Alkuper. Fruktar jag intet ont, 1997
Like, 2011
S. 265
Suomentanut Taina Rönkkö
Monika on ailahtelevainen teini, kuten teinit usein ovat. Monikan ailahtelevaisen synkkyyden taustalla häälyy kuitenkin parhaan ystävän äkillinen kuolema. Kyseessä on onnettomuus, mutta olisiko Monika sittenkin voinut toimia ripeämmin ja auttaa? Joidenkin mielestä ehkä kyllä.
Tympääntynyt Monika karkaa kotoaan ja päätyy ymmärtäväisen miehen hoteisiin. Ymmärrys ja rauha on juuri sitä, mitä Monika nyt kaipaa. Vaan eipä tiennyt teinityttö, millaiseen verkkoon itsensä sotki.
Pahaa pelkäämättä on melko viipyilevä trilleri, jossa nykyajan rinnalla välähtelee Monikan muistikuvat. Hiljaksiin vilahtaa verhon takaata myös miehen menneisyys. Tässä kohden on todettava, että hieman kliseiseksi (ja siten ennalta-arvattavaksi) menee eli vaikka kirja sinänsä on koukuttava, se ei oikeastaan anna mitään uutta, ei tarjoile oivalluksia. Eikä oikeastaan mitään: se vain lilluu eteenpäin kuin verkkaisesti lipuva soutuvene. Lukijan ei tarvitse soutaa, sen kun istuu paatissa ja katselee.
Olen lukenut monta Frimanssonin romaania, koska jokin niissä kiehtoo. Yhtään susihuonoa ei ole tullut eteen, mutta joitakin melko yhdentekeviä kyllä. Siis sellaisia ihan ok-kirjoja, eivät hyviä eivätkä huonoja. Pahaa pelkäämättä asettuu juuri tuolle ihan ok-akselille.
Googlettelu tuotti ainoastaan yhden blogiosuman tälle kirjalle ja se blogi on Leena Lumin (terkkuja!) blogi. Menenkin tästä itse lukemaan kunnolla hänen mietteensä.
Sepä näissä Frimanssoneissa onkin, että jokin näissä kiehtoo...Ehkä se on just tuo, että tekijöinä ja uhreina ovat hyvin tavalliset ihmiset, kuin kuka tahansa meistä.Mieti nyt vaikka Pimeyden jäljet Hilja Agnevikia, viisikymppistä, naimatonta ja lapsetonta naista, joka...Tosin Justine Dalvikia on vaikea unohtaa koskaan, häntä joka kohstaa koulukiusaajalleen kovimman kautta eikä kukaan tajunnut mikä iski ja mistä.
VastaaPoistaJep, Frimanssonin kirjoista on tosiaan turha etsiä mitään tiukkaperseisiä missejä, mikä on tosiaan virkistävää vaihtelua. ;D Etsiskelin taas tuota Varjoa vedessä Suomessa ollessani, mutta eipä tärpännyt. Kyselin sitä jopa eräästä divarista, jonka kupeessa asun ollessani Stadissa, mutta ei tuottanut tälläkään kertaa tulosta. Olen siis metsästellyt Varjoa vedessä jo jonnin aikaa. Tajusin muuten juuri, että se on käännetty enkuksi: tarttee vissiin alkaa metsästää myös sillä kielellä, kun Suomessa se ei tunnu liikkuvan.
Poista