Toukokuun törsäilyt

Sanotaan, että lapsista huomaa ajankulun. He kasvavat ihan silmissä etenkin  vauva-aikana. Jos ei ole lapsia,  ajan rientämistä voi tarkkailla sivupöydän kirjapinosta. Lapan nimittäin kunkin kuukauden ostot tiettyyn paikkaan muistaakseni mitä on tullut taas tehtyä ja voidakseni raportoida asiasta tänne blogiini.

Toukokuun alussa tyhjyyttään keikailevan sivupoydän kulma on siten jälleen täyttynyt. Ihme juttu! Tässä kuussa kirjat lisääntyivät ennätystahtia eli peräti kymmenellä. Kas alla kuva saaliista. Lavasteena pöytäkoneeni näyttö eli kuva on nörttinurkastani. Se on siisti, koska ajatukseni tarvitsevat tilaa.

Osan kirjoista olenkin jo lukenut. Neil Hardwickista bloggasin vain pienesti, koska aihe oli sellainen etten jaksanut enkä kenties halunnutkaan sitä sen enempää blogissani ruotia. Hyvä kirja kuitenkin.

Our Endless Numbered Days oli... eh, pettymys. Kuivakka suo, jossa tarpominen oli yhtä hauskaa kuin yläasteen kässäntunnilla peukaloiden pyörittäminen.

Mari Pyyn Paperiton (arvostelukappale) oli varsin mainio trilleri/dekkari, jonka parissa ei tarvinnut tylsistyä.

Gary Larsonin vitsikuvakirjoja tuli hommattua peräti kolmin kappalein. Yhden niistä olen jo lukenut/katsonut. Pidin, vaikka en tajunnut ihan kaikkia juttuja. Kirja on vuodelta 1989, joten ehkä siksi osa jutuista meni ohi. Tosin suurin osa ei mennyt, joten plussan puolelle jäätiin.

Tällä hetkellä luen Arttu Tuomisen Muistilabyrinttia (kiitokset kirjailijalle kirjasta!), josta olen pitänyt kovasti. Melko alussa tosin vasta olen, mutta hyvin koukuttunut jo.

Samaan aikaan luvussa on myös James Bowenin A Street Cat Named Bob. Se tarttui käteen eräästä charity shopista ja sitä olen lukenut lähinnä kävellessäni jonnekin. Jep, harrastan kirjan kanssa kävelemistä. Tosin mitään tiiliskiviä en viitsi lukea kävellessäni,  vaan siihen tarkoitukseen pokkari on paras.

Dorothy Koomsonin romaani (That Girl From Nowhere) mainittiin The Sunday Timesin kulttuuriliitteessä. Kiinnostuin kirjan asetelmasta: siinä jo aikuinen adoptiolapsi lähtee etsimään biologisia vanhempiaan. Kenties kulunut aihe, mutta toisaalta ei nyt tule mieleeni että olisin itse lukenut mitään vastaavaa. Muistini voi tosin pätkiä.

Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Peter Jamesin tuorukainen You Are Dead. Snadisti himottaa tarttua kyseiseen opukseen, mutta himotuskirjoja on nyt ihan kaameasti (ja lisää tulee koko ajan). Runsaudenpula!

Aurinkoista kesäkuun alkua! Meillä näyttää nyt tältä, kuvassa lenkkimaisemiani Thamesin rannalla. Pian muuten vaihtuu maisema, mutta siitä enemmän myöhemmin.