Identtiset kaksoset Stella ja Desiree Vignes ovat mustia, mutta niin vaaleita että voisivat käydä vaikkapa valkoisista. Stella valitseekin elämän valkoisena ja kaksosten tiet eroavat.
Kaikki alkaa pienestä (kuvitteellisesta) tuppukylästä, Mallardista. Louisianassa sijaitsevaa Mallardia asuttaa musta yhteisö, jossa tosin suositaan mahdollisimman valkoista ihonväriä. Mitä vaaleampi, sen parempi. Silti kaikille on selvää, että mustia ollaan.
Kaikki tietävät, miten Mallard syntyi ja miksi siitä tuli sellainen kuin tuli. Vaikka Mallard on fiktiivinen kylä, on vastaavia oikeasti ollut olemassa Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa. Muutama on mainittukin kirjassa.
The Vanishing Half on historiallinen romaani, jonka tarina alkaa varsinaisesti vuodesta 1968, mutta sitä aiempiakin tapahtumia sivutaan. Nimittäin 1968 Desiree palaa Mallardiin oltuaan poissa yli kymmenen vuotta. Kukaan kylässä ei odottanut näkevänsä kaksosista kumpaakaan enää koskaan.
Kaiken lisäksi Desiree tuo mukanaan tyttärensä Juden, jota mustempaa saa hakea. Jude ei koskaan kunnolla sopeudu Mallardiin ja haluaa sieltä pois. Lähteekin heti, kun se on mahdollista.
The Vanishing Half ei ole vain Desireen ja Stellan tarina, vaan yhtä lailla myös heidän tytärtensä. Stellallakin on tahollaan uusi perhe ja tytär. Stellan elämä valkoisena ei lopulta ole niin auvoista kuin kuvitella voisi. Päiviä varjostaa pelko siitä, että hänen taustansa voi paljastua milloin tahansa. Elämä on osin teeskentelyä, koska valitessaan valkoisuuden Stella samalla luopuu isosta osasta identiteettiään – ja menneisyyttään. Stellasta tulee taitava valehtelija – edes omalle lapselle ei voi totuutta kertoa.
Eräs kohta, jossa kuvataan Stellan elämää Los Angeleissa, tuo mieleeni jokin aika sitten katsomani sarjan Them. Them kuvaa valkoisella alueella asuvan mustan perheen elämää: ennakkoluuloja ja suoranaista vainoa, jota se sai osakseen. Samaa asetelmaa esiintyy The Vanishing Halfissa: valkoiselle asuinalueelle muuttaa musta perhe, joka saa yhteisön kihisemään. Stellaakin asia järkyttää, mutta hieman eri syistä - paljastumisen pelko ei koskaan jätä rauhaan.
The Vanishing Half on historiallinen romaani minun makuuni: se on runsas ja rikas, hallittu ja hillitty. Pidän Bennettin tyylistä kertoa asioita, kuvata tunteita ja tunnetiloja. Asioita ei selitetä puhki, vaan paljon jää lukijankin kuviteltavaksi ja päätettäväksi – ei kuitenkaan niin paljon, että se häiritsisi.
Brit Bennett: The Vanishing Half
Dialogue Books, 2020
s. 366
 |
| Lukukeidas, jossa kuvasin kirjan. |
Kuulostaa tosi hyvältä! Nämä ns. rotukysymykset ovat mielenkiintoisia näin tavalliselle valkoiselle suomalaiselle. Vaikea samastua, mutta haluaisi oppia lisää.
VastaaPoistaTotta, omaa ihonväriä ei ole tarvinnut sen kummemmin ajatella kun taas toiset kokevat jatkuvaa painetta ja syrjintää sen takia. Tämä on kyllä todella koukuttava kirja, toivottavasti siitä saadaan suomennoskin joskus!
PoistaKiinnostava kirja. Tuli mieleeni eräs perhe, sillä he tulivat juttelemaan meidän lähelle eräänä päivänä kahvilassa. Perheen isä oli väriltään tumma ja hänellä oli mustat afrokiharat hiukset. Vanhin tytöistä oli kuin isänsä, tumma ja tummat afrokiharat hiukset. Sitten oli kaksi vaaleaa tyttöä, joilla oli ihan vaaleat, mutta todella kiharaiset afrohiukset. Ilmeisesti nämä vaaleat siskokset olisivat kirjan Mallardiin sopivia asukkaita.
VastaaPoistaTämän kirjan kaksosilla on molemmilla mustat suorahkot hiukset. Voi olla vaikea päätellä henkilön taustoja pelkästään ulkonäön perusteella. Mutta Mallardiin sopisivat nuo kuvaamasi tytöt oivasti, kun vaaleita ovat.
PoistaKuulostaa tosi mielenkiintoiselta kirjalta:) Tuosta tulee mieleen täällä joskus asunut, tai ehkä asuu vieläkin, suomalainen hyvin vaalea nainen, joka meni naimisiin tumman jemeninjuutalaisen kanssa, ja tytöillä oli aivan vaaleat kiharat ja vain kevyesti tumma iho, ja se sekoitus oli tosi erikoisen näköistä.
VastaaPoistaTämä on todella koukuttava kirja, voin suositella jos vähänkin kiinnostaa rotuun liittyvät pohdinnat. Kiinnostava on ihmisen perimä!
Poista