Kiinnostaako sinua
- raiskaaminen ja raiskausfantasiat?
- (mielenterveys)diagnoosien jakelu potilasta edes tapaamatta ja hoitoennusteen julistaminen jo ensimmäisellä käyntikerralla?
- ihmisten arvottaminen kilogrammojen perusteella, toisin sanoen ylipainoisten ihmisten arvostelu ja häpäisy, fat phobia?
- ihmisten rakastuminen ristiin rastiin toisiinsa ilman sen kummempaa ”järkeä”?
- Freudiin viittaaminen joka toisessa käänteessä?
- seksuaalisuuden keinotekoinen alleviivaaminen? (tyyliin jollain on koko ajan ”muna pystyssä”)
- unien kuvailu ja niistä jauhaminen? (tälle on tärkeä perustelu kirjassa, itse en oikein jaksa toisten unia missään muodossa paitsi tietty omani kiinnostaa)
- ohuet ja kankeat henkilöhahmot?
Jos vastasit kyllä, lue Yasutaka Tsutsuin Paprika ja saat näitä kaikkia potenssiin sata!
Kirjan idea on mainio, mutta toteutus minun makuuni ontto ja naivistinen. Paprika oli minun ja Lauran lukupiirikirja ja pakko todeta, että olisin kaiketi jättänyt kirjan kesken ellemme olisi sitä kimpassa lukeneet.
Kirjan jaksoin lukea vain siksi, että pääsin siitä avautumaan Lauran kanssa sovittuina aikoina. Nyt on voittajafiilis, mutta ei enää minulle Yasutakaa, kiitos.
Alla kirjan esittelyteksti, joka valottaa tarinan asetelmaa aika hyvin. Aihe onkin hyvin mielenkiintoinen, mutta minua sen käsittelytapa tosiaan ei nyt puhutellut. Kannattaa kuitenkin muistaa, että toisen roska voi olla toisen aarre!
When prototype models of a device for entering into patients dreams go missing at the Institute for Psychiatric Research, it transpires that someone is using them to manipulate people s dreams and send them insane. Threatened both personally and professionally, brilliant psychotherapist Atsuko Chiba has to journey into the world of fantasy to fight her mysterious opponents.
As she delves ever deeper into the imagination, the borderline between dream and reality becomes increasingly blurred, and nightmares begin to leak into the everyday realm. The scene is set for a final showdown between the dream detective and her enemies, with the subconscious as their battleground, and the future of the waking world at stake.
Widely acknowledged as Tsutsui s masterpiece, Paprika unites his surreal, quirky imagination with a compelling, haunting narrative.
Yasutaka Tsutsui: Paprika
alkuper. Papurika, 1993
Alma Books, 2009
japanista englannintanut Andrew Driver
s. 348
Hah, mä olen lukenut kolme Yasutaka Tsutsuin kirjaa, tosin en tätä (saatan kyllä kokeilla, jos joskus vastaan tulee).
VastaaPoistaMutjoo, kirjansa toimivat aika lailla ideoidensa varassa, ei niinkään henkilöiden tms., unenomaisuus ja unen ja toden rajojen hämärtyminen ja groteskius, erityisesti groteski seksuaalisuus, ovat kylla olleet tuttuja piirteitä :)
Okei, eli on tyypillistä Tsutsuille. Minua ei oikein tällainen tyyli puhuttele. Juoni edellä -rakenne toimii, jos henkilöhahmot eivät ole kuitenkaan ihan... miten sanoisin, "urpoja". Tässä kirjassa kuitenkin voitettiin jopa nobeleita ja henkilöt olivat olevinaan superälykkäitä, mutta se ei kyllä lukijalle oikein mitenkään välittynyt. :D Mutta ehkä se olikin tarkoitus: olla korni ja groteski, irvailla vähän kaikelle.
PoistaMinulta saisit tämän kirjan, jos vaikka osuttaisiin joskus Suomeen samaan aikaan ja sattuisi olemaan joku lukuihmisten tapaaminen sopivaan aikaan. En koe tarvetta tätä säilytellä :D
Katopa se elokuva? On melko erilainen ku tää kirja.
VastaaPoistaLuulen, että en katso :D En jaksa tätä kirjaa tai mitään siihen littyvää enää yhtään. Ja minulla on (asenne)ongelma, koska se elokuva on animaatio: en jaksa sellaisiakaan.
PoistaKysymyslistaasi vastaaminen oli yhtä päänpuistelua ja ei:n hokua, vaikka rapsakan punaisen paprikan rouskaisu noin konkreettisesti mielihyvää tuokin.
VastaaPoistaYlipäätänsä on vaikea ymmärtää ihmisyksilön arvottomisen mielekkyyttä jokun tietyn yksittäisen ominaisuuden/luonteenpiirteen pohjalta, tahi käyttäen kriteerinä munan asentoa... Tämä poislukien raiskaukset hyväksikäyttöineen, joille ehdoton EI ja kunnon tuomiot/sanktiot käyttöön.
Kirjallisuudessa kuten muussakin taiteessa, tiedonvälityksessä, uutisoinnissa ja somessa on menty eräänlaiseen yksinapaisuuteen laaja-alaisuuden ja sen suoman avartavan ja ajatuksia herättävän keskustelun kustannuksella, diagnooseja ja luokitteluja kyllä riittää, ei hyvä!
Siispä: iso kiitos ja reipas hellehatun heilautus ratevasta esittelystä!! Taidanpa kuitenkin pitäytyä sen perinteisen paprikan annissa:)
Kirjallisuudessahan lähes kaikki on toki sallittua ja saa minusta ollakin. Pitää vain yrittää löytää sieltä runsaasta tarjonnasta itselleen sopiaa luettavaa.
PoistaOsittain Paprika lienee myös aikansa tuote: tietty “ysärimäisyys” näkyy. Toisaalta Tsutsuin tyyli ilmeisesti on muutenkin varsin groteski, kuten Gregorius osasi kertoa tuossa aiemmin, joten ehkä kyseessä on tosiaan tyyli, jota en vain ihan ymmärtänyt. Lukemissani Ryu Murakamin teoksissa on hieman samaa (vaikka eri genreä edustavat), mutta hän on huomattavasti “modernimpi” henkilöhahmoissaan. Toisaalta Ryu Murakamin kirjoissa henkilöhahmoilla on myös merkitystä, ei siis mennä niin juoni edellä niin kuin Paprikassa.
Näin jälkikäteen vielä kun Paprikaa mietin… ehkä Tsutsuin tarkoitus onkin irviä ihan kaikelle ja koko kirja on lähinnä parodiaa. Pistää kaikki vitsiksi ja viedä lukijaa kuin mätää kukkoa. Se taas meni ehkä minulta ohi nimeomaan siksi, etten ole tällaisen tyylin ylin ystävä eikä se naurata minua.
Mutta en juu, en usko että missaat mitään jos nautit paprikasi suun kautta silmien sijaan. :D