Haudattu ja hyvästit

Henning Mankell: Haudattu
(alkuper. Handen, 2004)
Otava 2013
S. 174
Suomentanut Kari Koski
Kirja on pyytämäni arvostelukappale

Moni asia on haudattu tai haudataan tässä kirjassa. Mankell-faneille ei liene epäselvää, että kyseessä on viimeinen Wallander-kirja. Haudatun tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Rauhatonta miestä.

Wallanderilla on haave: hän haluaa oman talon ja koiran. Hän haluaa pois kaupungista, omaan rauhaan. Hän haluaa paikan, jossa viettää eläkepäivänsä, kun ne pian ovat ajankohtaisia.

Ystävältä Wallander saa vinkin myytävänä olevasta kohteesta, joka voisi häntä kiinnostaa. Talo vaikuttaakin lupaavalta, mutta puutarha kätkee sisäänsä arvoituksen: nimittäin maasta esiin pilkistävän ihmisen käden. Mitähän muuta mahtaa puutarha ja talo pitää sisällään?


- Mitä on tapahtunut?
- Minä kompastuin.
Martinsson katseli häntä ihmeissään.
- Soitatko minulle vain sanoaksesi, että olet kompastunut johonkin?
- Tavallaan. Haluan että tulet katsomaan, mihin minä kompastuin.


Tutkimukset aloitetaan ja jäljet vievät menneisyyteen. Mutta kenen menneisyyteen? Asiat eivät mene niin kuin Strömsössä ja tutkimusten ohessa Wallander joutuu pohtimaan uudelleen haluaan ostaa kyseinen talo.

Mankellmaiseen tapaan kirjan tunnelma on melko melankolinen. Sitä tosin keventää ihastuttavan lakoninen ja suora sanailu muun muassa Wallanderin ja hänen kollegoidensa  välillä. Naurahdin monta kertaa kirjaa lukiessani, vaikka nauruni taustalla asui kyynel.

Olisin voinut lukea tätä kirjaa toisetkin parisataa sivua. Ja sitten vielä toiset. Olisin jopa toivonut, että Mankell olisi pitkittänyt kirjaa - ihan sama miten. Olisin vain halunnut  viipyä Wallanderin seurassa hieman pidempään.

Kirjan lopussa on Mankellin kirjoittama essee, jossa hän kertoo Kurt Wallanderin synnystä ja kirjojen vaiheista. Vasta tämän esseen kohdalla tuli itku: se on oikeasti ohi. Wallanderia ei enää tule (joo, tajuan toki, että hän on fiktiivinen hahmo, mutta silti jo ikävöin häntä). Toivottavasti tulee kuitenkin jotain muuta.

En ole onnistunut yhteenkään fiktiiviseen hahmoon luomaan näin syvää suhdetta kuin Wallanderiin. En osaa selittää sitä, sitä ei osaa selittää Mankellkaan, vaikka hän joitakin arvauksiaan kertookin esseessään.

Minulla on kaikki Wallander-sarjan kirjat varastointipalvelussa Suomessa (paitsi Rauhaton mies, joka on minulla täällä). Jonakin päivänä haen ne sieltä ja luen koko sarjan uudelleen.

Teille, jotka olette kiinnostuneita Wallander-sarjasta sanoisin, että lukekaa se järjestyksessä. Viittauksia edellisiin on paljon, Wallander myös kasvaa ja muuttuu sarjan edetessä.

Vaikka Mankell kenties on tunnetuin juuri Wallander-kirjoistaan, hän on kirjoittanut paljon muutakin. Olen lukenut suurimman osan hänen kirjoistaan ja aion lukea loputkin. Henning Mankell on minun tähti ylitse muiden.

Kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Annika (Rakkaudesta kirjoihin) ja Henna (Hemulin kirjahylly).

~~~

Lisäys kello 11.06 - Bloggerilla on hikka!

Bloggerilla on taas joku ongelma liittyen kommentointiin. Varsin usein kommentit (sekä omat että toisten) päätyvätkin roskapostiksi. Kommentti julkaistuu aluksi, mutta hetken kuluttua se katoaa ja onkin siirtynyt spämmilaatikkoon.

Eli suosittelen kaikkia käymään spämmilaatikkonsa läpi: ties mitä aarteita sieltä voi löytyä. Jos et osaa, kysy. Neuvon mielelläni.

Kyseessä on luultavasta salaliitto, jossa on Bloggerin lisäksi on mukana Google Earth ja Nasa. Suosittelen siis mitä pikimmiten muotoilemaan foliosta hatun!