keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Miten eri tavoin voi häiriköidä naapurustoa

Joskus naapureiden keskinäiset suhteet äityvät niin pahaksi, että tarvitaan ulkopuolista apua rauhan saavuttamiseksi. Useimmiten kyse on kuitenkin muusta kuin pelkästä henkilökemioiden kohtaamattomuudesta.

Monenlaisia häiriötä voi aiheuttaa esimerkiksi huumeluolan pyörittäminen kerrostaloasunnossa. Tai kannabiksen viljeleminen kämpässä eikä nyt ole kyse mistään yksittäisestä ruukkukasvista, vaan lähinnä viidakosta. Huoneiston käyttäminen ns. shooting galleryna eli paikkana, jonne voi mennä piikittämään itseään. Asukas – itsekin käyttäjä – ei välttämättä edes tunne henkilöitä, jotka käyttävät hänen huoneistoaan trippipaikkana. Huumepiireissä sana leviää.

Ja sitten mielenterveysongelmat. Niistäkään ei ole puutetta toisin kuin hoidosta/hoitoon pääsemisestä. Pitää olla aika sairas ja sekaisin ennen kuin pääsee avun piiriin ja huonoimmassa tapauksessa se apukin on mallia sossu käy joskus tsekkaamassa kymmenen minuutin ajan, että mites menee.

Perheväkivalta... jne.

Nämä kaikki heijastuvat suoraan ASB-virkailijan työhön. ASB on lyhenne sanoista anti-social behaviour. Englannissa kussakin kunnassa on oma yksikkönsä, joissa näitä tapauksia käsitellään. Yhteystiedot ja menettelyohjeet voi tarkistaa esim. oman kuntansa nettisivulta.

Nick Pettigrew työskenteli melkein parikymmentä vuotta ASB-virkailijana ennen kuin otti loparit. Työ on kuluttavaa ja vaarana on kyynistyä. Jatkuva kurjuuden ja ongelmien kohtaaminen ei ole ainoa kuormittava tekijä, vaan myös sen todistaminen, että monessa tapauksessa henkilö tarvitsisi apua eikä esim. häädön (joka syöksee henkilön vielä pahempaan tilanteeseen).

Minulle yllätyksenä tässä kirjassa tuli se, miten paljon kunnalla on mahdollisuuksia vaikuttaa muun muassa vuokra-asuntojensa ”trafiikkiin”. Byrokratia on valtaisa, mutta oikeuden päätöksellä voidaan lopulta määrätä esim. vierailukielto tiettyyn huoneistoon. Se tarkoittaa, ettei asukas saa häätöä mutta hänen luonaan ei saa vierailla kukaan (tai saa vierailla vain tietyt ennalta määritellyt henkilöt). 

Me asumme alueella, jossa on hyvin vähän kunnan vuokrahuoneistoja ja alue on muutenkin kohtuullisen rauhallinen. Minun ei ole koskaan tarvinnut pelätä esim. rappukäytävässä lymyäviä huumeveikkoja tai mitään muutakaan vastaavaa omassa kodissani. Ei ole kokemusta, millaista täällä olisi asua kerrostalossa, koska olemme aina asuneet pientalossa, joka on jaettu ”flateiksi” (flat on yhtä kuin huoneisto) ja naapurit ovat ”tuttuja”.

Olen toisessa blogissani esitellyt ns. kerrostalolähiöitä ja myös meidän kämppämme pihatienoot. Voipi kurkata, jos kiinnostaa. Pettigrew’n kirjaa lukiessa on eduksi, jos tietää millaisia asumismuotoja ja niihin liittyviä määräyksiä ja käytäntöjä täällä on. Pettigrew selittää ainoastaan lakiteknistä puolta, joten (asumis)kulttuuriin (ja kulttuuriin yleisesti) liittyvien seikkojen tietämisestä on hyötyä.

Anti-Social on päiväkirja Pettigrew’n viimeisestä työvuodesta: hän päätyi ottamaan loparit. Pettigrew oli itsekin jaksamisen rajoilla ja lääkitsi itseään Mirtazapinen (tunnetaan myös nimellä Remeron) lisäksi alkoholilla. Lääkeannosta nostetaan vuoden mittaan, samoin alkoholiannoksia.

Kirja on todella runsas lukuisine eri tapauksineen ja henkilöineen. Tarttumispintaa olisi vaikka mihin suuntaan, mutta tyydyn linkkaamaan The Guardianin juttuun, jossa on pitkiä pätkiä kirjasta. Se valottaa todella hyvin kirjan tyyliä ja avaa ASB-virkailijan työtä.

Minua kirja ajoittain puudutti, vaikka pidin kyllä Pettigrew’n ilmaisutavasta ja tyylistä. Silti kaikenlaiset huumehommat, joita kirjassa on paljon, koska huumeet nyt aiheuttavat kaikenlaista antisosiaalista käyttäytymistä kävivät hermon päälle. Minua ei vain jaksa huumesysteemit kiinnostaa: ehkä tylsin aihe ikinä.

Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Tietoja kirjasta:

Nick Pettigrew: Anti-Social
The Secret Diary of an Anti-Social Behaviour Officer
Century, 2020
s. 376

7 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen aihe, ja kirjakin takuulla mielenkiintoinen. Kiitos myös tuosta Guardianin linkistä. Oma kerrostaloni koostuu omistusasunnoista, mutta kun talo rakennettiin 70-,luvun alussa, sinne muutti nuoria perheitä, joista monet myöhemmim, perheen kasvaessa, muuttivat isompaan asuntoon, ja jättivät vanhan asuntonsa vuokralle. Kun muutin tähän taloon, ihan alussa oli sellainen tapaus että parkkipaikan kohdalla räjäytettiin jonkun auto. Oli kaiketi joku rikollinen joka oli vuokrannut asunnon.... Sen jälkeen onneksi ei tuollaisia tapauksia ole sattunut ainakaan omassa asuinrakennuksessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kiinnostava kirja, vaikka hieman puuduttikin ajoittain. Tämä talo, jossa me nyt asumme, on yksityisen kiinteistömogulin omistuksessa eli me kaikki tässä asuvat olemme vuokralaisia hänelle. Edellinen kämppämme oli myös yksityisen vuokraama suoraan omistajalta. Ihan kaamea landlord (joka tosin oli lady), joka ei hoitanut edes pakollisia vuotuisia tarkastuksia emmekä osanneet niitä aluksi vaatia koska emme tienneet niistä tuolloin, kun olimme juuri maahan muuttaneet ja infra ynnä muut käytännöt ovat niin toisenlaisia täällä kuin Suomessa. Enää en muuttaisi yksityisen landlordin vuokraamaan asuntoon, ellen voisi mennä takuuseen että on tolkun ihminen.

      Edellisen kämppämme vieressä oli samantyyppinen pientalo, jossa oli kunnan vuokra-asuntoja ainakin muutama. Siellä mellasti ikäisemme nainen (usein seurueineen), jolla selkeästi oli ongelmia alkoholin ja ehkä huumeidenkin kanssa. Kerran hän sytytti puutarhurin kärryt tuleen.

      Tässä meidän alueella ei juuri ole kerrostaloja, ihan muutamia ja ovat melko matalia ja siistejä. Erot eri asuinalueiden välillä voivat olla todella suuria. Olen miettinyt, onko Israelissa yhtä näkyvää ja suuria luokkaeroja kuin täällä?

      Poista
    2. On kyllä tosi suuria luokkaeroja, etenkin kun mennään joihinkin periferian kaupunkeihin.

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta avauksesta! Tuo vierailukielto kuulostaa mielenkiintoiselta. Toimiiko se, kuinka sitä valvotaan ja kuinka sen rikkominen on sanktioitu?

    Kuluneena korona-aikana ovat erisyiset kotihälytystehtävät täälläkin työllistäneet virkavaltaa yhä enenevässä määrin. Samaten tietty näkyy ja kuuluu riekkuminen kerrostaloaasunnoissakin vaikka naapuruussuhteet olisivatkin kunnossa. Itse asumme pienkerrostalossa, yhtiössä pääosin omistusasujia, mutta myös muutamia sijoitusasuntoja, joiden vuokralaiskunta on aika ajoin varsin värikästä ja äänekästä, eikä aina tiedetä, keitä kaikkia asunnoissa asuu ja ketkä ovat näitä visiteeraavia häirikkölieveilmiöitä...

    Jep ja juu: kaksi asiaa olen vakaasti päättänyt jättää omassa elämässänikin väliin: huumeet ja vankilan. Tosin ottaen huomioon maamme surkean ja ala-arvoisin vanhustenhoitotilan, käväisisi mielessä japanilaismalliin tehdä joku pikku kupru, kun ja jos hoitotarve eteen tulee. Vankiloissahan voi opiskella, pääsee ulkoilemaan, saa lääkäripalvelua, voi kuntoilla ja on ruokaa... Testasin ideaa tutulla virkavallan edustalla, joka lempeästi huomautti, ettei siellä ole perhesellejä, - toistaiseksi;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdollisista vierailukielloista ilmoitetaan muille talon asukkaille ja heitä kehotetaan ottamaan yhteyttä poliisiin, jos näkevät ”estoon laitetun” henkilön. En tiedä, miten hyvin tuo käytännössä toimii, mutta ei sitä kieltoa turhaan saa ja usein estetty henkilö on häiriöksi muille eli naapureilla on matala kynnys ilmoittaa asiasta.

      Tämän kirjan keissit ovat kaikki ajalta ennen Koronaa. Täälläkin on kyllä häiriökäyttäytyminen ja yleinen metelöinti asuinalueilla lisääntynyt Koronan myötä. Samoin ihmiset (mediatietojen mukaan) valittavat herkemmin eri asioista, koska hermo taitaa olla muutenkin piukalla. Minullakin kieltämättä on.

      Itse olen Suomessa asunut lukuisissa eri kerrostaloissa. Ei esiintynyt ongelmia missään niistä. Pientä pelkoa muistan kokeneeni ainoastaan lapsena Itä-Pasilassa käydessäni erään kaverini luona toisella puolella Itä-Pasilaa ja lähinnä pelkäsin teinejä.


      Minä olen itse asiassa kokeillut nuorempana huumeita. Oli kammottava vaihe elämässä, ei kiinnosta sellainen enää ikinä. Suomessa vankila voisi kyllä olla ihan varteenotettava paikka viettää eläkepäiviä :D NOT. Itse luulen, että tuettu asuminen lisääntyy tulevaisuudessa. Jo nyt on Suomessa ns. senioritaloja, joista voi ostaa tai vuokrata huoneiston. Niihin voi olla vaikea päästä, mutta toivokaamme että tilanne muuttuu kun väestö ikääntyy. :)

      Poista
  3. Piti ihan tulla uudelleen lukemaan tämä tekstisi ja lukaisin senkin Guardianin jutun sillä enkun taidolla, joka minulla on. Kuvatkin katselin. Kuvat betonilähiöistä eivät yleensä kerro paljon mitään siitä, millaista elämä kerrostaloasunnossa voi olla, mutta aika korkeita taloja näkyy olevan.

    Asun itse täällä Siilinjärvellä omakotitalossa puutarhalähiössä ja aika ahdistavaa tämäkin minulle on. Ei ole Siilinjärven kunnalla omakotiasujille epäsosiaalisuus-asiamiestä. Jos olisi, niin ilmoittaisin itseni. Ehkä sitä kautta pääsisin hetkeksi rauhaan kyttäävistä naapureista, joitten mielestä olen vissiin epäsosiaalinen häiriötekijä? Toisaalta tulee apua hakeneena helposti samanlainen olo kuin sille naiselle, jolta oli ensin viety lapsi ja lopulta teljetty hoitoon se nainen itsekin. Niin että apu alkaakin kuulostaa poliisilta, joka siistii yhteiskunnan epäsamanlaisista yksilöistä.

    Mutta kuten sanottu, todella kiinnostavaa on tietää, että Englannissa häiritsevät ihmiset päätyvät tuollaisen palvelun piiriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kuten postauksessani mainitsin, on etua jos ymmärtää täkäläistä asumiskulttuuria ja infraa (sekä tiedostaa, että tässä maassa on todella isot luokkaerot). Täällä kyllä voi päätellä monia asioita ihan vain asuinalueita katsomalla.

      Vain harva asuu vapaaehtoisesti missään (halpis)tornitalossa tai betonilähiössä, jos voisi valita. Mutta usein nämä ovat ainoita vaihtoehtoja vähävaraisille tai suoranaisesti köyhille. Tosin jos kovin köyhä on, niin voi olla vielä huonommin asiat eli ei ole kämppää ollenkaan (täällä ei ole kodittomista pulaa). Tai sitten joutuu asumaan (yksityisen vuokraamassa) homeloukossa, jonne ei ole tehty eikä tehdä vuotuisia pakollisia turvallisuustarkastuksia (mm. kaasu ja sähkö) eikä asukas itse uskalla niitä ehdottaa, koska pelkona on että kämppä lähtee kokonaan alta. Aina löytyy joku muu yhtä huonossa tilanteessa oleva asumaan sinnekin.

      Grenfellin tulipalossa kuoli 72 henkilöä ja tutkimuksissa löytyi (ei ketään yllättäen) iso puutelista paloturvallisuudessa.

      Suomessa kerrostalolähiö on ihan normisettiä, täällä se yleensä kertoo jostain ellei kyseessä ole keskusta-alueen luxus apartmentsit tai n.s mansionit.

      Olen asunut Suomessa rivitalossa enkä minäkään innostunut siitä yhteisöllisyydestä. Onneksi olin teini, joten ei sinänsä tarvinnut siihen ottaa osaa. Mutta tuolloin esim. vanhempieni asennuttamat markiisit laukaisivat kohinan taloyhtiössä. Syntyi keskustelua pitäisikö mahdollisesti kaikille hankkia markiisit ja tietysti pitäisi olla yhteneväiset ulkonäöltään. Onneksi hanke meni puihin, oli nimittäin melko älyvapaa. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.