Christine Mangan: Tangerine
Little Brwon 2018
S. 388
Tässäpä on nyt sellainen trilleri, että täytyy olla tarkkana mitä siitä kertoo, koska oikeastaan minkään kertominen on liikaa. Kirja lepää vahvasti kahdessa henkilöhahmossa - Alicessa ja Lucyssa - jotka vuoroin ovat kertojina. Molemmat epäluotettavia, mutta toinen enemmän kuin toinen. Ja siihen kirjan juoni oikeastaan perustuukin – lukijan ajatusten ja tulkintojen manipulointiin.
Kertojaäänet ovat hyvin samankaltaiset, mikä sai mielikuvitukseni käymään ylikierroksilla ja tekemään eräässä vaiheessa överiksi meneviä tulkintoja (joissa roikuin melko pitkään pitäen ne avoimena, vaikka vääriä olivat). Onko sellainen onnistuneen manipuloinnin merkki? Vai osoitus siitä, että henkilöhahmot ovat liian samanlaisia, vaikka olivat kuitenkin luonteiltaan aivan erilaisia. Minua alkoi ärsyttää.
Niin kuin Alicen nössöily ja typerät päätökset alkoivat käydä hermoilleni. On selvää, että Alicella on mielenterveysongelmia ja epämääräisiä muistikatkoksia, ”aivosumua”. Ja niitä on Lucyllakin, mutta koska Lucy on toisenlainen hän ei menetä toimintakykyään kuten Alice.
Alla tulkintani, joka osoittautui vääräksi. Maalaa teksti, niin näet lukea sen. En halua sitä suoraan paljastaa, koska se voi tavallaan spoilata kirjan juonta.
Epäilin pitkään, että Alice ja Lucy ovat sama henkilö eli kyseessä olisi kirjallisuudessa jo melko kulunut sivupersoonahäiriö. Pakkaa sotki vielä se, että kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku on kirjoitettu kolmannessa persoonassa – ei siis ensimmäisessä, niin kuin kirjan luvut muuten. Lisäksi Alicen ja Lucyn kuvaamat ”psyykenkokemukset” tai oireet or whatever kuulostavat melko samanlaisilta. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri henkilöä enkä oikeastaan usko, että kirjailija yritti harhauttaa lukijoita uskomaan muuta: kyseessä lienee vain minun mielikuvitukseni.
Mielenterveysaiheet aina kiinnostavat, samoin erityisesti ihmisen psyyke jos sinne sukelletaan syvälle. Hieman tympäisee jo nämä kliseiset lapsuudessa tapahtui jotakin kamalaa ja sillä sitten selitetään kaikki ihmisessä. Tässäkin kirjassa ja erityisesti Alicen kohdalla.
Kirjan asetelmassa on paljon kiinnostavaa: Alice matkustaa tuoreen aviomiehensä kanssa Marokkoon asettuakseen Tangieriin asumaan. Taustalla kummittelee vuoden takainen karmea tapahtuma (joka hiljalleen avataan lukijalle ja eipä se nyt niin karmea periaatteessa ole, ainakaan ennakkovihjailuun suhteutettuna: odotin jotain omaperäisempää), jonka jättämät arvet eivät ole parantuneet. Alicen ystävä, Lucy, liittyy tapaukseen ja kas yllättäin hänkin matkustaa Tangieriin.
1950-luvun Marokko voisi olla kiinnostava miljöö, mutta Tangerinessa se on kuvattu lähinnä muutaman kahvilan ja juottolan kautta plus pakolliset sääkuvaukset. Koska kirjassa eletään vuotta ’56, on Marokon itsenäistyminen ihan huulilla. Sitä Mangan kuvaa mielestäni puoliväkisin – ikään kuin siten haluaisi sitoa kirjan aikaansa - ”joukkohurmoksen” kautta, koska hän ei juuri paikallisia henkilöitä lukijalle esittele ja kun esittelee, he ovat tyyliin rikollisia tai poliiseja.
Kulttuuria ja kohtaamisia on tietenkin vaikea kuvata, kun kertojana on Alice joka ei juuri kämpästä poistu. Lucyn matkassa päästään vähän uloskin, mutta siellä vaanivat turisteja houkuttelevat ”moskiitot”, jotka haluavat vain rahallista hyötyä. Siinäpä ne paikalliset. Poliisin ”tutkimustyökin” on tyyliä ai X sanoi noin niin sitähän sitten uskomme emmekä tietenkään tarkista taustoja tai mitään muutakaan. Haluaisin mainita ihan esimerkin, mutta en viitsi spoilata. Noh, poliisin velttouden takia juoni ei suistu raiteiltaan, vaan tapahtumat voivat luisua kohti kuumottavaa loppua.
Ihmeellistä kyllä, Tangerine on varsin koukuttava etenkin aluksi. Loppua kohden alkaa puuduttaa ja vaikka kirjallisuudessa ärsyttävät henkilöähahmot voivat parhaimmillaan olla varsin kiintoisia, niin tässä ne lähinnä onnistuvat vain siinä ärsyttämispuolessa. Makuasioita toki. Ja hei, ei olisi tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken eli jotain taikaa siinä kyllä on!
Tangerinea ei ainakaan toistaiseksi ole suomennettu.
tykkäsin tuosta, jännittävää melkein sivusta
VastaaPoistaAi oletkin lukenut tämän. Huomasin, että tämä on jo ehditty kääntää ruotsiksi: nopeaa toimintaa, kun enkkupainoskin on vielä niin tuore! :)
PoistaOnpa kaunis ja tyylikäs kansi! Harmi, että kiinnostavan miljöön kuvaus on jäänyt vähälle. Minusta on aina jotenkin tylsää, jos kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin tosi houkuttelevan oloiseen paikkaan, josta haluaisi tietää enemmän ja sitten kirjan teksti onkin oikeasti sellaista, ettei "matkustan kotisohvalla paikkaan x" -fiilistä pääse syntymään.
VastaaPoistaKansi on kyllä onnistunut ja kuvaa kirjaa jotenkin oikein hyvin. Mielestäni tässä kulttuuri- ja miljöökuvaus on tosiaan niin ohutta, että tapahtumat olisi voinut sijoittaa suunnilleen minne tahansa muualle. Vaikea sinänäsä siis käsittää, miksi juuri Tangieriin, vaikka onhan se toki houkuttelevampaa lukijaa ajatellen kuin vaikka joku tuppukylä Jenkeissä :D
PoistaNo, nyt en kyllä tiedä, että tekeekö mieli lukea vai ei. Toisaalta kaipaisin miljöötä ja toisaalta taas kuulosti sen verran vinksahtaneelta, että voisi olla kiinnostavakin... Taidan jättä sattuman varaan. Jos vaikka tulee vastaan jossain :-)
VastaaPoistaTämä on vähän sellainen kirja, että vaikea suositella tai olla suosittelematta. Kieltämättä tämä on hieman viksahtanut, mikä on kyllä hyvä asia, mutta moni muu asia sitten tökki ainakin minua. Pitkästyttävänä en tätä kuitenkaan kokenut, joten ei ollut suuri ponnistus lukea :D
PoistaEpäluotettava(t) kertoja(t) alkoi heti kiinnostaa, mutta sitten kun luin tekstiäsi pitemmälle aloin epäillä. En kuitenkaan lukenut tuota peiteltyä osuutta, jos vaikka tähän sattuisin joskus tarttumaan.
VastaaPoistaTuo lapsuudella selittäminen on kyllä aika kliseistä, en oikein itsekään siitä jaksa innostua tai sitten se pitää olla jotenkin freesisti toteutettu. Markko ja Tangier taas ovat kiinnostavia tapahtumapaikkoja, mutta vaikuttaa siltä, että kirjailija ei oikein osannut niitä hyödyntää.
Peitelty osuus ei periaatteessa spoilaa, ellei satu tulemaan samanlaisia ajatuksia kuin minulle. Mutta laitoin ne tosiaan piiloon juuri siksi, koska en ole varma onko kyseessä tarkoituksellinen "harhautus" (mitä en tosin usko). Jänskä olisi kuulla sinun kokemuksesi tästä kirjasta!
PoistaJep, lapsuuden trauma(t) ainoana/yksittäisenä selittävänä tekijä ovat aika plääh: tässä ei sellaista tuoreutta tai uutta näkökulmaa edes ollut. Marokko ei tullut iholle, enemmän "paikallisväriä" jäin kaipaamaan.
50-luvun Marokko on kyllä kiehtova ja mielikuvitusta kutkuttava miljöö. Harmi, jos siitä ei oikein ole saatu mitään irti. Hienon kannen ja Marokon perusteella voisin kyllä tähän tarttumaan, itse ihmissuhdetrilleristä en ole niin varma.
VastaaPoistaKirjan tarina lepää todella vahvasti ihmissuhteissa, joten jos sellainen ei inspaa niin en tiedä onko tämä kannatettava valinta. Kulttuurisen osuuden koin tosiaan keinotekoisena.
PoistaTykkään lukea trillereitä, joten siinä mielessä kirja voisi kiinnostaa. Ehkä törmään siihen uudestaan jossain, jos ja kun se suomennetaan.
VastaaPoistaMinullekin on välillä tullut vastaan kirjoja, joista on todella vaikea kirjoittaa yhtään mitään, sillä ne ovat esimerkiksi niin juonivetoisia, että vaarana on kirjoittaa liuta juonipaljastuksia.
Saapi nähdä tuleeko tästä koskaan suomennosta. Olen havainnut, että minulla tulee otettua lukuun usein kirjoja, joita ei sitten koskaan suomenneta. Ruotsinnos tästä jo on.
PoistaTämä ei ole oikeastaan edes juonivetoinen, mutta pienten yksityiskohtien kautta rakentuu sellainen kokonaisuus, ettei oikein mitään osia viitsi paljastaa, ettei mahdollinen monitulkintaisuus häiriinny.
50-luvun Marokko kuulostaa kyllä mielettömän hyvältä, ja samoin mielenterveysaihe kiinnostaa aina. Harmi jos Marokkoa ei ole osattu kunnolla hyödyntää, vaikka toisaalta en ehkä trilleriin tarttuisi.... vähän siinä ja rajalla kun nuo muut puitteet niin kiehtoo!
VastaaPoistaEhkä joku toinen kokee, että Marokko tuli tässä iholle, mutta minulle siitä jäi käteen lähinnä "moskiitot" ja sää eli aika vähän kyllä. En osaa vieläkään päättää pidinkö tästä kirjasta - oli siinä hetkensä kyllä eli varmaan vain kokeilemalla selviää. :)
PoistaKansi kiinnitti minunkin positiivisen huomioni, vaikuttava kolmiulotteisuus tavoitettu.
VastaaPoistaKiitokset spoilauksen välttämisestä, sillä jossain määrin kiinnostava tämä kirja kyllä on.
Huomaan itse antavani puutteet, esim. tuon ympäröivän maailman heikon kuvauksen anteeksi, jos henkilöt ja teemat koskettavat taitavasti jotain lähelle tulevaa. Parhaimmillaan saa johonkin itse pohtimaansa uutta kulmaa. Tosin Alice ja Lucy onneksi eivät vaikuta kovin tutuilta ;-)
Minna /Kirsin Book Club
Kiitos, kuvasin kirjan kuivaustelineen alla makoillen :D
PoistaOlen hyvin tarkka siitä, etten spoilaa ja jos joskus tulee tarve ruotia enemmän juonta, niin aina varoitan ensin. En halua pilata toisten lukuelämystä :)
Joskus vallitseva kulttuuri ei olekaan se pointti, mutta itse jotenkin odotin (kenties virheellisesti) sitä tämän kirjan kohdalla, koska nimenomaan sijaintia painotettiin sekä kirjan nimessä että kuvauksessa. Tämä on hieman unenomainen romaani, jossa melko lailla kaikki jäi mielestäni turhan etäiseksi.