lauantai 10. huhtikuuta 2021

Hei me (tai en minä) kokataan!

Historiallinen tapahtuma luvassa. Pidelkää penkistä kiinni. Nimittäin antikokkausihminen esittelee parit keittokirjat (oikeastaan vain yhden). Minua ei kokkailu voisi vähempää kiinnostaa, mutta onnekseni taloutemme miehekästä osapuolta kiinnostaa enemmän kuin vähän (ja juuri hän on kaikki taloutemme keittokirjat hankkinut).

Taustatiedoksi:

Minä olen vege, mies on sekasyöjä. Sen voi ajatella tuovan omat haasteensa, mutta ei sen tarvitse olla ongelma. Meillä on erilliset keittiövälineet ja pannut liharuuille. Tai kasvisruuille – miten päin tätä nyt haluaa ajatella. Me molemmat tiedämme mitä milloinkin käytetään joten no added drama.

Miehen lihansyönti on myös dramaattisesti vähentynyt (ja muuttunut kalapainotteisemmaksi) vuosien saatossa, mikä ei siis johdu siitä että minä jotenkin painostaisin häntä. En ole sellainen ihminen, joka puuttuu toisten syömisiin, joten muutos on lähtenyt ihan miehestä itsestään. Toki rehuja on mies alkanut minun myötä syödä enemmän ja pitää sitä positiivisena asiana.

Mutta nyt niihin keittokirjoihin. Esittelen lempparini, joita saatan selailla peräti ehkä noin kerran vuodessa.

Saanko esitellä irlantilaiset kaksoset David ja Stephen Flynn - THE HAPPY PEAR

 

Veljeksiltä on julkaistu useita keittokirjoja, meillä on niistä kaksi eli nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät.

The Happy Pear -kirjan (kuva alla) alussa identtiset kaksoset kertovat matkastaan kasvissyöjiksi. Kirjan tarkoitus ei todellakaan ole käännyttää ketään vegeksi, vaan inspiroida syömään enemmän rehuja. Siten kirjaa ei myöskään ole suunnattu vain vegeille, vaan kaikille jotka haluavat lisätä kasvisten käyttöä ruuanlaitossa.

Aterimet sijoitin tarkoituksella "väärinpäin", koska minä käytän aterimia "väärinpäin".

Kirjassa on runsaasti terveellisiä aamiaisreseptejä, jotka eivät minua kiinnosta koska en syö aamiaista paitsi poikkeustapauksissa. Sen sijaan keitto-osio hieman kiinnostaa, koska tykkään keitoista.

Reseptejä täytyy usein soveltaa, koska en tykkää mausteisesta ruuasta. Miehenikin mielestä (joka mausteisista ruuista pääsääntöisesti tykkää) nämä herrat käyttävät aika lailla mausteita, joten sitä(kin) kohtaa voi soveltaa ja muutenkin omaan annokseen voi sitten lisätä mitä haluaa.

Selailen kirjaa tässä samalla ja valitsen keiton, joka kiinnostaa minua ainesosiensa perusteella. Pitääkin kertoa (kerroin jo, ei jaksanut kauheasti keskittyä asiaan juuri nyt) miehelle, että hän voisi sitä joskus tehdä. Auttelen kyllä keittiössä eli siivoilen ja täytän astianpesukonetta jne. Salaattiainekset myös paloittelen.

Meillä syödään ruuat aina salaatin kanssa ja minä pidän huolen, että jääkaapissa on aina paloiteltuna ainakin paprikaa ja tomaattia (ellei ole kirsikkatomaatteja), salaattipussi/pestyä salaattia. Sen lisäksi vaihtelevasti paloiteltuna kukkakaalia, porkkanaa, selleriä (jota vain minä syön sellaisenaan) ja usein myös suippokaalia.

Mutta siihen keittoon, joka on Chunky Moroccan Harira Soup (kuva alla), s. 56.

Miltä vaikuttaa, tykkäisitkö (kuvan voi klikata suuremmaksi)? Itse rakastan linssejä ja kikherneitä ja tomaattia ja porkkanaa ja ja ja… slurps. Mausteista jätetään pois ainakin chilli powder, kumina ja mahdollisesti valkosipuli.

Reseptien lisäksi kirjassa on tieto-osuuksia, joissa kerrotaan terveellisestä syömisestä ja myös siitä, miksei lihaa ja maitotuotteita kannata syödä. Niissä ei taida tänä maailman aikana olla juuri mitään uutta monelle.

Kirjassa on lisäksi runsaasti erilaisia ruokaisia salaatteja ja salaatinkastikkeita (itse olen aika mielikuvitukseton salaattien suhteen enkä käytä salaatinkastikkeita) ja tietysti sitten pääruokareseptejä (ja jälkiruuat, jotka eivät kiinnosta minua lainkaan). Kirjan ohjeen mukaan (tai mies niitä aina vähän soveltaa) on tehty muun muassa punajuuripihvejä, jotka ovat taivaallisen hyviä.

Tietoja kirjasta:

David & Stephen Flynn: The happy Pear
Penguin Ireland, 2014
s. 238

 

Toinen Flynnien kirja, joka meiltä löytyy on nimeltään Recipes for Happiness (Penguin Ireland 2018, s. 304). Siitä minulla ei ole paljon sanottavaa, se on mielestäni tylsempi, vaikka ei siis huono kuitenkaan. Siinä on reseptien lisäksi paljon hypetystä liittyen terveelliseen kasvipohjaiseen syömiseen. Olen itse ollut vege about 25 vuotta ellen enemmänkin, joten kovin paljon ei siinä uutta ole minulle.

Kenelle näitä kirjoja sitten suosittelisin?

Ihan kaikille, jotka haluavat kokeilla kasvisruokien tekemistä ja lisätä kasvisten määrää ruokavaliossaan. Ja myös ravinnepitoisten ruokien ystäville ja/tai niistä kiinnostuneille.

The Happy Pearin kotisivut.

*

Kauniiksi lopuksi esittelen erään oman reseptini, jonka olen soveltanut WholeFoods-marketista ostamastani Moroccan lentil -salaatista. Tuo salaatti oli lempparini ja se tehtiin paikan päällä eli se ei ollut mitään tehdaskamaa. Sen valmistaminen kuitenkin lopetettiin, joten piti yrittää itse keksiä, miten sitä tehdä.

Tässä eräs variaationi:



Vihreitä linssejä, tomaattia, selleriä, sieniä (yleensä käytän kikherneitä, mutta en ollut muistanut ostaa niitä). Maustan sitruunalla (puristettua) ja celery saltilla. Voi syödä kylmänä (paitsi sienet eivät kyllä ole kovin hyviä kylmänä, mielestäni) tai lämmittää vaikka mikrossa. Itse lämmitän talvella, kesällä sotken muun salaatin sekaan ja syön kylmänä.

Todella yksinkertainen, nopea ja helppo. Eli juuri sillä rajalla, että voin itse ”kokata”, haha. Linssit (vihreät) siis tulivat suoraan purkista ja ne piti vain huuhdella, samoin sienet. Rehut piti itse sentään paloitella.

Kiinnostaisiko lukea enemmänkin antikokkaajan keittokirjaesittelyjä? Olisi nimittäin hyllyssä lisää, joita voisin tutkailla ja kommentoida erittäin amatöörimaisesti.

14 kommenttia:

  1. Vähän ihmettelinkin kun näin otsikon, sillä muistin ettei kokkaaminen ole mielipuuhiasi.Hienoa että miehesikin on alkanut syödä enemmän rehuja ja vähemmän lihaa:)
    Happy Pear kaksoset ovat tuttuja, mutta eivät kirjana, sillä olen joskus katsonut heidän YouTube -videoitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, keittiöhommat ei tosiaan oikein innosta. Rehujen parissa voin kyllä puuhastella eli niiden palottelu on ihan ok. Samoin joidenkin helppojen eväiden tekeminen (esim. tuo ns. Moroccan lentil) sujuu ilman kovin suurta draamaa. :D

      Näillä herroilla onkin paljon Youtube-videoita. Itse en ole niitä katsonut, mies on.

      Poista
  2. Minäkään en tykkää kokkaamisesta. Kiitos esittelystä, jos johonkin keittokirjaan tarttuisin niin miksei näihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä kirjoissa on ihmeellisen paljon reseptejä just minun makuun. Kovin paljon en keittokirjoja ole selaillut, mutta niistä vegekirjoista joita olen, tuo keltakansinen teos on mielestäni paras.

      Poista
  3. Täällä myös muuan antikokkailija. Etenkin kasvisruuissa ideani ovat nollissa, kiitos siis näistä vinkeistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos kirjat kiinnostavat! Jos ei omaksi halua, niin näiden kotisivuilta löytyy aika paljon reseptejä.

      Poista
  4. Ihan tuntemattomia keittokirjoja. Minulla on vain muutama keittokirja, vaikka tykkään kokata ja leipoa (tosin leivon harvoin). Yleensä käytän omaa päätä ja/tai sovellan lehtien ja netin reseptejä. On nimittäin pakko aina soveltaa, kun on paljon eri syistä johtuvia rajoitteita. Olen rajoitusteni puitteissa sekasyöjä, mutta huomaan syöväni yhä harvemmin lihaa. Kalaa syön usein kasvisten lisäksi. Söisin mielelläni mausteisempaa ruokaa kuin kroppani kestää. Kerran olen muistaakseni blogannut keittokirjasta, ehkä voisin toistekin... Tuo sinun oma salaattisi näyttää kivalta, mutta en voi syödä linssejä, sieniä enkä kikherneitä. Jäljelle jäävät tomaatti, selleri (josta en juuri pidä) ja celery salt (mitä lieneekään). Omat luottokasvikseni ovat tomaatti, kesäkurpitsa, porkkana, suippopaprika, oliivi, kapris, pinaatti, erilaiset lehtisalaatit, mustikka, banaani ja muut melonit paitsi vesimeloni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuo mieskin tekee melko lailla soveltaen ja hän katsoo aika paljon erilaisia kokkausvideoita. Itse en millään jaksaisi sellaisia katsoa :D Kirjat ovat lähinnä inspiraationa sitten ja hyviä inspiraatioita niistä on saatukin.

      Allergiat ovat harmillisia. Itse olen niiltä onneksi säästynyt. Tykkään noista sinun mainitsemistasi kasviksista myös, hedelmiä en sen sijaan syö juuri lainkaan paitsi joskus kesäisin.

      Poista
  5. Kuulostaa meille sopivilta keittokirjoilta. Me nimittäin yleensä lisäämme mausteita ja lapsetkin valittavat heti, jos maku on liian vaimea. Paitsi kuopus näyttää olevan superherkkä kaikelle tuliselle, mutta paljon makuahan ei välttämättä tarkoita ollenkaan poltetta.
    Keittokirjat kiinnostavat (ei liene yllätys), joten siitä vaan :-)
    Tuo salaatti varmaan uoppoaisi meilläkin, paitsi sienet, joita esikoinen ei voi sietää.

    Noin yleensä on meilläkin kasvisten osuus aterioilla lisääntynyt ja ihan puhtaasti kasvisruokaa syödään useammankin kerran viikossa - vähän toki viikosta ja kiireestä riippuen. Huomaan stressiviikkoinan lihan hiipivän takaisin ruokalistan pääpaikalle. Todennäköisesti ihan siksi, että tottumus ohjaa helposti mieleen palaaviin resepteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mausteisuus ei ole sama asia kuin polte. Itse en nimenomaan siitä poltteesta pidä (ei saa olla ollenkaan), mutta toisaalta nirsoan kyllä myös suurinta osaa mausteita muutenkin. Olen sellainen hyvin miedon ruuan ystävä eli joidenkin mielestä varmaan mauttoman ruuan toveri :D Ja suosin siis mietoja yrttejä ja vastaavia.

      Tuohon minun linssiväännökseenihän ei oikeasti sienet kuulu, vaan niiden sijasta kikherneet, mutta olivat päässeet loppumaan niin heitin siihen mitä kaapista löytyi. Ihme kyllä ne sopivat yhteen (jos siis pitää sienistä, jos ei niin sitten kyllä ei). Itse olen suuri sienifani.

      Poista
  6. Meillä ollaan vielä aika tukevasti (!) sekasyöjiä. Urheileva teinipoika, jolle liha maistuu ja äiti, joka valitsee entistä vähemmän mutta entistä(kin) parempaa lihaa. Eli suosin kotimaisia pientuottajia.

    Rakastan tällaista rentoa asennetta, kukin valitkoon oman tyylinsä ja pysyköön poissa toisten lautaselta. Itse olen mielialakokkaaja, eli aina ei huvittais, ja joskus sitten enemmänkin. Ei kuitenkaan mitään kovin monimutkaista, senkään takia että reseptissä pysyminen on edelleen vaikea rasti ;-)

    Veljesten asenne vaikuttaa minulle sopivalta, täytyy pistää nimi muistiin!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, asioista voi keskustella ja tuoda niitä esille niin monin eri tavoin. Itsekään en jaksa sellaista ”saarnaamistyyppistä” lähestymistapaa oikeastaan yhtään missään. Joskus tietty kärjistäminen ja ravistelu on paikallaan.

      Nämä veljeksetkin ovat olleet ihan tavallisia sekasyöjiä, mutta sitten innostuivat kokeilemaan ”rehuelämää” ja sille tielle jäivät. :D

      Poista
  7. Koskaan ei voi olla liikaa papu/linssireseptejä! Eli kiitti inspiksestä, ja minua voisi kiinnostaa nämä Flynnin veljesten kirjatkin, tosin olen luvannut itselleni, että kokkikirjojen keräily on tauolla niin kauan kuin asun tässä hikisessä yksiössä. Nyt niitä ei ole ehkä kuin 10,en lue niitä koskaan, mutta osassa on niin paljon nostalgisia muistoja, etten raaski niistä luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden sivuilta (linkki postauksessa) löytyy jonkin verran reseptejä eli sieltä voi myös tsekata, jos ei halua kirjaa hommata.

      Itse olen ihan hulluna erityisesti linsseihin mutta myös papuihin. Ovat voimakkaasti läsnä ruokavaliossani.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.