perjantai 2. huhtikuuta 2021

Kun silmukka kiristyy

Luin marraskussa israelilaisen D.A. Mishanin dekkarin (The Missing File), josta pidin kovasti. Olisin mielelläni jatkanut sarjan parissa, mutta toinen osa on kirjastossa, joka ei ole (covidin) takia ollenkaan auki (alueeni isommat kirjastot toimivat varaa ja hae ovensuusta -periaattella). Varasin kyllä kirjan, mutta sittemmin peruin varauksen ja yhtäkkiä koko kirja katosi listoilta. Toivottavasti se tulee sinne takaisin, kun kirjastot joskus alkavat toimia normaalisti.

Vaan eipä hätää, Mishanilta on julkaistu viime vuonna englanniksi romaani nimeltä Three, joka on itsenäinen teos. Sitä siis lukemaan.


Kolme naista, joilla ei ole mitään yhteistä keskenään paitsi asuminen Tel Avivissa ja mies nimeltä Gil. Naisilla on syynsä tavata Giliä ja Gilillä on omat syynsä tavata naisia. Mutta Gil kertoo itsestään mitä kertoo eikä aina ihan totta. Naisetkaan eivät tosin kerro. Tasapeli? No juu, ellei ansa olisi viritetty.

Ovelinta on, ettei voi tietää koska ansa laukeaa. Lukija voi aavistella ja vain seurata sivusta, kuinka naiset peräjälkeen astuvat silmukkaan. Sitten alkaa silmukka kiristyä.

Koska tämän kirjan kohdalla on mielestäni tärkeää, ettei tiedä siitä juuri mitään ennen lukemista, en kajoa juoneen enkä henkilöihin (niistäkään ei kannata tietää) tässä postauksessa. Mutta miten kertoa kirjasta, jos ei siitä oikein voi kertoa mitään?

Hmm… Three on aivan erilainen, mitä odotin. En tosin tiedä, mitä odotin. Kirja on trilleri, mutta varsin erilainen mihin olen tottunut. Ja tämä siis hyvässä mielessä. Sen sijaan jos kaipaa vauhtia ja väkivaltaa, niin pettyy.

Three on periaatteessa varsin arkinen, mutta silti yllätyksellinen, salaperäinen, kiehtova. Eli asioita, joita ei välttämättä ihan heti ”normaaliin” arkeen liitä. Henkilöt ovat moniulotteisia ja aitoja tuntevia ihmisiä. Kullakin on omat ristinsä, mutta myös valoa näköpiirissä. Gil tuo valoa, mutta olisi sitä valoa muutenkin. Väärään paikkaan sijoitettuna majakka ohjaa harhaan, karikoille joista ei ole paluuta.

Mahtava kirja, jonka pariin minulla oli aina kiire. Oikein odotin, että pääsen sitä taas lukemaan. Luen pääasiassa vain iltaisin sängyssä (päivällä luen [jos luen] muunlaisia juttuja), mutta Threen kohdalla en malttanut olla lukematta hieman päivisinkin. Kirjan rakenne on ilmava, joten sitä on hyvä lukea pienemmissäkin pätkissä.

Liikoja ei selitellä eli lukijan arvioitavaksi ja päätettäväksi jää eräs hyvinkin keskeinen asia. Minua se ei haitannut ollenkaan, koska... Noh, aukot voi täyttää itse.

Brutaalisuusmittari: 0/3 Otaksuisin, että heikkohermoisetkin voivat tämän lukea. Täytyy muistaa, että arvio on subjektiivinen, mutta väkivaltaa tässä on vain nimeksi eikä sitä varsinaisesti kuvailla. Jännite syntyy muista asioista.

Tietoja kirjasta:

D.A Mishani: Three
alkuper. Shalosh, 2018
Riverrun, 2020
hepreasta englannintanut Jessica Cohen
s. 296

ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavalta. Psykologiset trillerit ovat ihan parasta! Ja tärkeää on, ettei tiedä liikaa etukäteen, että saa yllättyä lukiessaan.

    Itse aloitin yhtenä päivänä Martta Kaukosen esikoistrilleriä Terapiassa, jota Kulttuuri kukoistaa -blogi hehkutti, että on ihan kansainvälistä tasoa, ja kyllä ainakin alku vaikutti heti lupaavalta. Nyt on ollut tässä muuta hässäkkää, mutta yritän saada kirjan luettua lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen tosi tarkka postauksissani, etten paljasta mitään oleellista. Joskus kuitenkin tekee mieli ruotia enempi ja silloin saattaa juonestakin joutua enemmän kertomaan, mutta varoitan aina silloin etukäteen asiasta.

      Kävinkin jo blogistasi lukemassa mietteesi tuosta Martta Kaukosen kirjasta ja se meni heittäen lukulistalleni!

      Poista
  2. Ihastuttavan mystiseltä vaikuttaa! Jos tämä tulisi joskus suomeksi, voisin lukeakin.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaapa kiinnostavalta! Täytyy merkitä listalle.
    Minulla on selkeästi nyt menossa jonkinlainen dekkarikausi. Luen niitä enemmän kuin pitkään aikaan (mitä nyt yleensä tällä hetkellä tulee edes luettua). Brutaalisuusmittari lähellä nollaa on tärkeä. Enemmän menevät dekkaritkin cozy mysteryn puolelle, kun ei oikesti yhtään kiinnosta lukea mitään verisiä kuvauksia.

    VastaaPoista
  4. Kiinnostuin kuvauksesi perusteella kirjasta. Valitettavasti sitä ei löydy Vaski-kirjastoista. Tein hankintaehjdotuksen, jonka perusteella toivottavasti hankkivat myös muutkin Mishanin kirjat.

    VastaaPoista
  5. Kirjoititpa houkuttelevasti tästä. Harmillisesti kirjaa ei ollut Outi-kirjastoissa saatavana.

    VastaaPoista
  6. En tiedä, olisiko tämä minun kirjani, en ainakaan äkkiseltään lämmennyt. Mutta tykkään tuosta kannesta, se on paitsi kaunis myös kiehtova. Jos se kuvastelee sisältöä, niin uskon kyllä myös sisällön hyvyyteen!

    VastaaPoista
  7. Tämä olisi niin mun juttu, kaikinpuolin! Ei verisiä mulle, mutta paljon psykologista jännitystä. Mutta pahus kun tätä ei ole äänikirjasovelluksessakaan. Menisi muuten saman tien kuunteluun.

    Kansikin on todella hieno!

    Kävin nyt vielä etsimässä tämän Goodreadsista ja näköjään audio book on myös Riverrunin julkaisema, eikä ainakaan Nextorysta löydy yhtäkään heidän julkaisua. Kaikki on noilta isommilta, kuten HarperCollinsilta. Simon & Schusterin audio bookejakin on viime aikoina valikoitunut mun kuunneltaviksi. Epistä että pitäisi saada kirja julkaistuksi jollekin suurfirmalle että se päätyy piskuiseen Suomeen asti luureihin.

    VastaaPoista
  8. Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, olisi heilahtanut lukuaikapalvelun kirjahyllyyn, jos olisi saatavilla.

    Aikamoinen dekkari-trilleri-buumi meneillään. Paljon minulle turhan rajua väkivaltaa, ja liikaa aika samanlaista tavaraa. Siksi on mukava lukea Jostain Ihan Muusta. Ehkäpä tämäkin jossain välissä löytää tiensä Suomeen?

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.