Olisiko sinulla hetki aikaa osallistua moraalitutkimukseen?

Moraaliset ja eettiset kysymykset kiinnostavat ja se oli syy, miksi otin An Anonymous Girlin luettavakseni, vaikka en erityisemmin ollut “trillerituulella”. Rohkenin unelmoida kirjan takakansitekstin (ja pikaisen selailun) perusteella, että luvassa on ainakin jossain määrin syvällistä pohdintaa, ehkäpä jopa mullistavia ajatuksia.

Greer Hendricks & Sarah Pekkanen: An Anonymous Girl
Macmillan 2019
S. 371

New Yorkissa asuva Jessica osallistuu ehdottoman luottamukselliseen tutkimukseen, joka käsittelee moraalia ja etiikkaa. Vaikuttimena Jessicalla on raha, jota meikkitaiteilijalla ei liikaa ole.

Niin että tokihan Jessica päättää jatkaa osallistumistaan tutkimuksessa, kun rahaa tarjotaan lisää: se tosin vaatii hieman suurempaa paneutumista. Samalla Jessica alkaa epäillä tukimuksen motiiveja, mutta jatkaa silti osallistumistaan.

Todella herkullinen asetelma, josta voisi saada vaikka mitä irti ja varmasti moni pitää tästä sangen koukuttavasta trilleristä, jossa lukija muuttuu Jessican tavoin vainoharhoiseksi ja alkaa miettiä tutkimusta tekevän tohtorin motiiveja ja siinä sivussa monien muidenkin.

Mutta.

Minulle tässä kirjassa ongelmaksi muodostui – tadaa – pinnallisuus. Moraaliset kysymyset ovat lopulta toisarvoisia ja vaikka moraali on tutkimusta tekevälle Dr Shieldsille ilmeisen tärkeää, se ei näy hänen omissa teoissaan.

Nyt joku huomauttaa, että harva ihminen elää täysin ihannemoraalinsa mukaan – kaikki lipsuvat ja selittelevät sitten asioita parhain päin ja jopa valehtelevat itselleen. Niin, aivan. Mutta tältä kirjalta menee mielestäni uskottavuus juuri sen takia. Et voi ymmärtää, ellet lue tätä kirjaa koska en aio paljastaa yhtään enempää. Jos tämän kirjan lukee, kannattaa tietää mahdollisimman vähän.

Siksi jätän juonen rauhaan ja kerron lukutuntemuksiani.

Kyseessä on tosiaan varsin koukuttava (ja siitä huolimatta myös hieman junnaava) kirja ja siksi sen luinkin loppuun asti. Tokihan halusin tietää, miten siinä käy ja aavistukseni osuivat fifty-sixty oikeaan.

Jessica on ärsyttävä henkilöhahmo, josta olisin toivonut saavani enemmän irti. Nyt hän kuitenkin jää melko latteaksi mutta ei sentään niin latteaksi kuin Dr Shields.

Alla oleva (piilotettu) teksti on kirjan lukemisen lomassa kirjaamani miete. Olen hieman siistinyt kielenkäyttöäni (en siistinytkään, menköön sellaisenaan), koska jos kirjoitan huomioitani kesken lukemisen, teen sen yleensä nopeasti (voidakseni jatkaa lukemista asap) ja saatan käyttää tunteitakasta kieltä tavoittaakseni myöhemmin sen hetkisen lukumielentilani.

Kyseessä siis EI OLE dissaus, vaan tuohtunut muistiinpano (niinkin voi ajatella, että kirja tosiaan herätti tunteita eli ei jättänyt kylmäksi).

Vuodatus on alla, maalaa teksti niin näet lukea sen. Piilotin sen, koska en osaa päättää spoilaako se kirjaa. On vaikea siis määritellä spoilausvaaraa, kun on itse lukenut kirjan, joten lue omalla vastuullasi ja ole varoitettu.

Joo on vaitiololupaus mutta eikö nyt saamari voi jotain kysyä tutkimukseen liittyen, yrittäisi saatana edes. Melko ankeaa, että raha on muka AINOA tekijä joka kiinnostaa Jessicaa niin paljon että tekee mitä vain kyselemäti. Ja jos Dr Shields on niin ihana ja lämmin, niin luulisi että sitä suuremmalla syyllä uskaltaisi yrittää hieman enemmän kysellä tutkimuksen raameista – johan nyt koko touhu on ihan omituista säätämistä. Ei kai kukaan voi tuollaista uskoa jestas sentään.

Pinnallista – ollaan kauniita ja ihania. X on olevinaan aikuisen älykäs, mutta hän paljastuukin olevan mustasukkainen petetty ja pakkomielteinen hermokimppu, joka vain osaa teeskennellä hyvin. Moraali my arse.

Että semmoinen trilleri on An Anonymous Girl. Kirja on saanut hyvän vastaanoton Goodreadsissa, joten sieltä voi lukea positiivisempia mielipiteitä. Vaikka tämä kirja ajoittain kävi hermoilleni, niin ei tullut kertaakaan mieleeni jättää sitä kesken. Mieleeni ei myöskään tule lukea enää lisää tältä kirjailijakaksikolta.

~~~

Sijoitan tämän kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 31. Kirjassa ajetaan metrolla.