Hae tästä blogista

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Iki-ihana Wales putouksineen ja eksymisineen

Nummilta päädyimme Walesiin, Merthyr Tydfil -nimiseen kylään. Tai oikeastaan sen reunamalle. Aivan ensin hommattiin majoitus pubista nimeltä The Mount Pleasant Inn.

Check in olikin melko vauhdikas: meille näytettiin huone, jonne voimme majoittua. Mitään lappusia ei täytelty eikä edes nimiä kyselty. Pyydettiin ainoastaan, että täyttäisimme aamiaistoiveemme sille varattuun lappuseen ja roudaisimme sen alas ennen yötä.

Tilava ja valoisa huoneemme.

Noh, mikäs siinä. Viskattiin kamat huoneeseen, vaihdoimme lenkkitamineet päälle ja häivyimme. Tällä kertaa kohteena oli Brecon Beaconsin luonnonsuojelualue. Lenkkiohje katsottiin kirjasta ja mies kuvasi sen kännykällään, ettei tarvitse roudata kirjaa mukana.


Kirjan ohjeiden mukaisesti saatiin auto kivasti (ilmaiseen) parkkiin ja ei muuta kuin lenkille. Kaikki sujui hienosti niin kauan kun ohjetta piisasi.



Eira Waterfall.

Joillakin on harrastuksena pomppia alas kalliolta veteen.
 
Näitä pomppupaikkoja oli useita.

Harmi vain, ettei ohjeita piisannut loppuun asti: mies "unohti" kuvata kaksi viimeistä etappia, koska ne olivat eri sivulla. Loput lenkistä menikin hakuammunnalla eli toisin sanoen mentiin ihan metsään. Kiitos gps:n, löysimme lopulta takaisin.

Tosin lenkki hieman venyi pituutta ja tuli talsittua yksityismaillakin. Onneksi maanomistaja oli mukava mies, joka oli juuri maalaamassa lampaita. Hän ei pannut pahitteeksi poukkoilua maillaan ja tuli siinä rupateltua muutenkin kaikkea mukavaa samalla kun lampaat määkivät kuorossa taustalla.


Reitiltä poikkeaminen voi tuottaa melkoisesti extramaileja, koska alueita on aidattu lampaiden takia (ja nuo alueet ovat ISOJA). Jouduimme kerran ylittämään piikkilanka-aidan, koska emme todellakaan olisi jaksaneet kääntyä takaisin ja palata sinne, mistä menimme väärin (olimme hortoilleet useita maileja jo!).

Piikkilanka-aitaa yllittäessäni sain hysteerisen naurukohtauksen jumittaessani siinä aidanseipäällä yrittäen varoa, etteivät piikit raavi peppua. Mies yritti painaa aitaa alas minun siinä hytkyessäni naurusta.

Lopulta sain hilattua itseni aidan toiselle puolelle eivätkä housutkaan vielä tässä vaiheessa revenneet. Miehelle ylittäminen oli helpompaa, koska hän on pidempi (itse olen vain 160 senttiä). Lenkin pituudeksi tuli lopulta reilut kuusitoista kilsaa.

Päästyämme takaisin pubiin ja peseydyttäemme olisi maistunut ruoka. Tosin selvisi, ettei ruokaa enää pubissa tarjoilla. Vaan ei hätää: baarimikko sanoi, että hän voi tilata take awaysta sapuskat. Piti vain päättää otetaanko pizzaa vai kiinalaista. Valittiin kiinalainen, tutkittiin listaa ja tehtiin baarimikolle tilaus, joka sitten soitti sen eteenpäin.

Baarista saatiin lautaset ja aterimet eli kaikin puolin joustavaa palvelua. Eräät muut asiakkaat tilasivat myöhemmin pizzaa samalla tyylillä. Mahtaisiko onnistua Suomessa?


Pubin "olkkarissa" oli kirjoja useammassakin hyllyssä. Myös meidän huoneessamme oli kirjoja eli kaikin puolin kirjaihmiselle hyvä valinta (vaikken kyllä ehtinyt mitään lukeakaan).

~~~

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa ja päädyimme mukavaan rannikkokaupunkiin nimeltä Aberystwyth (edelleen Walesissa). Siellä valloitettiin parikin huippua. Siitä lisää ensi kerralla.

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kannattaa käydä, jos mahdollisuus tulee. :)

      Poista
  2. Kivoja kuvia ja onpa kiva kuulla, että jossain osataan olla noin joustavia ja ystävällisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on yleisestikin ottaen melko joustavaa, mutta etenkin Walesissa se korostui. :)

      Poista
  3. Oi, minäkin haluan Walesiin (tai melkein minne vain siellä Briteissä)! Upeita maisemia ja ilmeisesti myös aika huimia seikailuja piikkilangalla :D

    (Maalaamassa lampaita?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä saari on kyllä todella monipuolinen, en ihmettele lainkaan että britit tykkäävät matkustella paljon omassa maassaan. Vielä hurjempia seikkailuja on tulossa :D

      Lampaat värimerkitään, että omistajat erottavat kenen lammakset ovat kyseessä. Lampaat näet hengailevat melko vapaasti pitkin maita ja mantuja. ;)

      Poista
  4. Olen käynyt Walesissa vain Swanseassa työmatkalla. Silloinkin näki, että maisemat ovat hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti löytyy kaikenlaista maisemaa, toinen toistaan upeampaa :)

      Poista
  5. Mikä himottava seikkailu ja miten joustavaa toimintaa pubissa.

    Isäntä kai merkkasi lamapaita värillä, otaksun.

    Se, mikä Suomessa on joustavampaa, on ns, jokamiehen oikeus eli jos olet jossain et ihan toisen pihalla, saat ihan vapaasti kulkea kenen maalla vain. Olen lukenut, että Britanniassa maanomistajat ovat erittäin tarkkoja maistaa. Meillä se ei onnistu, mutta kulkijat eivät saa aiheuttaa vahinkoa millää tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein otaksuttu eli merkkaaminen oli kyseessä. Sitä oli hassua seurata. Nähtiin muuten myös lammaskoira työssään. Tosi hienosti se kokosi "ohjeiden" mukaan lauman ja ajoi sen toiseen karsinaan. Luin jonkun jutun lammaskoirista ja täytyy sanoa, että fiksuja haukkuja ovat!

      Suomessa voi tosiaan melko vapaasti hengailla lähes missä tahansa. Koska täältä sellaiset oikeudet puuttuvat, on hyvä olla jonkinlainen lenkkikirja. Muuten voisi olla melko vaikeaa suunnitella lenkkejään. Tuo Valittujen palojen kirja osoittautui todella mainioksi apuriksi.

      Jotkut ovat tarkkoja maistaan, jotkut eivät. Varmaan riippuu siitäkin, miten käyttäytyy ja mitä siellä mailla puuhastelee. Meidän kohtaamat maanomistajat olivat oikein suvaitsevaisia ja mukavia.

      Skotlannissa on hieman eri säännöt eli siellä periaatteessa saa mennä yksityismaillekin, mutta luonnollisesti luontoa kunnioittaen.

      Poista
    2. Me olemme seuranneet Sveitsin alppirinteillä lammaskoiria työssään ja tietysti tavanneet ihka oikeita lammaspaimenia vihreissä asuissaan.

      Tyttärellä on nyt noin 3 kuukauden ikäinen shetlannin paimenkoira Taika. Siis 'pieni lassie' tai pieni collie.

      Ah, pääsisipä joskus Skotlantiin ja muulle kuin kaupunkilomalle...Minulle on tullut vääränpuoleisen liikenteen kauhu, joka nyt vähän jarruttaa meidän Englanti suunnitelmia. Irlannissa meillä oli ystävä, joka oli kuskinas meille.

      Poista
    3. On varmasti ollut huisia seurata lammaskoiria työssään. Meillä kävi hyvä tuuri, kun osuimme paikalle kesken paimennuksen. Olen kyllä niin koirahullu, että harmittaa ettei toistaiseksi voi omaa ottaa. Colliet ovat aivan lutuisia <3

      Meidän olisi tarkoitus jossain vaiheessa mennä uudelleen Skotlantiin. Ensi kerralla voisi tehdä yhdistetyn vaellus- ja kaupunkiloman. Viime kerrasta Skotlannissa on aikaa jo vuosikausia!

      Poista
  6. Ihania kuvia ja varmasti kiva matka. Nauttikaa retkistänne :)
    terv.nimimerkki: kyllä minä joku päivä sinne Walesiin matkustan lomailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, oli kyllä mahtava reissu! Näitä juttuja siis tänne jälkijunassa päivittelen, reissu tehtiin toukokuussa. :)

      Poista
  7. Visuaalinen selostus, etenkin tuo piikkilanka-aidan ylittäminen.

    Survivors-mentaliteettia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli melkoista survivolia koko reissu :D Housutkin meni rikki lopulta, mutta ei vielä tässä vaiheessa!

      Poista
  8. Voi miten patikoimaan houkuttelevia kuvia taas! Luonto on niin erilainen kuin täällä (korvessa) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä tosi monipuolinen luonto ja ihan lyhyidenkin matkojen päässä voi olla ihan toisenlaista. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.