Kenkämiehen paluu

Peter James: Dead like you

Kuudes Roy Grace -sarjan kirja.

Brightonissa jyrähtää taas. Tällä kertaa jäljet johtavat menneisyyteen, niin sanottuun kylmään tapaukseen, joka ei koskaan selvinnyt.

Aiemmissa kirjoissa on sivuttu sarjaraiskaajaa, jota kutsutaan nimellä "Shoe Man". Jatkossa kutsun häntä kenkämieheksi.

Nimityksen "kenkämies" raiskaaja sai fetissistään naisten kenkiin. Yhteistä uhreille oli, että raiskaaja otti heiltä "muistoksi" kengän ja alushousut.

Yllättäviä raiskauksia alkaa siis esiintyä ja tekotapa viittaa kaksitoista vuotta aiemmin alueella mellastaneeseen kenkämieheen, jota ei koskaan saatu kiinni.

Kenkämies ehti tuolloin raiskata neljä naista ja viides mahdollinen uhri katosi kuin savu ilmaan. Sen jälkeen alkoi hiljaiselo, jota jatkui aina nykypäivään saakka.

Miksi kenkämies lopetti vai siirtyikö hän kenties muualle raiskaamaan? Ovatko nykyset raiskaukset tosiaan kenkämiehen aikaansaannosta, vai onko kyseessä kopioja? Siinäpä pohtimista koko poliisilaitokselle. Ja sitä tosiaan pohditaankin monen eri asiantuntijan avulla.

Kirjassa liikutaan sekä nykyajassa että palataan takaisin vuoteen 1997, jolloin kenkämurhaaja riehui alueella. Sitä kautta päästään myös kurkistamaan Sandyn (Royn lähes kymmenen vuotta sitten kadonneeseen vaimoon) ja Royn arkeen ja erityisesti Sandyn luonne saa hieman lisävalaistusta.

Peter James jatkaa massiivisella (643 sivua) ja perusteellisella linjallaan. Tässä kirjassa kohtaan taas saman ongelman kuin edellisessä kirjassa: henkilögalleria paisuu jälleen sen verran laajaksi, että melkein olisi pitänyt kirjoittaa nimiä ja muistisanoja ylös lukemisen ohessa, niin ei olisi tarvinnut pläräillä kirjaa taaksepäin.

Perusteellisuudessa on tietenkin se ilo, että henkilöt tulevat lähelle. Toisaalta kun henkilöitä on muutenkin paljon, se alkaa olla jo rasittavaa.

Kehottaisinkin Peter Jamesia hieman karsimaan joko henkilögalleriaa tai valikoimaan tarkemmin, keistä kirjan henkilöistä on tarpeen jaaritella ummet ja lammet. Lukijan kannalta moinen on nimittäin melko puuduttavaa eikä siinä kirjassa oikeasti ole kai pakko olla yli kuuttasataa sivua?

Mutta joo, ehkä Peter onkin jo ottanut onkeensa: Seuraavassa kirjassa (Dead man's grip) on vain 500 sivua. Nyt aion tosin pitää pienen tauon tässä sarjassa. Minulla on enää tätä sarjaa kaksi kirjaa lukematta, joista toinen on jo hyllyssä. Tuorein kirja (Not dead yet) ilmestyi täällä kesäkuussa enkä ole sitä vielä hankkinut. Aion toki hankkia, eihän tätä sarjaa voi enää tässä vaiheessa jättää kesken.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (suomeksi ilmestynee tänä syksynä)
Dead Like you (tässä postauksessa)
Dead Man’s grip (odottaa hyllyssä)
Not Dead Yet (julkaistiin kesäkuussa 2012)

~~~

Ps: Älkää unohtako edellisen postauksen Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta! Halukkaat voivat siihen yhä osallistua kommentoimalla ja ilmaisemalla halukkuutensa. Päivitän postausta sen mukaan.

Uusi tulokas haasteeseen on Jane, lämpimästi tervetuloa! Lisään sinut ja haastekirjan postaukseen heti, kun olen keksinyt sinulle kirjan.

Ota riski ja rakastu kirjaan!

Sonja Lukuhetkistä haastoi minut mukaan tähän mielenkiiintoiseen haasteeseen, jossa ideana on haastaa bloggaaja lukemaan jotain sellaista, mitä hän ei ole vielä lukenut.

Ennen kuin menen sen enempää itse asiaan, kopsaan tähän säännöt Sonjan blogista:


Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?

1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.

2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.

3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan.

Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

~~~

Sonja haastoi minut lukemaan Margaret Atwoodin kirjan Nimeltään Grace (Alias Grace). Olen kuullut Margaret Atwoodista, mutten ole lukenut yhtään hänen kirjaansa aiemmin. Tässä onkin minulle hyvä tilaisuus tutustua uuteen kirjailijaan.

Luen kirjan englanniksi ja se odottaakin jo hyllyssä vuoroaan. Olen sitä vaivihkaa jo hiplaillut ja lehteillyt ja taytyy sanoa, että kiinnostaa kovasti. Luen sen seuraavaksi jahka saan edellisen kirjan alta pois.

Sonjan haastan lukemaan André Brinkin kirjan Hiljaisuuden tuolla puolen. Olen itse ihan hulluna Brinkin kirjoihin ja olisi jännä kuulla, mitä mieltä Sonja tuosta kirjasta on, ellei hän jo sitä ole lukenut.

Hieman kyllä emmin tätä kirjavalintaa, koska tuo kirja on omalla tavallaan melko brutaali. Se ei kuitenkaan ole mikään tiiliskivi, sivuja vähän reilut kolmesataa.

Kävin tietämiäni kirjablogeja läpi ja moni onkin jo tähän haasteeseen osallistunut, mutta havaitsin että Rakkaudesta kirjoihin -blogin Rachelle ei kaiketi vielä ole.

Joten haastan sinut, Rachelle, lukemaan Tracy Chevalierin Tyttö ja Helmikorvakoru. Koska Rachelle onkin tuon kirjan jo lukenut, uusi haastekirja on André Brinkin Myrskyinen hiljaisuus. Jos olet jo lukenut kirjan, ilmottele niin keksin uuden.

Jos et halua ottaa haastetta vastaan, niin ymmärrän kyllä, joten no worries sen suhteen.

Jos joku haluaa tulla haastetuksi kauttani tähän haasteeseen, laita kommentti, niin lisään sinut tähän postaukseen ja määrään kirjan.

Ps. Kuvan voi ja olisi jopa suotavaa liittää haastepostaukseen.

Edit. 3.8. kello 19.36 London time:

Jane halusi myös osallistua haasteeseen ja hänet haastan lukemaan Sarah Watersin kirjan Silmänkääntäjä.  Jos olet jo lukenut kirjan, niin ilmoittele, niin keksin uuden. Innolla jään odottamaan sinun haastekirjaa minulle!

Tuokio Tuulessa

Kiitokset Rachellelle ihanasta haasteesta! Haasteen idea on vastata kirjan nimellä joko annettuihin tai itse keksimiin lauseisiin. Valitsin nämä valmiit lauseet, joihin lisäsin yhden keksimäni.

Halusin myös kuvittaa haasteen, joten siksi läjä kuvia. Loppuun vielä musiikkikin. Joo, taisi lähteä mopo käsistä tämän haasteen kanssa. Mutta kirjat herättävät minussa voimakkaita tunteita samoin kuin kuvat ja musiikki.

Jos olisin jotain kaunista

olisin Italialaiset kengät.

Jos olisin jotain suljettua

olisin Hiljaisuuden tuolla puolen.

Jos olisin jotain särkyvää

olisin Tuokio tuulessa.

Jos olisin jotain vahvaa

olisin Puolikas keltaista aurinkoa.

Jos olisin jotain arkista

olisin Jäljet lumessa.

Jos olisin hiukan pelottava

olisin Myrskyinen hiljaisuus.

Jos olisin tosi pelottava

olisin Äänetön kuolema.

Jos olisin minä

olisin Tyttö, joka leikki tulella.

Mutta mitä tapahtui palomiehelle?

Inger Frimansson: Häränsydäminen mies

Kirjatorilla oli aika mukavat valikoimat viiden euron pokkareita. Tämä Inger Frimanssonin Häränsydäminen mies oli eräs ostamani femman kirja.

Olen lukenut muistaakseni vain yhden Frimanssonin kirjan (Alastomien naisten saari), josta en edes ihan kauheasti pitänyt, mutta silti minulla on päässäni "pakkomielle", että Frimansson on kuitenkin lukemisen arvoinen kirjailija.

Häränsydäminen mies sen todisti. Ei tässä Mankellin tasolle päästä, mutta ihan koukuttava jännäri tämä oli. Kaikki alkaa siitä, kun palomies Stefan Almgren kuolee tulipalossa kesken sammutustäiden.

Aluksi tapausta luullaan joko itsemurhaksi tai paniikkikohtauksesta johtuvaksi kuolemaksi, mutta Almgrenin kolleegaa ajatus jää vaivaamaan. Hänen on vaikea uskoa, että kokenut palomies panikoisi ja repisi maskin itseltään pois.

Kirjan tapahtumat eivät pyäri pelkästään paloaseman ympärillä, vaan palomiesten perhe-elämät ja suhteet tulevat myös tutuksi. Kirjassa asioita tarkastellaan useamman henkilön kautta, mikä teki kirjasta varsin koukuttavan ja toi henkilöt lähelle.

Kritiikkiä voisi ehkä antaa siitä, että alussa henkilögalleria paisui melkoisen suureksi ja minulla alkoi olla vaikeuksia muistaa, kuka kukin oli. Se tosin oikeastaan oli vain alun ongelma ja poistui melko pian kirjan edetessä.

Frimansson yrittää höynäyttää lukijaa, mutta itse selvitin mysteerin ennen kuin se lukijalle kerrottiin. Tai en periaatteessa selvittänyt, mutta varovaisesti arvasin oikein.

Hyllyssä odottaa kaksi muuta Frimanssonia: Suomenkielinen Kissa, joka ei kuollut ja englanniksi Good night, my Darling. Onko kukaan lukenut?

Savuna Ilmaan

Henning Mankell: Savuna ilmaan


Mankell on eräs suosikkikirjailijani. Olen lukenut koko Wallander-sarjan ja käsittääkseni suurimman osan hänen muista aikuisille tarkoitetuista kirjoistaan.

Olen himoinnut tätä kirjaa siitä lähtien, kun sain tietää, että se on käännetty suomeksi. Savuna ilmaan löytyikin Kirjatorilta viidellä eurolla.

Löysin myös erään toisen Mankellin kirjan, Isidorin tarina. Sen sain käsiini kympillä Suomalaisesta kirjakaupasta.

Savuna ilmaan on alkuperäisnimeltään Labyrinten ja Mankell kirjoitti sen ensin tv-sarjaksi. Myöhemmin hän halusi kirjoittaa sen myös kirjaksi ja kirjoittikin.

Tv-käsikirjoitusmainen rakenne näkyy kirjassakin: luvut ovat lyhyitä ja kirjaa lukiessa saatoin oikeastaan nähdä sen kohtaukset kuin elokuvassa, mikä oli oikeastaan varsin mielenkiintoista.

Pidin kirjan rakenteesta, vaikka se ei tyypillistä Mankellia olekaan. Lyhyistä luvuista huolimatta Mankell onnistuu ihmiskuvauksissaan.

Savuna ilmaan kertoo talousrikollisuudesta sekä yleisemmällä että yksityiskohtaisemmalla tasolla. Rikollisuudella on suuria vaikutuksia kaupungintalouteen, mutta myös yksittäisten kaupunkilaisten elämään.

Syyttäjä Louise Rehnström kiinnostuu alueella vaikuttaneen liikemiehen, Bengt Ingermarssonin, puuhista. Sittemmin Ingermarsson katosi kuin tuhka tuuleen runsaat rahamassit muassaan. Louise haluaisi nostaa tapauksen uudelleen pöydälle vastustuksesta huolimatta.

Talousrikollisuuden ohella puidaan Louisen henkilökohtaista elämää, joka ei sekään ole aivan mutkatonta. Päänvaivaa aiheuttaa vaikea sisarussuhde sekä huoli iäkkäästä äidistä. Louisen avioliittokin on vähän niin ja näin ja votkakin maistuisi enemmän kuin olisi tarpeen.

Pidin kovasti tästä kirjasta. Mankell vain osaa - itse en osaa asiaa sen paremmin sanoa.