lauantai 17. maaliskuuta 2018

Vanessa Lafaye: At First Light

Ihan mielenkiintoinen. Ihan ok. Joskus käy niin, ettei kirja juuri herätä ajatuksia. En usko, että aina tai edes usein syy on kirjassa vaan lukijassa. Esimerkiksi Vanessa Lafayen romaani At First Light on ihan mielenkiintoinen ja ok, melko nopeasti etenevä (ei sinänsä arvo minulle, mutta eipähän ehtinyt kyllästymään) ja koukuttavakin. Ei tullut mieleenikään jättää kirjaa kesken.


Vanessa Lafaye: At First Light
Orion 2017
S. 333
kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu


Kiinnostuin kirjasta, koska Kuuba, siirtolaisuus, 1900-luku ja Ku Klux Klan. Koska Key West ja palmut, lämpö, meri. Siis miljöö.

Key West 1993, 96-vuotias Alicia Cortez ampuu kylmäverisesti erään Ku Klux Klanin jäsenen. Motiivia pitää metsästää yli seitsemänkymmenen vuoden takaisista tapahtumista ja löytyyhän se sieltä. Kuljemme siten Alician mukana vuoteen 1919.

Cortezin perhe on lähettänyt Alician Key Westiin aiheuttamansa häpeällisen tapauksen takia. Key Westissä odottaa serkku, jonka "teehuoneessa" Alician on tarkoitus työskennellä. "Teehuone" on bordelli. Samoihin aikoihin palaa Key Westiin sotaveteraani John Morales, jota sodan tapahtumat kalvavat.

Kirja rakentuu kuin tuhkimotarina. Alicia pistää tuulemaan ja kaikki on ihanaa ja seesteistä ja "kuppila" kukoistaa. Tapahtuu myös klassinen mies pelastaa naisen ja hunaja tihkuu joka raosta ja myös vaosta, sillä hunajaa käytettiin ehkäisyyn.  Minulle liian imelää, ei voi mitään.

Havaitsen selkeän kaavan: rakenna ja romuta. Sillä tietenkin ihana idylli romuttuu, kun Ku Klux Klan -aate saa ilmaa siipiensä alle. Valkoisen Johnin ja kuubalaisen Alician (jonka äiti on musta) suhde ei ole sovelias.

Suurin osa kirjan henkilöistä jää tyhjiksi, merkityksettömiksi. Alicia itse on paperinukke, John itsepäinen macho-Ken tai vastaava. Yllättäen nuori poika, Dwayne, osoittautuu kaikkein kiinnostavimmaksi ja moniulotteisimmaksi henkilöksi. Harmi, etteivät muut henkilöt heränneet ns. eloon.

Minun makuuni tämä kirja on liian imelä ja painopiste niissä asioissa, jotka eivät minua kiinnosta. Mutta kuten me kaikki tiedämme, makuja on monia. Moni on tästä kirjasta pitänyt (enkä minäkään tätä inhonnut - luinhan sen loppuun ja kirja oli ihan ok) ja linkkaankin nyt suoraan Goodreadsiin, jossa voi käydä lukemassa suopeampia mietteitä.

Kirjan henkilöillä ja tapahtumilla on esikuvansa historiassa. Lafaye kertoo kirjan lopussa näistä henkilöistä ja tapahtumista. Kirjassa on käytetty sepitteellisiä nimiä, koska kyseessä on kuitenkin historiallinen fiktio.

Vanessa Lafaye menehtyi helmikuussa syöpään. Hän kertoi kotisivullaan, että syöpä on levinnyt eikä toivoa ole. Lue Lafayen ilmeisesti viimeiseksi jäänyt kirjoitus Living while dying.

Mietin voinko julkaista näin negtiivista (tai paremmin sanottuna rehellistä) mielipidettä kirjasta, kun toinen on kuollut. Mutta täytyy muistaa, että minä arvostelen subjektiivisesti kirjaa, en kirjailijaa. Tämän kirjan kirjoittaminen on vaatinut runsaasti työtä ja sitä arvostan.

Saatanpa myös lukea Lafayen esikoisromaanin Summertime, koska senkin teema kiinnostaa. Ehkäpä se istuu minun makuuni paremmin. Ja jos ei istu, niin tuskinpa sen lukeminen kärsimystä on niin kuin ei ollut tämänkään.

At First Lightista on tehty kirjatraileri, se ei spoilaa joten sen voi turvallisesti katsoa.

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja. Saiskohan sen suomeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti joskus saa! Luulen, että tälle löytyisi kyllä runsaasti lukijoita, vaikka se ei juuri minulle ollutkaan The Kirja. Ihan luettava se kuitenkin oli ja miljöö ihastuttava.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.