Blogi, (blogin) tyyli ja minä olemme muuttuneet kahdentoista vuoden aikana. Harrastus ei ole sama asia kuin taantuminen ja saman toistaminen, haluttomuus oppia, muuttumattomuus. Bloggaamisessa hauskinta on juuri se, että voi kokeilla ja tehdä mitä tahansa – ja olla kokeilematta&tekemättä, jos ei kiinnosta tai huvita.
Matkustan loppuviikosta Suomeen, joten pientä taukoilua saattaa taas esiintyä. Hengailen aluksi jonkin aikaa Helsingissä, josta siirryn maaseudun rauhaan mökkeilemään. Minulla on mökkikunnan kirjastokortti, ja siellä minulla on sitten aikaa ja keskittymiskykyä lukeakin. Perinteiseen tapaan tarkoitukseni on lukea vain suomalaista kirjallisuutta suomeksi.
Viimoisin lukemani kirja on Toni Morrisonin Home (Chatto&Windus 2012, s. 146) joka oli ihan luettava ja kiinnostava, mutta ei onnistunut oikein koskettelemaan juuri mitään sopukkaa minussa. Ymmärrän teeman ja sen merkittävyyden, mutta jokin Morrisonin tyylissä jätti minut jälleen kerran kylmäksi. Sama juttu siis kuin Luoja lasta auttakoon -kirjan kanssa. Vaan täytyykin ottaa kommenttikentän vihjeistä koppi ja kokeilla seuraavalla kerralla jotain vanhempaa Morrisonia.
En minäkään niin paljon näistä uudemmista morrisoneista ole pitänyt, varhaisimmat ovat voimakkaampia ja voimakkaimpia.
VastaaPoistaOlet oikeassa, blogi muuttuu itsen mukana - ja välillä tuntuu, että se vie emäntäänsä, vaatii kirjoittamaan tai hiljentämään.
Mukavaa Suomen lomailua!
Marjatta, sinä jätitkin taannoin minulle tuohon vanhempaan postaukseen vinkin Morrisonin kirjasta, joka saattaisi minuunkin kolahtaa. Olisi pitänyt laittaa nimet ylös. Tosin tuon Homen ostin heräteostoksena charitystä ihan takakannen perusteella. Odotin jotain syvempää, mutta aika pinnalla taas mentiin. Eli tosiaan, varhaisempaa tuotantoa ensi kerralla kokeiluun!
PoistaKuulostaa ehkä hassulta, mutta tästä blogista on tullut minulle myös rakas näiden vuosien aikana. Olen halunnut pitää tämän rentona paikkana, johon on mukava palata ja kirjailla mietteitä millä tahansa tyylillä. Yritin joskus olla hyvin asiallinen ja vakava, koska siten blogikin olisi ”uskottavampi” (näin siis ajattelin joskus). Mutta ei siitä tullut mitään, ei vain kiinnosta eikä ole tyyliäni. :D
Kiitokset toivotuksista <3
Tervetuloa Suomeen!
VastaaPoistaOlen lukenut Kodin, Luoja lasta auttakoon, Rakkaus ja Minun kansani, minun rakkaani teokset. Koen teokset voimakkaasti. Morrisonin tyyli imaisee tarinoiden syövereihin.
Kiitokset, Mai <3
PoistaHienoa kuulla, että sinuun nämä ovat kolahtaneet. Minä jäin kaipaamaan jotain syvemmälle menevää ja enemmän ajatuksia antavaa. Mutta en hylkää edelleenkään Morrisonia, vaan ensi kerralla vanhempaa tuotantoa kokeiluun!
Tervetuloa Suomeen minunkin puolestani!
VastaaPoistaSama juttu minulla, että olen oppinut olemaan ottamatta blogistani paineita. Iloitsen kovasti siitäkin, että saan olla ns. vapaa bloggaaja, jonka ei tarvitse mainostaa ketään eikä mitään. On niin kiva, kun saa kirjoitella mitä huvittaa ja milloin huvittaa - tai olla kirjoittamatta lainkaan.
Niin ja hei, toivottavasti saat luettavaksesi sen Veitolan. :-)
Kiitokset ja hieman nyt taas kesti vastaaminen, mutta en ole jaksanut enkä oikeastaan edes ehtinyt seurailla blogeja - en edes omaani :D
PoistaRennolla otteella vaan, niin ilo säilyy <3 Veitola taitaa jäädä lukematta, koska se on nyt lainassa kirjastosta ja lähin palautusaika on melko lähellä kotiinpaluuta, niin en viitsi edes varata sitä. Mutta ensi kerralla sitten!