tiistai 28. heinäkuuta 2015

Päässäs on vikaa

Suzanne O'Sullivan: It's All in Your Head
Chatto & Windus, 2015
S. 326

Mielen voimat ovat kiinnostavia - usein myös tutkimattomia. Tai no, tutkiahan voi, mutta kysymyset jäävät joskus, useinkin, ilman vastausta.

Ihmisen mieli (ja psykiatria) kiinnostaa minua kovasti, siten siis myös psykosomaattinen oireilu. Aihe kiinnostaa erityisesti siksi, koska löytyy ihan omakohtaista kokemusta siitä, kun mieli aiheuttaa fyysisiä(kin) "vaivoja". Ei aio tässä ryhtyä omaa somatisaatiohäiriötäni ruotimaan ja suureksi onnekseni olen jopa melko lailla "parantunut".

Omat kokemukseni ovat myös siinä mielessä hyvin erilaisia kuin O'Sullivanin kirjassaan kuvailemat tapaukset, koska minä olin tietoinen alusta alkaen siitä, että kyseessä on psykosomaattinen oireilu - ei siis elimellinen (asia toki varmistettiin tutkimuksin). Kirjan henkilöt taas eivät pääsääntöisesti voi uskoa, että ovat "päästään vialla".  Yhteistä sekä minulle että O'Sullivanin esittelemille tapauksille kuitenkin on se, että oireet rajoittavat elämää, invalidisoivatkin joissakin tapauksissa.

It's All in Your Head onkin varsin mielenkiintoista luettavaa, mutta sattuneestä syystä se ei tarjoillut minulle periaatteessa mitään suuria ahaa-elämyksiä. Kirjan luki silti mielellään, koska kukin tapaushan on uniikki.

Kirjan luvut on nimetty O'Sullivanin potilaiden (peitenimet toki) mukaan. O'Sullivan tosin harhailee aiheesta sivupoluille aina lääketieteen historiaa milloin miltäkin aikakaudelta kertaamaan. Lisäksi kussakin luvussa käsitellään liuta muitakin potilaita nimikkonpotilaan lisäksi.

Kokonaisuus pysyy silti jokseenkin läjässä, vaikka kenties olisi kannattanut karsia suurimmat rönsyt. Moni tapaus jää myös ikään kuin kesken, mikä toisaalta on ymmärrettävää, mutta toisaalta ärsyttää uteliasta mieltäni.

Luin kirjaa skeptikon lasit päässäni. Uskon todellakin mielen mahtavaan voimaan, jota ei itse voi ohjata. Mieli tekee niin kuin tekee ja saa kehonkin tekemään ja tai olemaan tekemättä asioita. O'Sullivanin tyyli on varsin miellyttävä ja ymmärtävä, mutta mutta...

Nyt täytyy muistaa, että kyseessä on yksittäisen neurologin kokemukset ja mielipiteet. Esimerkiksi luku Rachelista on herättänyt kärhämää, sillä O'Sullivan määrittelee melko mielivaltaisesti CFS:n (chronic fatigue syndrome) psykosomaattiseksi sairaudeksi sivuuttaen sairaudesta tehdyt tutkimustulokset lähes kokonaan. Jokseenkin järkyttävää.


Tietoa Suzanne O'Sullivanista
Kirjasta voi lukea pätkän The Guardianista: 'You think I'm mad?' – the truth about psychosomatic illness
 

8 kommenttia:

  1. Terveysasiat kiinnostavat minua tosi paljon. Nuo määrittelyt ovat mielenkiintoisia. Ne muuttuvat ja tarkentuvat kaiken aikaa, kun löydetään uutta ja ymmärretään asioita eri tavalla.
    Moni sairaus on ollut 'luulosairaus' ennen kuin aiheuttaja on löytynyt.
    Ja mielen sairauksiinhan monet suhtautuvat edelleenkin tyyliin "ota itteäs niskasta kiinni".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, diagnosointi ja suhde erilaisiin sairauksiin on muuttunut paljonkin aikojen saatossa. Tässä kirjassa sivutaan myös hysterian historiaa ja termin merkitystä ja muuttumista.

      Mielenterveyden häiriöihin ja mielensairauksiin tosiaan suhtaudutaan edelleen melko alentuvasti. Monien mielestä ne ovat tosiaan vain "valintoja". Tämä kirja ei sinänsä käsittele mielenhäiriöitä, vaan näitä kohtauksia käsitellään neurologian kautta, mikä on ymmärrettävää koska O'Sullivan on neurologi, ei psykiatri.

      Varsin mielenkiintoinen opus kyllä, rohkenen suositella, vaikka itse en ollut kylläkään kaikesta samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. En ole mikään lääkäri, mutta en silti niele kaikkia O'Sullivanin käsityksiä (eikä niitä niele kaikki lääkäritkään). Vaadin enemmän perusteita ja näyttöä.

      Poista
  2. "Pää" voi olla erinomaisessa kunnossa, jolloin ei tahdo edes ymmärtää, että pienikin toimintahäiriö voi mullistaa koko elämän. Useimmat ihmiset kuitenkin joutuvat setvimään elämässään myös "päänsä" vaivoja, ennemmin tai myöhemmin, sillä harvat selviävät elämästä ilman traumaattisia tapahtumia. Kaikki itseymmärrys auttaa myös ymmärtämään muita, ja ehkä tekee maailmasta paremman paikan. Ihailen sinua, kun nostat näitä asioita esiin blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä kirjassa kaikki potilaat ovat varmoja, että heillä on jokin fyysinen/elimellinen sairaus. Todella monella kirjassa mainituista potilaista on muun muassa epilepsiaan viittaavia kohtauksia. Kohtaukset eivät kuitenkaan johdu epilepsiasta, vaan ovat luonteeltaan psykosomaattisia. Silti kohtaukset ovat yhtä todellisia eikä potilas niitä feikkaa eikä voi niitä säädellä.

      Kiitos kauniista sanoistasi <3

      Poista
  3. Joo niin on: unettomuus ja anxiety palasivat heti kun töihin pääsin, yäk!
    Mielenkiintoisen kuuloinen kirja, vaikken yleensä tällaisiin tartu.
    (Uusi banneri on iiiihana :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielenkiintoinen kirja, joka varmasti antaa ajateltavaa. Tässä kirjassa tosin pääpaino on tosiaan neurologiassa, ei psykiatriassa. Potilaiden oireet ovat moninaisia, eräältä lähti mm. näkö, toiselta voimat ja joutui pyörätuoliin jne.

      (kiitos bannerikehusta! :))

      Poista
  4. Minua kiinnostaa myös hirveästi päänsisäiset tapahtumat ja aivojen rakenne ja toiminta. Maallikkopohjalta olen käsittänyt, että aivojen toiminnasta suurin osa on tiedostamatonta ja vain pieni osa sijaitsee tietoisella alueella (oliko se nimeltään cortex eli aivokuori?). Olen käsittänyt, että aivojen tunnealueet sijaitsevat tiedostamattomalla puolella. Osa näistä tunteista tulee tietoiselle puolelle - ja osa ei. Jossain dokumentissa kerrottiin, että myös suurin osa päätöksenteosta tapahtuu tiedotamattomalla puolella, vaikka moni ihminen haluaa ajatella, että kaikki päätökset perustuvat älyllisiin prosesseihin. En minä.

    Meniköhän vähän asian vierestä? Joka tapauksessa yritän tässä sanoa, että kirja ja aivotutkimus kiinnostaa. Tietämykseni siitä tietysti laahaa jossain valovuosien päässä neurologeista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten sinua voisi kiinnostaa tämäkin kirja. Tässä käsitellään myös mielen tietoista ja tiedostamatonta puolta. Moni ihminen haluaa järkeistää jopa tunteet, koska kaikelle halutaan saada jokin "looginen" selitys ja muutenkin pureskella kaikki asiat puhki ja pinoon. Ei onnistu. Järkimaailma ja tunne-elämä ovat kaksi eri asiaa. Järki voi olla vaikka mitä mieltä, mutta silti tunne ei tottele järkeä.

      Olet katsonut mielenkiintoiselta kuulostavan dokumentin! Voisi etsiskellä jotain vastaavaa katsottavaksi jossain vaiheessa. Youtubesta löytyy aika kivasti kaikenlaista. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.