Hae tästä blogista

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Mutta mitä tapahtui palomiehelle?

Inger Frimansson: Häränsydäminen mies


Kirjatorilla oli aika mukavat valikoimat viiden euron pokkareita. Tämä Inger Frimanssonin Häränsydäminen mies oli eräs ostamani femman kirja.

Olen lukenut muistaakseni vain yhden Frimanssonin kirjan (Alastomien naisten saari), josta en edes ihan kauheasti pitänyt, mutta silti minulla on päässäni "pakkomielle", että Frimansson on kuitenkin lukemisen arvoinen kirjailija.

Häränsydäminen mies sen todisti. Ei tässä Mankellin tasolle päästä, mutta ihan koukuttava jännäri tämä oli. Kaikki alkaa siitä, kun palomies Stefan Almgren kuolee tulipalossa kesken sammutustäiden.

Aluksi tapausta luullaan joko itsemurhaksi tai paniikkikohtauksesta johtuvaksi kuolemaksi, mutta Almgrenin kolleegaa ajatus jää vaivaamaan. Hänen on vaikea uskoa, että kokenut palomies panikoisi ja repisi maskin itseltään pois.

Kirjan tapahtumat eivät pyäri pelkästään paloaseman ympärillä, vaan palomiesten perhe-elämät ja suhteet tulevat myös tutuksi. Kirjassa asioita tarkastellaan useamman henkilön kautta, mikä teki kirjasta varsin koukuttavan ja toi henkilöt lähelle.

Kritiikkiä voisi ehkä antaa siitä, että alussa henkilögalleria paisui melkoisen suureksi ja minulla alkoi olla vaikeuksia muistaa, kuka kukin oli. Se tosin oikeastaan oli vain alun ongelma ja poistui melko pian kirjan edetessä.

Frimansson yrittää höynäyttää lukijaa, mutta itse selvitin mysteerin ennen kuin se lukijalle kerrottiin. Tai en periaatteessa selvittänyt, mutta varovaisesti arvasin oikein.

Hyllyssä odottaa kaksi muuta Frimanssonia: Suomenkielinen Kissa, joka ei kuollut ja englanniksi Good night, my Darling. Onko kukaan lukenut?

6 kommenttia:

  1. viis euroo on kallista, minä löydän yhdellä

    VastaaPoista
  2. Ehkä jostain kirpparilta olisi voinut saada edukkaammin. Ei tosin ollut aikaa pahemmin kierrellä kirppareilla, ja ne joissa kävin, olivat melko huonoja kirjatarjonnaltaan.

    Muutenkin kirjat jopa kirpparilla maksavat Suomessa ihmeellisen paljon. Uutuuksista nyt puhumattakaan (tiedän siis, että tuo Frimanssonin kirja ei ole uutuus, vaan jo vuodelta 1999.)

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, olen "luullut" lukeneeni kaikki Frimanssonit, mutta tämä on tainnut jäädä välistä. Täytyypä korjata virhe :)

    VastaaPoista
  4. Kävinkin, Rachelle, muuten juuri eilen katsastamassa blogissasi ja havaitsin, että olet lukenut tosi monta Frimanssonia (nuokin molemmat, joista kyselin). Kätevä tuo hakutoiminto blogissasi!

    VastaaPoista
  5. Juu, minä tosiaan olen lukenut nuo mainitsemasi kirjat. Hyvää yötä rakkaani oli aika pelottava ja samalla valloittava kirja kiusatusta naisesta. Varjo vedessä on löyhä jatko-osa tähän kirjaan, eli kannattaa "eka osa" ensin lukea. Kissa, joka ei kuollut edustaa taattua Frimansson laatua. Hyviä lukuhetkiä näiden parissa!

    Haastoin muuten blogissani sut :)

    VastaaPoista
  6. Tuosta Varjo vedessä en ollutkaan kuullut. Täytyy sekin jossain vaiheessa kaapia käsiini, jos tykkään tuosta Hyvää yötä, rakkaani -kirjasta. Uskoisin että tykkään, se vaikuttaa tosi kiehtovalta!

    Kiitos haastamisesta, kävinkin jo blogissasi ja vastasin haasteeseenkin :)

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.