Itsepäinen kotiapulainen ja ylpeä työnantaja = crash boom bang

Penny Hancock: The Darkening Hour
Simon&Schuster, 2013
S. 405

Palvelusneidit ja sisäköt ovat mennyttä aikaa Englannissa. Mutta varsin käteviä kyllä, jos sellaisen saa kotiinsa palvelemaan.

Kukaan paikallinen tuskin suotuisi moiseen järjestelyyn (varsinkaan sellaisilla ehdoilla tai ehdottomuudella kuin joillakin on tarjota), mutta onneksi sisäkkönsä voi tuoda vaikka ulkomailta.

Theodora Gentleman: keski-ikäinen ja -luokkainen eronnut nainen. Asuu poikansa ja dementoituneen isänsä kanssa tilavassa huoneistossa Itä-Lontoossa, Deptfordissa. Työtä - ja itseään -  arvostava uraohjus tarvitsee apua isänsä hoidossa.

Mona Marokosta: Theodoran ex-miehen lahja ex-vaimolleen, saapuu auttamaan Theodoraa dementikon hoidossa. Työnkuva laajenee aluksi Monan oma-aloitteisuuden ansiosta, myöhemmin Theodoran suuruudenhulluudesta johtuen.

Mielenkiintoinen asetelma, joka toi teemansa takia (ei muuten) mieleeni Mende Nazerin Orjan. Mende Nazerhan työskenteli kotiapulaisena (eli lähinnä orajana) Lontoossa, ja hänen elämänsä oli varsin rajoitettua.

Sitä samaa tekee (fiktiivisen) The Darkening Hour:n Mona, vaikka Monaa ei olekaan pakotettu maahan ja työhön, vaan hän on vapaaehtoisesti tullut voidakseen elättää Marokkoon jäänyttä perhettään. Ja on hänellä eräs toinenkin motiivi, mutta eipä siitä sen enempää, ettei mene ihan paljasteluksi.

Theodora huomaa varsin pian tulevansa riippuvaikseksi Monan avusta. Monan ansiosta Theodoralla on aikaa paneutua kunnolla työhönsä ja haaveilla noususta urallaan radiotyössä. Theodora haluaa olla the voice of East London.

Theodora kokee olevansa hyväntekijä myös Monalle: hän on antanut työn ja maksaa palkkaa. Siksi on järkyttävää huomata, että Mona ehkä näpistelee. Onko hän palkannut kiittämättömän varkaan? Mitähän muuta Mona mahtaa puuhata hänen selkänsä takana? Oma poikakin on alkanut käyttäytyä epätyypillisesti. Ja isäkin tuntuu pitävän Monasta enemmän kuin oikeasta tyttärestään.

Mona ihmettelee tahollaan, mitä on tapahtumassa sille ystävälliselle Theodoralle, joka otti hänet vastaan ja perehdytti työhön. Vai oliko se kaikki silkkaa kulissia, peiteltyä yställisyyttä, jonka takaa tekopyhyys pyrkii ulos.

Kerronta vaihtelee Theodoran ja Monan välillä, joten lukija pääsee kurkistamaan kumpaisenkin ajatusmaailmaan ja motiiveihin - ja saa huomata, etteivät ne ihan kohtaa. Kumpikin tulkitsee toista omien mielikuviensa ja uskomustensa kautta, ja vatvonta alkaa saada vainoharhaisia piirteitä.

"I (Mona) am not free to weigh up moral pros and cons while I am tied to her (Theodora)."

Moraali? Se on venyvä käsite. Voiko ihminen olla moraalinen, vaikka tekee moraalittomia tekoja?

Penny Hancock on tutkinut maahan tulleiden kotiapulaisten työehtoja ja olosuhteita kirjaansa varten. Aihe on siis todella olemassa ja paikoin pulmallinenkin.

From 6 April, 2012 domestic workers who apply to accompany their employers to the UK are tied to one employer. If they experience abuse and exploitation they will face the choice of continuing to suffer or fleeing and becoming illegal.

The Darkening Hour on tempoltaan maltillinen, trillerimäinen romaani joka tarjoaa ajattelemisen aiheita. Eräs esiin nouseva aihe pääteeman lisäksi on muun muassa sisaruskateus. Tekisi mieli vielä lisätä marttyyriys. Kaiken taustalla virtaa likaisenruskea Thames.

Kirjaa ei tutkimusteni perusteella ole käännetty suomeksi.

~~~

Olen aiemmin lukenut Penny Hancockilta Tidelinen. Mielestäni The Darkening Hour pesee sen mennen tullen, vaikka oli Tidelinekin ihan hyvä. Tuskin olisin muuten tähän tarttunut. Minulla on muuten ylimääräinen Tideline hyllyssäni: haluaako joku? Ilmoittele halusi kommenteissa, niin saat kirjan.