Hae tästä blogista

maanantai 27. elokuuta 2018

Minimiete: Saaren erakot


Ane Riel: Pihka
Alkuper. Harpiks 2015
Aula & Co 2017
Suom. Katriina Huttunen
S. 248

Haarderin perhe on asuttanut Päätä jo useiden sukupolvien ajan. Pää on pieni saari, jonne kuljetaan pääsaarelta Kaulan kautta. Siellä ei ole muuta kuin Haardereiden romuun peittyneet tilukset ja puita.

Lähimmän kylän asukkaat harvemmin käyvät Päässä, elleivät vie jotakin korjattavaksi tai rakennettavaksi. Haardereistakaan juuri kukaan ei käy isommassa saaressa ja vuosien myötä vierailut puolin ja toisin harvenevat entisestään.

Pää kätkee sisäänsä kieroutuneen perheen, joka lopulta eristäytyy muista lähes kokonaan. Pieni Liv jopa julistetaan kuolleeksi, ettei hänen tarvitse käydä koulua. Perheen pitkä ja monisyinen luisu avautuu vähitellen lukijalle niin koukuttavasti, että Pihkan lukee suorastaan ahmaisemalla.

Pihka on ehdottomasti tunnelma- ja miljöökirja. Minua tällaiset voimakastunnelmaiset ja vähäeleiset romaanit viehättävät suuresti. Vaihtelevaiset näkökulmat takaavat, ettei kiinnostus pääse herpaantumaan. Kaikin puolin siis kieleltään ja rakenteeltaan onnistunut trilleri!



Tällaisessa maisemassa olen saanut (ja saan yhä) nautiskella lukuhetkistä.

10 kommenttia:

  1. Kiinnostavan oloinen kirja. Pitää lisätä se tonne kilometrien pituiseen lukulistaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, vaikka sitten viiden kilsan päästä :D

      Poista
  2. Mua niin harmittaa, ettei Pihka oikein auennut täällä! En tiedä mikä sen kanssa tökki, liian suuret odotukset ehkä, sillä en edes osaa nimetä miksen siitä pitänyt, mitä olisin toivonut lisää. Tunnelma ei lopulta oikein vienyt mennessään, ja silti nyt puolisen vuotta lukukokemuksen jälkeen muistan sen vahvasti. Hah, outo kirja, en saa itsekään kiinni pidinkö siitä vai en.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kirjojen kohdalla vain käy noin, ettei syystä tai toisesta saa otetta. Minulle kävi Tangerinen kanssa samoin eli en osaa päättää pidinkö vai en (luultavasti enemmän en), mutta kirja ei kyllä ihan heti unohdu. Pihkan kohdalla minulla ei ollut suuria odotuksia, vaikka olin siitä blogeista lukenutkin ja siksi halusin sen itsekin lukea. :)

      Poista
  3. Pihka on tämän vuoden parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut. Tykkään just tällaisista periytyvistä mielen ongelmista. Ne luovat trillereihin uskomattoman jännitteen. Elävässä elämässä ikävämpi juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihka on kyllä kiehtova kuvaus siitä, miten ympäristö voi vaikuttaa kasvuun ja persoonaan. Toivottavasti Ane Rieliltä suomennetaan lisääkin. Hänen esikoiskirjansa kiinnostaa myös!

      Poista
  4. Minulla on tämä juuri kesken Storytelissä ja olen ihan koukussa. Kirjan tunnelma on omaleimainen ja tarina Pään asukkaista vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihka on todellakin melko erilainen ja siksikin erottuva. Kiehtova miljöö ja henkilöt!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.