kirjaan tartuin kuitenkin Leena Lumin postauksen innoittamana. Hän on vastikään lukenut Aileenista kertovan kirjan ja halusin minäkin sitten sen lukea. Jännä muuten, että kirja on vasta nyt suomennettu: se kun on alun perin julkaistu 2004.

Minulle kirja jäi aika vaisuksi kokemukseksi enkä ihan ymmärrä, miksi Aileen Wuornos on mainittu sen toiseksi kirjoittajaksi. Aileenin oma ääni kuuluu kirjassa lähinnä muutamien kuulustelujen ja muiden suorien lainausten kautta, jotka ovat varsin toisteisia. Ei mitään erityisen syvällistä niissä, pelkkää jankkaamista.

Koin kirjan muutenkin vajavaisena, ikään kuin lukijan oletettaisiin tietävän ennestään tästä keissistä jotain/enemmän. Kirjassa mainittiin mm. että Aileen adoptoitiin aikuisiässä (ei mitään muuta), samoin kerrottiin että Dawnista tulee Aileenin paras ystävä, mutta ei siitäkään mitään muuta (kuka hiton Dawn?).

Ei tässä kirjassa mielestäni juuri Aileenin pään sisään päästy. Koen, että murhaaminen ja murhatut miehet kiinnostivat Berry-Deetä enemmän kuin Aileen persoonana.

Tai sitten odotukseni olivat korkealla luettuani juuri erityisen perusteellisen tutkielman Des Nilsenin persoonasta.

Anyway, tulipahan luettua. Kirja on melko nopealukuinen, joskin hieman rasittava toisteisuutensa takia. Lisäksi joku olisi voinut vaikka oikolukea sen vielä kerran – aika paljon oli tekstiin jäänyt virheitä.

En kannata kuolemantuomiota, vaikka en Aileenille lämmennyt. Lisäksi jäin miettimään, miksi kirjailija on maininnut paljon yksi yö vankilassa maksaa veronmaksajille. Onko se jokin oikeutus kuolemantuomiolle.

Kannattaa lukea tuo yllä linkkaamani Leena Lumin kirjoitus, jos kirja vähänkin kiinnostaa. Leena käsittelee kirjaa perusteellisemmin.

Aileen Wuornos with Christopher Berry-Dee: Monster, My True Story
John Blake publishing, 2004
s. 238

8 kommenttia:

  1. Harmi, että tuo Wuornoksesta kertova kirja on noin vajavainen. Olen ollut suhteellisen kiinnostunut siitä, vaikka en mitenkään syvällisesti olekaan perehtynyt keissiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, harmi, että et ole nähnyt jokin aika sitten lähetettyä leffaa Aileenista! Pintaraapaisustaan huolimatta minusta kirja paljastaa Aileenista jotain uuttakin ja hyvin tärkeää: 1) Aileen ei ehkä koskaan olisi ryhtynyt murhiin ellei hän sattumalta sateessa olisi liftannut naisten pahoipitelystä tuomittuun mieheen.2) Lisäksi Aileen oli raiskattu niin monta kertaa, että oikeaa lukua eivät tiedä ketkään. 3)Aileenin kasvattivat hänen suomalaiset isovanhempansa ja isoisä se hirviö oli ei Aileen! Isoäiti toinen, sillä hän ei puuttunut tilanteeseen 4) Kukaan ei ole kiistänyt etteikö Aileen toissa oloissa olisi ollut vaikka kuinka menestyvä 5) Naiset pitivät Aileenista ja Aileen naisista. Hän elättikin yhtä naisystäväänsä ja senkin takia hän silloin seisoi sateessa liftaamassa...Lue nyt kuitenkin vain♥ Ja huom. seuraa mitä teloituksesta kerrotaan.

      Poista
    2. Anki, kannattaa tosiaan lukea vielä vaikka Leenankin postaus kys. kirjasta. Minun makuuni kirja oli aika hutaisten tehty, mutta oli se silti ihan kiinnostava.

      Poista
  2. Sanattomuus on tuttua. Itse en oikeastaan nykyään jaksaisi tilitellä lukemisiani maailmalle enkä miettiä, miten minkäkin asian blogissa muotoilisi, mutta tänään en voinut vastustaa kiusausta, ja tuli blogattua kahdesta kirjasta. Oli se kyllä aika rasittavaa! :) On ollut niin leppoisaa vain lomailla viime aikoina. Pitänee palata takaisin kesälaitumille...

    Tuon Mads Peder Nordbon dekkarit ovat kiinnostaneet minua juuri Grönlannin takia, mutta olen kuullut verestä ja suolenpätkistä, joista en itse ole kovin innostunut, joten ainakin toistaiseksi ne ovat jääneet lukematta. Mutta ehkä ne voivat olla muuten ihan ok? Juuri Grönlannin takia. Harmi, ettei tuo Aileenin tarina vaikuttanut innostavalta, mutta kaikista kirjoista ei voi millään pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannatakaan blogata, jos asenne on tuo ja blogista vain harmia. :D Minä tykkään kyllä pitää tätä blogia eikä sanattomuuteen liity mitään kummoista draamaa: näitä kausia tulee ja menee ja silloin kun en jaksa, en bloggaa. Sitten taas bloggaan, kun jaksan. Olen pitänyt tätä blogia viitisentoista vuotta, joten rakas harrastus tämä edelleen on. <3

      Suolenpätkät liittyivät Nordbon kirjassa murhatapoihin eli henkilöiltä oli revitty sisäelimet vatasasta ulos. Nämä mainittiin, mutta ei niissä varsinaisesti mielestäni ryvetty. Jos nuo kestää, niin sitten voi kirjan rauhassa lukea. Kirja ei siis kauttaaltaan ole brutaali.

      Ehkä joku muu kokee Aileenista kertovan kirjan toisin, kuten Leena. Jos kirja ollenkaan kiinnostaa, kannattaa tosiaan hankkia ns. second opinion.

      Poista
    2. No eipä täälläkään mitään draamaa ole. Nettiin ja someen väsymistä ei voi pitää erityisen suurena tragediana ihmisen elämässä :) Ja lukeminen on edelleen rakas harrastus. Ehkä tuon Nordbon kirjoja voisi kokeilla, koska Grönlanti joka tapauksessa kiinnostaa, eikä suolenpätkillä mässäillä sen enempää :)

      Poista
  3. Elina, olet oikeassa, että tämä ei ole psykologisesti kovinkaan antava ja tähän kirjaan olisi pitänyt tarttua toisena naiskirjoittajan!

    Filmissä pääosassa olivat hänen murhat sekä Aileenin naissuhde, mutta kaikki sympatiani kaatui Aileenille!!!!

    Kiitos linkityksestä sekä kiva, että luit tämän kirjan♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joku muu olisi voinut sopia tämän kirjoittajaksi paremmin. Mielestäni Berry-Dee on jopa hutiloinut, kun vihjaa kirjassa asioista ja henkilöistä, mutta ei koskaan palaa niihin. Mielestäni myös ne pitkät kuulustelut kopioituna sellaisenaan olivat aika laiska veto kirjailijalta.

      Mutta kyllä tämä kannatti lukea, kiitos sinulle hienosta bloggauksesta! <3

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.