torstai 21. maaliskuuta 2019

Kohdusta, kuukautisista ja kivuista

Olen tietoinen endometrioosista, mutta minun ei ole tarvinnut ajatella sitä niin kuin ei oikeastaan mitään muutakaan naisen lisääntymiselimiin liittyvää. Kuukautiseni ovat mukavan niukat ja melko lailla huomaamattomat. Joskus esiintyy pieniä kramppeja, mutta ne ovat niin mitättömiä, etteivät oikeastaan ansaitsisi tulla edes mainituksi.

Abby Normanilla ei ole käynyt niin hyvä tuuri. Hänelle kuukautiset ovat tuottaneet päänvaivaa niiden alkamisesta lähtien. Norman oli tuolloin 12-vuotias (minun kuukautiseni muuten alkoivat vasta ollessani 17) ja hänen kuukautisensa ovat aina olleet kivuliaat ja runsaat.

Käänne pahempaan tapahtuu Normanin ollessa 19-vuotias. Kivut yltyvät niin voimakkaiksi, että hänen on hakeuduttava lääkäriin. Diagnosoidaan endometrioosi, mutta se ei ole ainoa kipu, joka riivaa Normanin kehoa. Kipujen takia Norman joutuu keskeyttämään opinnot, hän palaa takaisin synnyinkonnuilleen Maineen toipumaan. Siitä tulee pitkä tie, joka jatkuu edelleen.



Abby Norman: Ask Me About My Uterus – A Quest to Make Doctors Believe in Women’s Pain
Nation Books 2018
S. 272


Ask Me About My Uterus (jatkossa AMAMU) on sekoitus Abby Normanin omia kokemuksia endometrioosista ja hänen tutkimuksiaan aiheesta. Hän nostaa kirjassaan esille henkilöitä, joilla on diagnosoitu endometrioosi sekä pohtii yleisesti miten naisten kipuihin ja vaivoihin on kautta aikain suhtauduttu – vähättelevästi.

Kaikenlaiset “naisten vaivat” on melko huoletta liitetty hysteriaan eikä niiden varsinaista alkuperää ole edes vaivauduttu tutkimaan. Norman nostaa esille lukuisia esimerkkejä, muun muassa Freudin tekemän tapaustutkimuksen Dorasta, ja kritisoi sen tulkintaa. Olisin toivonut Normanin kaivautuvan syvemmälle nostattamiinsa tapauksiin: hän käsittelee niitä melko pintapuolisesti ja lyhyesti. Lukuisten esimerkkien ja sivupolkujen takia kirja on aavistuksen sekava ja poukkoileva, mutta annettakoon se anteeksi aiheen tärkeyden takia.

Esimerkkien ja tutkimusten rinnalla Norman avaa omaa elämäänsä ja muun muassa hankalaa lapsuuttaan. Normanin äiti sairastaa anoreksiaa ja isä vaikuttaa varsin poissaolevalta hahmolta perheessä. Norman pohtii vaikeaa äitisuhdettaan (äidin anoreksia luonnollisesti vaikuttaa Normaniinkin).

The only control my mother had – or believed she had – was the command she had over food. As a child, I interpreted her restriction of my food as cruelty. As hatred. But as I’ve gotten older and have come to understand the psychology, and physiology, of eating disorders, I see that for her, there was no other choice.

Jos olet ihminen, joka kokee herkästi itsensä tirkistelijäksi, niin huoli pois: Norman ei jauha eikä ryve lapsuudessaan, vaan käsitteleen sitä sen verran kuin on tarpeen ja senkin melko analyyttisesti. On asioita, joilla on vaikutuksia nykyaikaan ja lääkärit vihjasivat myös Normanille “it’s all in your head” (olen muuten lukenut aiheesta kirjankin, kas tässä suora linkki postaukseen jos kiinnostaa). Norman itse ei monista syistä johtuen usko niin olevan.

Voidakseen saada apua (Normanin äiti tuskin olisi päästänyt tytärtään mm. terapiaan) Norman haki “vapatusta” vanhemmistaan 16-vuotiaana. “Vapautuminen” vanhemmista tarkoittaa, ettei vanhemmilla ole enää määräysvaltaa eikä mitään velvollisuuksia lastaan kohtaan, vaan lapsi vastaa täysin itse itsestään. Normanin hakemus hyäksyttiin eivätkä vanhemmat edes riitauttaneet asiaa.

Jenkkiläisen sairasvakuutussysteemin takia Normanin täytyy tarkkaan miettiä, mihin lääkärikäynteihin ja hoitoihin hänellä on varaa. Luonnollisesti Normanin taloudellinen tilanne vaikeuttaa hoidon saamista (vapatumisen myötä hän menettää tietenkin oikeutensa kuulua vanhempiensa vakuutuksen piiriin), mikä näin julkisen terveydenhuollon maassa varttuneena suorastaan suututtaa – toisilla ei ole VARAA hoitaa itseään (Norman ei tästä valita, koska asia on niin normatiivinen Jenkeissä, että niin vain on).

Norman on varsin vastuullinen ja oma-aloitteinen, joten hän selvittää omaa tilannettaan itse niin paljon kuin mahdollista. Hattua nostan Normanin sitkeydelle.

Tässä kirjassa olisi niin paljon tarttumapintaa, että postausta voisi jatkaa ikuisuuksiin. Minua esimerkiksi kiinnosti Dr Marinin, jota Norman haastatteli, käsitys kuukautisista ja siitä mikä on normaalia. Onko esim. mitenkään välttämätöntä että naisten “täytyy” vuotaa kuukausittain?

“You don’t have to have period, ever.” she (Dr Marin) told me unflinchingly. “You should never have a period, unless you’re trying to get pregnant. And even then, maybe not...”

Koska minulla ei ole koskaan ollut sen kummempaa vaivaa kuukautista,

(nuorempana ne olivat hyvin epäsäännölliset ja jäivät ajoittain kokonaan pois silloisen anoreksiani takia, mutta ne käynnistettiin uudelleen ja sain e-pillerit, jotka pitivät kiertoa yllä. En voi myöskään käyttää tamponeja, koska ne aiheuttava kipuja ja kuukautiset keskeytyvät siksi aikaa, kun käyttäisin tamponia – omituista!)

ajatus siitä ettei niitä olisi, tuntuu… hmm, omituiselta. Kirjassa laskettiin kuinka monet kuukautiset nainen keskimäärin vuotaa elämänsä aikana. Se on suuri määrä, mutta itse kohautan olkiani.

Ehdottaessani taannoin sterilisaatiota Gp:lle (ei suostunut, on niin helvetin pyhää tämä lisääntyminen), hän sen sijaan kirjoitti minulle reseptin kierukan asentamista varten. Kehui vielä, että kuukautisetkin kaiketi jäävät sen ansiosta pois (oli muuten mieslääkäri).

En minä halua, että kuukautiseni katoavat – minä hitto vie tykkään niistä! Ne edustavat minulle muutamaakin asiaa: nimittän että a) koen itseni edes jotenkin normaaliksi ja b) voin iloita kerran kuussa ihan konkreettisesti etten ole paksuna, mikä (raskautuminen) tietenkin olisi mahdotonta koska ehkäisy on kunnossa. Silti, minä jostain syystä nyt vain tykkään hilloistani. Olenkohan ainoa? Ja en todellakaan huolinut sitä kierukkaa.

Summa summarum: runsas ja kiinnostava kirja, jossa paljon mielipiteitä ja pohdintaa ja minulle myös ymmärrystä ja uusia näkökulmia niitä kohtaan, joille menkat ovat helvetti.

~~~

Tämä kirjaa sopii Elämä, kerta kaikkiaan! - haasteeseen.

22 kommenttia:

  1. Minulla oli kamalan kivuliaat kuukautiset, ei ihan aina,mutta yleensä, ja vahvoja särkylääkkeitä piti ottaa. Jonkinlainen endometrioosi taisi olla myös syypää kahteen raskauskeskenmenoon,
    Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tärkeä kirja ja varmasti jos on kipuilua kuukautisten kanssa, niin sitäkin kiinnostavampi. Minun ei tosiaan ole tarvinnut koskaan edes särkylääkettä ottaa kuukautisiin ja ovat aina niin niukat, että yhdellä siteellä pärjäisi koko päivän ja yönkin (hygieniasyistä toki vaihdan siteen).

      Poista
  2. Mun menkat on ollu aina ns. tulvat ja tarvinu aina särkylääkettäki. Siksi on ihanaa, ku minipillereillä ei oo kuukautisia ollenkaan. <3 Tää kirja kyllä kiinnostaa mua, pitää koittaa löytää se jostian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä suositella tätä kirjaa, se antoi minullekin paljon pohdittavaa vaikka omakohtaisuutta ja samastumispintaa ei olekaan. Mutta ehkäpä juuri siksi se herättikin niitä ajatuksia minussa. En ole edes ajatellut, että joidenkin täytyy ihan oikeasti pelätä, että kuukautiset tulevat läpi ja tahrivat vaatteet kivuista puhuttamakaan. Olen siis edes jonkin suhteen päässyt ja pääsen helpolla :D

      Poista
  3. Tuo hysteria-diagnoosi on kyllä mielenkiintoinen juttu. Mikä tahansa naista vaivasi 1900-luvun alussa, se diagnosoitiin hysteriaksi. Suomesta käsin ei voi kuvitellakaan, millaiseen ahdinkoon jenkeissä sairastava ihminen joutuu. Vastikään oli lehdissä puhetta, mitä maltaita synnyttäminen siellä maksaa! Itsellä ei ole kauheasti pulmaa menkkojen kanssa ollut, endometrioosikipu on varmasti aivan hirveää.

    Ihanan keväinen on blogisi uusi ulkoasu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hysterian alle mahdutettiin suunnilleen kaikki sairaudet ja vaivat, jos sattuivat esiintymään naisilla. Miesten kivut otettiin tietenkin vakavasti. Norman väittää kirjassaan, että myöhemmin lääketieteen edistyessä miehille myös annettiin kipuihin kunnon kipulääkitys kun taisille herkemmin määrättiin rauhoittavia, koska oletuksena oli että naiset nyt vain ovat hysteerisiä.

      Jenkkien sairasvakuutussysteemi on melko onneton ja kansaa jakava: varakkaat saavat hoitoa, mutta köyhemmät voivat vaikka kuolla (tai ottaa massiivisia lainoja hoidattaakseen itsensä). Toki Jenkeissä on vähävaraisille terveyskeskuksia ja jonkinlainen tukijärjestelmä, mutta silti sen ulkopuolelle jää iso joukko apua tarvitsevia. Taisin muuten nähdä tuon jutun, johon viittaat: oli jossain suomalaisessa lehdessä ja luin sen itsekin!

      Blogin ulkoasu on ollut tällainen jo ainakin kuukauden eli saattaa mennä pian vaihtoon :P

      Poista
  4. Minua häiritsee tuo alaotsikko "A Quest to Make Doctors Believe in Women’s Pain", josta tulee ajatus, että kaikki "Doctors" ovat miehiä. Eivätkö naisgynekologit muka ymmärrä naisen kipuja? Minun ainakin ymmärtää. (En muuten voisi olla iloisempi siitä, ettei minulla ole ollut kuukautisia enää 16 vuoteen; olivat ne pääosin sen verran kamalat 11-vuotiaasta alkaen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en tulkinnut, että Norman viittaa pelkästään mieslääkäreihin. Hänen mukaansa moni naislääkärikään ei ymmärrä (ellei ole omakohtaisia kokemuksia) tai ota vakavasti kuukautisiin liittyviä kipuja ymv. Sain kirjasta käsityksen, että Normanin mielestä endometrioosi on alidiagnosoitu Jenkeissä eikä sitä oikein osata hoitaa. Hän halusi kirjoittaa tämän kirjan tuodakseen endometrioosin ja naisten kuukautisvaivat noin yleisesti tietoisuuteen, jotta ne alettaisiin ottaa vakavasti.

      Itse en osaa ottaa kantaa edes henkilökohtaisella tasolla otetaanko naisten kuukautisiin liittyvät kivut vakavasti vastaanotolla, koska ei ole ollut koskaan tarvetta asiasta keskustella eikä siten ole omakohtaisia kokemuksia. Ainoastaan täällä (mies)lekuri ilakoi kierukkaa määrätessään, että pääset eroon kuukautisistakin sitten hip hei (luuli varmaan, että kaikki naiset “kärsii” menkoista). :D

      Normanin haastattelma naislääkäri (Dr Marin) muuten nimenomaan oli sitä mieltä, että naisella ei tulisi ollenkaan kuukautisia, jos hän ei niitä halua. Hänelläkin kivuliaat ja vaikeat kuukautiset ja ymmärsi Normania.

      Poista
  5. Eniten arviossasi jäi kummittelemaan tuo, että Abby Norman joutui jättämään opinnot kesken kipujen vuoksi (siis muidenkin kuin kuukautis-). En jostain syystä lue paljoa sairauksiin liittyviä omaelämäkertoja, mutta tässä voisi olla joku uusi näkökulma esim. terveydenhuoltojärjestelmiin. Jenkkisysteemi on hanurista, mutta ei se Suomessakaan ole kovin kannustava. Varmasti Suomessa joku nuori ihminen, joka kärsii noin pahasta endometrioosista, kirjoitettaisiin loppuelämäksi "kuntoutujaksi", eli hän jäisi varhaiseläkkeelle. Tämä on spekulaatio, minulla ei ole asiasta mitään faktatodistetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en miellä tätä kirjaa omaelämäkerraksi, vaan pikemminkin jonkin sortin muistelmateokseksi liittyen melko rajatusti yhteen aiheeseen ollen sekoitus tutkimuksia, mielipiteitä jne.

      En tunne Jenkkiläistä opiskelusysteemiä, mutta Norman opiskeli New Yorkissa stipendillä ja ilmeisesti se oli tyyliä tulos tai ulos. Eli ei saanut lipsua aikataulusta ja kipujen takia Norman joutui lopulta ramppaamaan ensiavussa ja oli muutenkin kyvytön muuta kuin makaamaan.

      Normanilla diagnosoitiin (ja operoitiin) tuolloin muutakin kuin endometrioosi (en aio tässä käydä läpi hänen sairaskertomustaan – kirjan lukemalla selviää), mutta se vei aikaa, koska vikaa ei meinattu löytää. Norman asui oppilaitoksen asuntolassa ja ilmeisesti sieltä piti poistua, jos ei voi opiskella. Normanin oli tarkoitus siis pitää taukoa ja palata takaisin, kun on parantunut mutta Norman ei ole tähän päivään mennessä parantunut, vaan kärsii krooninista kivuista. Hän työskentelee freelancerina kotoa käsin.

      Suomen olosuhteista en tiedä, mutta olen ymmärtänyt, ettei oikeasti työkyvyttömän välttämättä ole helppoa päätyä “kuntoutujaksi” saati varhaiseläkkeelle. Olen lukenut useammankin jutun, jossa selkeästi työkyvytöntä ei päästetä varhaiseläkkeelle, vaan yritetään patistaa töihin. Tietenkin kyseessä voi olla yksittäistapaukset ja varmasti sekin vaikuttaa, mikä sairaus/diagnoosi on kyseessä. Mahdetaankohan Suomessakaan ottaa esim. Endoa niin vakavasti, että sillä “pääsisi” varhaiseläkkeelle. En usko. Mutta siis minäkin spekuloin, ei ole faktaa.

      Poista
  6. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Sellaiselta, jolla on varmasti paljon annettavaa sellaisille, jotka endometrioosista kärsivät. Itse olen nuorempana kärsinyt kovista kuukautiskivuista, jotka helpottivat ainoastaan pillereiden avulla. Tämä on varmaan vähän sellainen aihe, jota ei ikinä nosteta kunnolla pöydälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän on hiljattain alkanut esiintyä juttuja ja kommentteja medioissa, että naisten tulisi saada olla poissa töistä kuukautisten aikaan, jos ovat todella kivuliaat. Moni sinnittelee särkylääkkeiden avulla, mutta niistä ei taida olla apua jos kuukautiset ovat todella kivuliaat ja runsaat. Eli asiaa yritetään nostaa esille. Vallallahan taitaa olla ajatus, että naisten kuukautiskivut on “normaaleja” ja kuuluvat asiaan ja tietyssä mielessä näin onkin, mutta ei tietenkään silloin, jos kyseessä on invalidisoivat kivut.

      Ja ehkä minäkin olen kulttuurini tuote: pidän naisten kuukatiskipuja normaaleina, koska ne nyt vain “kuuluvat” naiseuteen (vaikka miksi niin pitäisi olla?) eikä niistä saa valittaa (kyllä saa ja ne pitää ottaa vakavasti).

      Poista
  7. Minä jaoin opiskelijana asuntolahuoneen tytön kanssa, joka oli aina monta päivää kuukautisten alla ja niiden aikana aivan sairas endometrioosin vuoksi. Hänellä meni melkein puolet kuukaudesta kärsimiseen. Hän odotti leikkausta, mutta sekään ei takaa aina hyvää tulosta. Ylimääräinen kudos saattaa kasvaa uudestaan.

    Itse olen päässyt helpolla. Kun sain nivelvaivoja vähän päälle nelikymppisenä, niin lääkäri tutki estrogeeniarvot ja sanoi, että nyt ei muuta kuin lisäestrogeenia. Eihän ne nivelet siitä parantuneet, mutta kun joka kerta gynekologilla käydessä sain kuulla, ettei missään nimessä kannata lopettaa, niin jatkoin hormonikorvaushoitoa yli kaksikymentä vuotta ja minulla oli niukat säännölliset kuukautiset 62-vuotiaaksi. Rintasyöpädignoosin saatuani lopetin heti ja totesin, että olisin voinut lopettaa aiemminkin. Kyllä minulla alkoi tuntua eläkeläisenä jo hassulta ostaa siteitä, mutta sitten kun ei tarvinnut ostaa, tuntui hetken aikaa vanhalta.
    No, eräs ystäväni meni vanhemmalla iällä miesystävän löydettyään hakemaan ehkäisypillereitä ja lääkäri kysyi, eikö mieluummin korvaushoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei taasen ole mitään kosketusta endometrioosiin eikä oikeastaan edes kuukautiskipuihin. En muista, että näistä olisi varsinaisesti ollut puhetta ystävieni kesken, vaikka “hilloista” toki puhuttiin. En sitten johtuiko siitä, ettei kenelläkään sen suurempia kipuja ollut tai jos olikin, niitä pidettiin “normaaleina”.

      Olemme sitten molemmat päässeet kuukautisten suhteen helpolla. Itse en osaa vielä ajatella niiden loppumista, koska kaipa ne edustavat minulle myös jonkinlaista “nuoruutta”. Kun loppuvat, niin sitten alkaa uusi vaihe. Mutta en osaa enkä jaksa ajatella niin pitkälle. :D

      Poista
  8. Minuakin on aina ihmetyttänyt tuo ajatus, että kuukautiset nyt vaan pitää kestää ja kivut kuuluvat asiaan. Itselläni oli nuorena todella kivuliaita kuukausia (helpotti lasten myötä) ja sitten vanhempana taas migreeninkaltainen päänsärky aina kerran kuukaudessa. Totta kai silloin käyttää (ja saa käyttää) lääkkeitä tai mitä tahansa muuta mahdollista helpotusta.
    Muutenkin on hienoa, että aiemmin tabuina hiljennetyistä "naistenvaivoista" puhutaan ja kirjoitetaan nykyään suoraan. Asia sentään koskettaa puolta väestöä ja liittyy siihen toiseenkin puoleen noin ihan olemassaolon perusteella.

    p.s. on muuten aika huvittavaa, miten tällaisena melkein viisikymppisenä jostain syvältä kumpuaa lievä vaikeus itse kirjoittaa avoimesti aiheesta, sellainen vaistomainen vastahanka. Aika lailla opittu juttu, johon joutuu kiinnittämään huomiota ja tietoisesti päättämään toisin. Toivottavasti nuoremmat eivät tätä koe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että nuo kuukautisiin liittyvät kivut sun muut on vain opetettu meille siten, että ne tulee hyväksyä sellaisenaan ja kuuluvat asiaan. En ainakaan itse muista, että koskaan olisi kuukautiskipuja sen kummemmin missään otettu esille (ei siis koulun seksuaalivalistuksessa vai mitä se olikaan eikä meillä kotonakaan asiasta puhuttu, mikä tietty voi johtua siitä ettei meillä kenelläkään kai ollut kipuja).

      Siksi onkin tosiaan hyvä asia, että kuukautisista nykyään puhutaan ja tuodaan esille niitä ikäviä puolia: tehdään selväksi, ettei tarvitse kärsiä hiljaa ja että on ihan normaalia hakea apua vaikeisiin kuukautisiin. Ja erilaisia hoitomuotoja on tosiaan olemassa.

      Kuukautiset on melko henkilökohtainen asia, joten ymmärrän ettei kaikille niistä puhuminen ole kovin luontevaa. Minulle kuukautisista puhuminen on helppoa, mikä varmaan johtuu osin siitä, että kuukautisetkin minulla ovat helpot eivätkä ne ole aiheuttaneet minulle päänvaivaa. Yleinen ilmapiiri on suotuisa tällaiselle “helppoudelle” ja varmaan etenkin ennen naisten kivuliaita kuukautisia ei edes otettu vakavasti (mutua).

      Poista
  9. Onpa mielenkiintoista! Vaikuttaa kirjalta, jossa on tarttumapintaa moneenkin teemaan. Mulle itselle näin aikuisiällä ja lasten saamisen jälkeen menkat ovat merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Haluan tuntea ja tarkkailla, miten keho toimii ja menkat ovat yksi osa sitä kehontuntemusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, minäkin luulen että osasyy miksi pidän menkoistani (niiden helppouden lisäksi tai takia) on myös se, että ne tosiaan indikoivat sitä, että kaikki on hyvin ja keho toimii kuten pitää. Kyse on siis tosiaan omasta kehotuntemuksesta. Hyvin sanottu!

      Poista
  10. Jos miehillä olisi menkat, kuukautiskipuihin olisi tehokkaat lääkkeet ja sairaudet tunnistettaisiin ja tutkittaisiin tehokkaasti. Ja näin olisi ollut jo pitkään. Onneksi ollaan parempaan päin menossa.

    Itse olen ihan nuoruusvuosia lukuunottamatta päässyt niin vähällä, että mieluummin (jo kärsityt) menkat kuin se näkemys että menkat on poikkeustila, kun naisen kuuluu olla aina raskaana tai imettää!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama käväisi mielessäni ja otaksun, että kävi Abby Normanillakin. :D Hän sivuaa kirjassaan juuri sitä, että miesten kivut otetaan vakavasti, kun taas naisten kipuja herkemmin pidetään liioiteltuina – muinoin jopa hysterian merkkinä.

      Itse ymmärsin, että kirjan tarkoittama näkemys kuukautisista tarkoitti nimenomaan sitä, että ne voidaan “lääketieteellisin” toimin “hävittää” ja että naisen olisi tarve vuotaa vain, jos esim. haluaa tulla raskaaksi. Eli kuukautiset olisivatkin poikkeustila ja ne tulisi olla vain silloin, jos haluaa tulla raskaaksi. Ei siis niin, että ei ole kuukautisia, koska ollaan raskaana ja imetetään jatkuvasti. :)

      Poista
  11. Minäkin kuulun siihen joukkoon, jolla helpot kuukautiset, joskus ovat äityneet vähän kivuliaammiksi mutta siitä on aina selvitty särkylääkkeellä. En ole oikein koskaan edes tajunnut kuinka kivulias endometrioosi voi olla, eihän siitä ole edes puhuttu kuin vasta viime vuosina! Nuoret naiset, jotka eivät ole oppineet "häpeämään" kehoaan ovat vihdoinkin tuoneet tämän sairauden julkiseksi ja hyvä niin! Viimeksi törmäsin endometrioosiin Sally Rooneyn kirjassa
    Conversations with Friends. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole juuri näitä kuukautiskipuasioita saati endometrioosia juuri ajatellut kuin vasta viime aikoina, kun niitä on käsitelty medioissakin. On hyvä, ettei aiheesta enää vaieta. Ja kuukautisia ja niihin liittyviä asioita ei pitäisi kenenkään joutua häpeämään ja onneksi ilmeisesti nuoremmat ovat saaneet avoimempaa valistusta aiheeseen liittyen. Itse en ole koskaan kuukautisiani häpeillyt, mutta se voikin johtua siitä, etteivät ne ole aiheuttaneet minulle koskaan vaivaa.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.