Fantagraphics, 2013
S. ?
Tässäpä taas kirja, jonka valitsin puhtaasti kannen perusteella. Ja okei, toki kurkistin sisällekin ja silmää miellytti, joten lähti mukaan kirjastosta.
Pakko tässä välissä hehkuttaa kirjastolaitoksia siitä, että ne avaavat ovia sellaisiin maailmoihin (ja kirjallisuuteen), joihin ei välttämättä muuten tulisi kurkkailtua.
Vaikka ostelen melko runsaasti kirjoja, olen tosi tarkka siitä, mitä ostan: kukin kirja on huolella valittu ja ostan vain sellaisia, jotka ihan aidosti kiinnostavat. Joskus tulee huteja, joskus ei.
Kirjastosta lainatessa voi vähän revitellä, koska kirjoihin voi rauhassa tutustua kotona ja vielä siinäkin vaiheessa jättää lukematta, eivätkä ne jää nurkkiin keräämään pölyä. Kirjasto antaa siten mahdollisuuden poistua turvallisesti ah niin trendikkäältä (luku)mukavuusalueelta ja makustella toisenlaisilla tarinoilla ja tyyleillä.
Sarjakuvien lukeminen on minulle mukavuusalueelta poistumista. Tosin kirjaston ansiosta olen alkanut kiinnostua niistäkin enemmän. Oodi kirjastolle päättyy tähän, nyt "Kilttiin koiraan".
Onko lutuisempaa kantta olemassa? Lurppakorvaisen koiran katse tenhoaa. Se on kirjan ns. Good Dog. Se on kulkukoira, joka näkee painajaisia jäniksistä ja kanoista. Se on yksinäinen ja kaipaa laumaa, johon kuulua. Mutta kaipaako se lopulta osaksi kaltaistensa (toisten koirien) laumaa vai haluaako se paikan ns. ihmisen koirana. Ja mistä löytyisi ihminen kulkurakille?
Good Dogissa eläimet ajattelevat ja puhuvat: ne on inhimillistetty. Ajatuksista ja teoista paistaa kuitenkin koiramainen luonne ja logiikka. Kirja onkin kuvattu kauttaaltaan koiran näkökulmasta: ihmiset näyttäytyvät epäloogisina ja arvaamattomina koiran silmin.
Aluksi harmitti, että kuvitus on mustavalkoinen. Olisin toivonut vastaavaa sävymaailmaa kuin kannessa. Mustavalkoisuuteen kuitenkin tottui nopeasti ja kenties sille on syykin: koirathan eivät näe värejä samalla tavalla kuin ihmiset.
Syvällisempää analyysia ja kuvanäytteitä voipi katsella täältä. Olen nyt laiska enkä jaksa kuvata itse tai edes kirjoittaa enempää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi pitänyt kirjasta, sillä pidin. Kovastikin ja lopussa ihan liikutuin. Melkein tirahti kyynel poskelle.
Tuo hauvelihan muistuttaa vähän Bambia:)
VastaaPoistaNo nyt kun mainitsit, niin kyllä vain. On samaa näköä kuin suloisessa Bambissa! <3
PoistaMinä olen kyllä sellainen kirjastofani, ettei mitään rajaa. En osta kirjoja koskaan, koska minusta kirja on vähän "turha" ostos, kun sen lukee vain kerran. Kertakäyttötavaraa siis. Kirjastossa on loistava (ja ilmainen!) varaussysteemi, ja vaikka uusia kirjoja saa odotella joskus kuukausikaupalla, ennemmin odotan kuin ostan kirjan itselleni. Ellei nyt sitten ole kyseessä esim. jokin tietokirja.
VastaaPoistaOlen myös viime aikoina tarvinnut paljon tietoa eri aiheista, ja vaikka netistäkin löytyy paljon tietoa, kirjat ovat minusta nettiä paljon luotettavampi tietolähde. Kirjastosta löytyy niin hyvin kirjoja lähes aiheesta kuin aiheesta, että olen taas moneen kertaan ylistänyt mielessäni meidän kirjastoa.
Ihana kansi.:-) Minä luen harvoin mitään eläintarinoita juuri siitä syystä, että niitä lukiessa saa poikkeuksetta vesitellä. Tosin vesittelen nykyään muutenkin huomattavasti enemmän kuin ennen, joten ehkä voisin taas yrittää jotain eläinkirjaakin. :-)
Ai kauhee, minua jotenkin kauhuttaa, kun sanotaan että kirja on turha ostos. Minusta kirjat tekevät kodin ja palaan kyllä moniin lukemiini kirjoihin uudelleenkin. En tietenkään kaikkiin ja pistän kyllä kirjoja kiertoonkin mielelläni. Sen sijaan muuta "turhaa" rojua en kämppään halua. Mutta makuasioitahan nämä. :)
PoistaNetti on kyllä oivallinen tiedonlähde pikaiseen tiedonhakuun ja tutkiskeluun. Tietokirjoissa mennään yleensä syvemmälle ja käsitellään asioita laajemmin, joten painetulle sanalle on kyllä paikkansa. Tunnustan myös, että minä teen merkintöjä ja alleviivauksioa joihinkin kirjoihin: myös romaaneihin.
Eläimet ovat minunkin ns. heikko kohtani. Joskus itkettää ihan vain söpöjä eläimiä katsellessa. :D
Joskus vain nuo eläinten ajatukset vievät mukaan. Pidän Etsijöistä, karhujen maailmasta, kuinka autoja (tulipetoja) ja ihmisiä (laattanaamoja) katsotaan karhun silmin. Kirjassa tulee esiin hyvin ekologiset ongelmat, karhun elintilan sirpaloituminen. Lusasta on tullut suosikkini.
VastaaPoistaEnpä olekaan Etsijöistä kuullut. Vaikuttaa kiinnostavalta, taidanpa googletella joten kiitos vinkistä!
Poista