Hae tästä blogista

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tuhatkaunot

Kansi: Nina Leino / Kuva: Getty Images
Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot
Schildts, 2011
Alkuper. Tusenskönor
Suomentanut Outi Menna
S.  398

No niin, nyt se on löytynyt: nimittäin uusi suosikkidekkarisarja! Nukketalon luettuani tiesin, että Ohlssonia on luettava lisää.

Metsästys tuotti tulosta ja välikäden kautta sain Tuhatkaunot omiin käsiini. Tämä kirja sitten räjäytti potin eli siinä missä Nukketalo herätti uteliaisuuden, Tuhatkaunot naulasi minut kiinni lattiaan.

Tällä kertaa poliisin tutkittavaksi päätyy pappispariskunnan kuolema. Itsemurha näyttää ilmeiseltä, mutta kaikki yksityiskohdat eivät sovi kuvaan. Olisiko kyseessä kuitenkin murha? Tapausta ryhtyy tutkimaan jo Nukketalosta tuttu ryhmä johtajanaan komisario Alex Recht. 

Tutkinnan tuoksinassa juttu paisuu ja leviää, johtolangat johtavat sinne sun tänne, Ruotsin rajojen ulkopuolellekin, tai sitten niitä ei ole. Tiedonmurusia tihkuu melko nihkeästi ja alkaa vaikuttaa siltä, että jotkut tietävät enemmän kuin antavat ymmärtää, mutta eivät syystä tai toisesta halua avata suutansa. Ja siihen(kin) on syynsä.

Alex Recht miellyttää minua kovasti. Hän on rauhallinen, mutta jämäkkä ja pyrkii selkeästi oikeudenmukaisuuteen. Peder Rydh on edelleen oma hankala, sovinistinenkin,  itsensä ja onnistuu aiheuttamaan pahennusta jopa voisarvilla. Rydh saa kuitenkin näpäytyksen, joka pakottaa hänet miettimään asioita toiselta kantilta. 

Rikostutkija Fredrika Bergman on valitettavasti pamahtanut paksuksi. Ehdin jo hieman haaveilla, että löytyisi dekkarisarja, jossa keskeisellä henkilöllä ei ole lasta/lapsia. Onneksi raskaudesta ei kuitenkaan ole tehty mitään suuren suurta numeroa ja spektaakkelia. Lisäksi Fredrikan siviilielämä vaikuttaa melkoisen mielenkiintoiselta: sekin tuntuu nyt olevan murroksessa.

Pääpaino Tuhakaunoissa on edelleen itse rikoksissa ja niiden selvittelyssä. Siviilielämien ruotiminen tapahtuu luontevasti siinä sivussa, mikä tuo syvyyttä henkilöhahmoihin. Käänteitä tästä kirjasta ei sitten puutukaan. Itsekin lankesin ansaan pari kertaa.

Tuhatkauno on muuten kasvi (se käy kirjassakin ilmi), Suomessa vissiin tunnetumpi nimellä kaunokainen. Voi olla, että tämä on ihan peruskauraa kaikille muille, mutta minulle (vaikka en edes nukkunut bilsantunneilla!) se tuli yllärinä.

6 kommenttia:

  1. Kiva, että sait kirjan luettavaksi. Ohlsson jyrää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli tarjouksessa eräässä nettikaupassa Suomessa. Eräs ystäväni ystävällisesti tilasi kirjan ja toimitti minulle. Ihanaa kun on kätyreitä Suomessa! :D

      Tämä kirja jäikin vähän sellaiseen kohtaan siviilielämien tiimoilta, että tekisi mieli pian päästä lukemaan lisää!

      Poista
  2. Kiitos vinkistä! Pitkästä aikaa on olo, että jaksaisi jopa lukea jotain...vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä voin lämpöisesti suositella sinulle! Mutta lue järjestyksessä eli Nukketalo ensin :)

      Poista
  3. Minä ihastuin tuohon dekkaristiin tuon kirjan perusteella. Varjelijat oli mahtava jatko. Fredrikan yksityiselämä koukuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kävi minullekin. Nukketalo oli hyvä, mutta tämä vielä parempi eli nyt on koukutus taattu. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.