tiistai 16. helmikuuta 2021

Tutustumismatkalla fantasiakirjallisuuteen

Haluan tehdä tästä vuodesta seikkailujen vuoden. Koska varsinainen fyysinen seikkailu tuskin tänä vuonna on mahdollista, hankin seikkailuni lukemalla kirjallisuutta jota en tavallisesti lue.

Olen jo aloittanut. Luin juuri nimittäin fantasiaa, mikä on hyvin epätavanomaista minulle. Ne harvat fantasian alle sijoittuvat kirjat, jotka olen lukenut ovat yleensä dystopioita tai sisältävät lähinnä maagista realismia. Muutama scifikin näkyy joukkoon eksyneen.

Nyt lukemani kirja on R.F. Kuangin The Poppy War, joka on trilogian avausosa. Kaikki osat on jo julkaistu, joten voin halutessani ahmaista ne vaikka putkeen. Varasinkin jo toisen osan (The Dragon Republic) kirjastosta.

Miksi juuri The Poppy War? Koska kirjan kannessa lukee


Parallels with modern Chinese history resonate deeply and darkly in this blood-soaked epic of orphnas and empresses, gods and shamans.

Viitteet Kiinaan (ja Aasiaan yleensä) ovat minulle turn on eli aloitin fantasiakirjalla, jonka koin helposti lähestyttäväksi ja tietysti lähtökohdiltaan muutenkin kiinnostavaksi. Tämä on tärkeää, koska vääränlainen kirjavalinta saattaa pahimmillaan sammuttaa tuoreen fantasiakirjallisuusinnostukseni. Osuva valinta ruokkinee liekkiä.

Ja kyllä, The Poppy War oli oikein osuva valinta.

Kas tässä vielä takakansi.

Romaani on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen pääasiassa alustaa orvoksi jääneen Rinin tietä keisarikunnan eliittisotilasakatemiaan Sinegardiin ja opiskelua siellä.

Rin varttuu eteläisessä Nikanissa kasvattivanhempiensa kanssa. Elämä on köyhää ja työteliästä, joten on suoranainen ihme, että Rinin onnistuu sieltä ponnistaa Sinegardiin. Kulttuurierot maan sisällä ovat suuret ja Rin saa huomata, ettei ole järin tervetullut ylhäiseen oppilaitokseen, joka on täynnä kermaperseiden jälkikasvua.

Kirjan maailma ja valtasuhteet avautuvat hiljaksiin ja tarina etenee todella koukuttavasti. Esiin ponnahtaa useita mielenkiintoisia henkilöitä, jotka Rinin lailla kasvavat ja kehittyvät kirjan edetessä: ovathan ensimmäisen vuoden opiskelijat vain 16-vuotiaita. Henkilösuhteet muuttuvat ja mutkistuvatkin.

Opiskelusta siirrytään suoraan tositoimiin, sillä Idässä sijaitseva Mugenin liittovaltio hyökkää Nikanin mantereelle. Kirjan alussa on kartta, josta voi tarkistaa paikkojen nimet ja sijainnit. Kartta on selkeä ja kiinnostava. Nikan tuo mieleen mannerkiinan ja Mugen Japanin saaret.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sen synkemmäksi ja raaemmaksi se muuttuu. Kirjassa on muutamia varsin brutaaleja kohtia, jotka voivat järkyttää herkkiä lukijoita. Mässäilystä ei mielestäni silti ole kyse, vaan väkivallalle on perustelunsa tarinassa.

Minua kiinnosti erityisesti shamanismi ja yliluonnolliset voimat, Jumalat. Niiden ilmaantumista saa aika kauan odotella, mutta kyllä ne sieltä tulevat. Muukin hierarkia ja arkikuvaus on kiinnostavaa, jopa enemmän kuin itse sotiminen.

Onneksi taisteluosuudet eivät ole pääosassa, koska en ole niistä järin kiinnostunut: enempi kiinnostaa kieroilu ja muu taustalla tapahtuva kähmintä ja pohdiskelu. Minähän en ole ollenkaan ns. action-kirjojen ystävä, joten oli mukava ylläri ettei tässä ollut ylettömästi vauhtia ja vaaratilanteita. Tai no oli, mutta sillä lailla sopivalla tavalla ja muodossa.

The Poppy War, kuten mainitsin aiemmin, onkin siis oikein mainio kirja ennakkoluuloisen aloittaa lonkeroiden ujuttaminen fantasiakirjallisuuteen. Manittakoon, että luonnollisesti olen katsonut televisiosta fantasiasarjoja ja -elokuvia, mutta kirjallisuuden suhteen on fantasia minulta jäänyt tosi vähälle. Nyt olen aika innoissani, kun koen löytäneeni ihan uuden genren, joka avaa jälleen ovia lukemattomiin uusiin kirjoihin - maailmoihin!


Tietoja kirjasta:

R.F. Kuang: The Poppy War
Harper Voyager 2018
s. 527

Trilogian muut osat:

The Dragon Republic (2019)
The Burning God (2020)

Pari sanaa kirjailijasta:

R.F. Kuang on syntynyt Kiinassa, hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin ollessaan neljävuotias. Hattua nostan Kuangin tuotteliaisuudelle, sillä hän on vasta 24-vuotias.
Kuangin kotisivut

7 kommenttia:

  1. Tavattoman hienot kannet tällä kirjalla. Minäkin vierastan fantasiaa eivätkä dystopiatkaan ole mun juttu. Hienoja seikkailuja sinulle Elegia - tylsää tämä elämä nykyisellään onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tyylikkään pelkistetty ja kuvaa oikein hyvin sisältöä. Juuri eilen hain kirjastosta sarjan toisen osan, mutta tuskin ihan heti sitä luen. Haluan lukea jotain muuta tässä välissä. En siis todellakaan ole aikeissa siirtyä kokonaan vain fantasiaa lukemaan. Mielikuvitusta saa kyllä näinä aikoina käyttää, jos seikkailla haluaa!

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta. En ole mitenkään ollut kiinnostunut fantasiakirjoista, mutta tuo että se tapahtuu Aasisassa tekee siitä mielenkiintoisen. Mukavia lukuhetkiä fantasian parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tapahtumat eivät sinänsä sijoitu Aasiaan, vaan kuvitteelliseen Nikanin maahan. Kirjan maailmassa mitään Kiinaa tai Japania ei ole olemassa. :)

      Poista
  3. On kyllä mukavaa löytyy itselle "uusi" genre! Minulla tulee aina joskus luettua fantasiaa, mutta tarkistin blogista ja tosiaan, lähinnä olen lukenut kotimaisia YA-fantasiasarjoja (niitä on viime vuosina ilmestynyt tosi paljon...). Ja ulkomaisetkin ovat edustaneet yleensä YA:ta. Eli nuo ovat olleet semmoisia välipalakirjan oloista luettavaa, lukupinon keventäjiä. Matt Haigin Radleyn perhe on vähän enemmän aikuiskirja, ja siitä kyllä tykkäsin tosi paljon, suosittelen! Sen luin kesällä 2017, eli ei ihan tuore tapaus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä todella iloinen ja ylpeäkin itsestäni, että näin rohkeasti ujuttelin itseäni minulle vieraampaan genreen! :D Goodreadsissa moni on Poppy Warin luokitellut YA-fantasiaksi, mikä hieman arvelutti. Tiedostan olevani ennakkoluuloinen YA-kirjoja kohtaan enkä niitä yleensä lue. Osin johtuu myös siitä, etteivät niiden aiheet välttämättä edes kiinnosta minua.

      Matt Haig on nimenä tuttu, mutta en ole lukenut häneltä mitään (jostain syystä kirjansa eivät ole kiinnostaneet minua). Tutkasin tuota Radleyn perhettä ja sen voisi kyllä jossain vaiheessa lukea – kiitos siis vinkistä! Laittelin sen kirjastolistalle odottelemaan sopivaa hetkeä. :)

      Poista
  4. Ah, minähän olen lukenut fantasiaa... no, melkein aina. Tämä kuitenkin vaikuttaa omanlaiseltaan ja Kiinatwist kiinnostaa. Täytyy siis katsoa, löytyisikö jostain (vaikka Kobosta) luettavaksi.
    Minulla tuntuu muutenkin olevan kirjojen hankintamoodi päällä. Hukun niihin kohta - paitsi, että suurin osa on digitaalisessa muodossa, joten ehken kuitenkaan. Lukemista ainakin riittää.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.