maanantai 15. joulukuuta 2014

Oman elämänsä häpeäpilkut

Kannen kuva: Lucy Harmer
J.M. Coetzee: Disgrace
Suom. Häpeäpaalu
Secker & Warburg, 1999
S. 220

Nyt on kyseessä sellainen klassikko, josta varmaan kaikki ovat kuulleet. Suurin osa on kaiketi tämän lukenutkin. Itsekin melko varmasti olen joskus aikoja sitten, koska lukiessani nousi mieleeni sirpaleisia muistijälkiä.

En yksinkertaisesti saa tästä kirjasta kirjoitettua mitään, ellen spoilaa. Kirjan juoni ei ole mitenkään ihmeellinen; sen saisi mahtumaan noin kahteen virkkeeseen. Mutta pääpaino onkin ihan muualla kuin "ulkoisissa" tapahtumissa. Tärkeintä on (Lurien) sisin ja mitä sieltä löytyy - tai ei löydy.


VAROITUS: SPOILAUSVAARA ALLA - JATKA LUKEMISTA OMALLA VASTUULLA TAI OLE JATKAMATTA, MUTTA TURHA TULLA MINULLE ITKEMÄÄN, JOS SPOILAANNUT.




Keski-ikäinen David Lurie opettaa yliopistolla romanttista runoutta. Lurien valinta (opettaa juuri romanttista runoutta) on mielenkiintoinen, sillä romantiikka on Luriesta yhtä kaukana kuin on sarjamurhaajasta empatia. Mutta mitäpä siitä - lienee tahallinen valinta.

On silti ironista, että David Lurien uran ja elämän onnistuu mullistamaan hänen oppilaansa. Nuori ja kaunis nainen, jonka kanssa Luriella on melko yksipuolinen suhde. Skandaalinkäryä on ilmassa ja Lurie ottaa syytökset tyynenä vastaan. Julkiseen katumiseen ja anteeksi pyytelyyn hän ei silti alennu. Ei, koska hän ei oikeastaan näe tehneensä väärin ja siinä hän on johdonmukainen alusta loppuun - ei hän muuta kantaansa.

No mutta, tekikö hän väärin? Pitäisi varmaan ajatella, että teki (koska hän periaatteessa raiskasi tytön, vaikka minusta ei kuitenkaan). Vaan enpä voi silti täysin niin ajatella, mikä tietyssä määrin ehkä - en ole ihan varma - häiritsee minua itseänikin. Minä nimittäin saatan joissakin asioissa jopa samastua David Lurien ajatuksiin.

Entä häpeääkö Lurie tekoaan? Minusta ei. Kyse on enemmänkin siitä, että hänet on (omasta mielestään) häpäisty. Hänestä on tullut yliopiston häpeäpilkku, niin kuin hänen tyttärestään tulee myöhemmin oman kylänsä häpeäpilkku.

Kirjan voisi jakaa kahteen osaan: mitä tapahtui kaupungissa ja mitä tapahtui maalla? Lurie nimittäin matkustaa Cape Townista tyttärensä maatilalle mietiskelemään ja nuoleskelemaan haavojaan. Huijasin, ei hän mitään nuoleskele - ei ole aihetta sellaiseen. Mutta fudut tuli yliopistolta ja johonkin piti mennä, joten miksipä ei tyttären tykö.

Aluksi asiat tuntuvat menevän ihan kohtuullisesti, mutta sitten taas tapahtuu: kolme mustaa huligaania hyökkää tilalle. On tarpeen mainita ihonväri, sillä eletään apartheidin jälkeistä aikaa, mutta ennakkoluulot leijuvat edelleen ilmassa. Lurie ei kaupunkilaisena voi mitenkään ymmärtää tyttärensä suhtautumista asiaan. Tytärtä ärsyttää isänsä sotkeutuminen asioihin ja kyvyttömyys nähdä asioita muuta kuin omasta ahtaasta näkökulmastaan.

Ja minä itkin koirien kohtaloita. Jestas sentään, mitä horisen, mutta kirjassa tapahtuu suoranaista koirien liukuhihnakuolemaa ja se on kuulkaa koskettavaa. Siihen ei totu edes liukuhihnatyönä heitä nukuttava nainen. Ja minä löydän David Luriesta pehmeän kohdan kaiken kovuuden ja jähmeän jääräpäisyyden alta. Minä tietyllä tapaa inhoan ja samaan aikaan pidän hänestä.

Löysin kirjasta yhden epäjohdonmukaisuuden. Tai sitten tytär valehteli isälleen; en tiedä kummasta on kyse. Pähkinänkuori: tytär tulee raskaaksi raiskauksesta. Isäehdokkaita on kaksi, koska yksi kolmesta ei kuulemma raiskannut. Kuitenkin kirjassa annetaan myöhemmin ymmärtää, että tuo kolmas voisi silti olla isä. Miten se on mahdollista, jos ei hän kerran raiskannut - ainoastaan katsoi ja otti oppia?

Summa summarum: Taiten kirjoitettu, Coetzeen kieli on kaunista ja tyylikästä. Kokonaisuus on eheä ja jätti mieleeni valtavat jälkimainingit. Tämä kirja ei hevin päästäni unohdu ja varmasti luen sen uudelleen joskus. Kirjan lisään suosikkeihini.

~~~

Huomasin muuten, että minulla on kaksi Disgracea hyllyssäni. Laitan mielelläni toisen (pehmeäkantinen) kiertoon eli vinkkaa kommenttilaatikossa jos kirjan haluat ja laita sitten s-postia minulle (elegiah@gmail.com), niin pistän kirjan tulemaan.


Häpeäpaalu muualla bogeissa:

Tea with Anna Karenina
Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia (Spoiler alert)

15 kommenttia:

  1. Minähän olen nähnyt tämän elokuvan! Kirjaa en ole lukenut, mutta ilmeisesti leffaan on saatu sovitettua joku oleellinen, kun muistan miettineeni samanlaisia juttuja kuin sinä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taasen ole elokuvaa nähnyt, mutta nyt alkoi tehdä mieli nähdä (oikeastaan tuli jopa pakkomielle, kun googlasin kuvia). Täytyypä katsoa, josko sen saisi jostain kehiteltyä vaikkapa joulupyhiksi!

      Poista
  2. suurin osa ei oo lukenu mut kirja löytyy hyllyst ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei varmaan olekaan. Mutta luepa sinä, kun kerran kirjan omistat. On kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen! :))

      Poista
  3. Onnittelut, voitit jouluarvonnastani kirjan. Laita osoitetiedot ym. maimalaak@gmail.com niin voin lähettää kirjan sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jesta, miten iloinen uutinen, kiitos! Mailia laitettu jo :))

      Poista
  4. Minä rupesin pohtimaan tuota epäjohdonmukaisuutta. En kokenut sitä lukiessani, pitää kaivaa kirja esiin ja tutkia. En siis osallistu arvontaan, kiitos vain.

    On se kauheaa tuntea niin suurta syyllisyyttä esi-isien sortohommista, että ottaa vastaan ilkiteot ja raiskauksen ikäänkuin sovituksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskelin vielä illalla niitä kohtia, joissa tytär lopulta kertoi isälleen jotakin siitä raiskauksesta. Ajattelen, että ne kaksi vanhempaa miestä olisivat olleet pääpahoinpitelijöitä ja nuorempi mukana vähäisemmässä määrin, koska oli vasta oppimassa. Hän saattaa siis hyvinkin olla isä, mitä isä sitten myöhemmin epäilee.

      Poista
    2. Tutkaile ihmeessä. Siinähän menee oma aikansa, kun tytär edes myöntää ääneen, mitä on tapahtunut. Mutta ilmi tulee selvästi, että vain kaksi raiskasi. Ja musta nuorukainen, joka ilmaantuu maatilalle oli se nuorin, joka ei kuulemma raiskannut. Silti Lurie oli raivoissaan, että sehän voi olla lapsen isä - ja sitä tuntui ajattelevan tytär itsekin.

      Minä en muuten kokenut, että tytär tunsi yksinomaan syyllisyyttä. Minusta hän etupäässä alistui "kulttuurisen" paineen alla voidakseen jäädä tilalleen.

      Ei tässä ole mitään arvontaa, mihin osallistua. Kirjan olen luvannut ensimmäiselle, joka sen ilmoittaa haluavansa. :)

      Poista
    3. Oho, oltiin samaan aikaan liikenteessä :) Kirjassa Lucy sanoo suoraan, että kolmas eli nuorin "oppipoika" ei raiskannut. Täytyypä etsiä se kohta kirjasta minunkin ja tarkistaa onko dementia iskenyt. :D

      Poista
    4. Totta, tytär on käytännön ihminen ja näkee, että nyt on elettävä näin. Isä on "älykkö" ja pohtii enemmän. Hän se pohtii valtasuhteiden keikahtamista ja kokee, että kai ryöstöt ja muu ilkivalta on otettava vastaan velanmaksuna.Tytön kohtaloa hänen on vaikea kestää.

      Minä ajattelin sen oppimassa olemisen tarkoittavan ns lievää raiskausta. Meillä Suomessa ihmeteltiin tätä termiä muutama vuosi sitten, kun jotkut raiskaajat pääsivät hyvin vähällä, koska eivät olleet pahoinpidelleet uhriaan.
      Lucy saattaa myös väistellä pojan osuutta, koska tämä on niin nuori, yksi tabu lisää. Isälle jää epäily, että voisi se olla tuokin pojankloppi.

      Sinulla on tuoreempi lukukokemus, joten olet varmaan oikeassa.

      Poista
    5. Siis tytär kyllä pohti sitä, että raiskaus, ryöstö ym. voi olla nimenomaan mustien ajatusta ottaa "oikeutta". Kirjasta ei käy ilmi ajatteliko tytär itse niin - hän spekuloi. Isä olisi tosiaan lähettänyt mieluiten tyttärensä Hollantiin tai mihin tahansa muualle pois tilalta.

      Tytär:

      "But isn't there another way of looking at it, David? What if... what if that is the price one has to pay for staying on? Perhaps that is how they look at it; perhaps that is how I should look at it too. They see me as owing something. They see themselves as debt collectors, tax collectors. Why should I be allowed to live here without paying? Perhaps that is what they tell themselves." (s. 158)

      Minä ymmärsin sen nuorimmaisen mustan olevan mukana ns. katseluoppilaana (myöhemmin myös tuli lmi, että hän on jotenkin "vajaa" eli kaikki muumit ei vissiin laaksossa - sitä ei tarkemmin eritelty). Minulla on vahva muistikuva siitä, että tytär korjasi isäänsä sanoen, että nimenomaan kaksi raiskasi. En kyllä nyt luota itsekään omaan muistiini enää. Muistijälki on kyllä todella vahva, koska mietin vielä kirjaa lukiessani, että merkkaisin asian ylös. En sitten kuitenkaan merkannut. Yritän etsiä kohdan jossain vaiheessa, koska nyt minua häiritsee onko kyseessä vain minun tulkintani vai suora sitaatti kirjasta. Kirjassahan on todella paljon tulkinnanvaraa! Tämä olisi mainio lukupiirikirja.

      Minusta nimitys lievä raiskaus on ällöttävä termi ja sen perusteet vielä typerämmät. Raiskaus on aina raiskaus. Mielestäni ei mitään lievää raiskausta ole olemassakaan, vaan raiskauksen "päälle" voidaan kyllä lisätä termejä mm. törkeä (jos on käytetty erityistä väkivaltaa) jne. Mutta ei lievää, ei sellaista ole olemassa, en tajua. Miksi väkivallattomasta (onko sellaista edes - raiskaushan itsessään on myös pahoinpitely!) raiskauksesta pitäisi jotenkin "palkita"?! Siltähän tuo käytäntö nimittäin minusta kuulostaa. Mutta Suomessa nyt onkin niin lepsu asenne raiskauksia kohtaan. Mur!

      Poista
    6. Ei ikinä lievä, ei!
      Suomessa ollaan jossain määrin Afganistanin ym. takapajuisten maiden tiellä: nainen, tuo viekas viettelijä on aina syyllinen, koska miespolohan ei mahda vieteilleen mitään. On kauhistuttavaa, että teinitytötkin, luonnostaan nätit ja nuoruuden innossa ulkonäköään korostavat katsotaan osasyyllisiksi, koska ovat laittaneet päälleen minihameen. Arrgh.. Ja Afganistanissa kymmenvuotias kivitetään, kun meni "viettelemään" jonkun papparaisen.

      Poista
  5. Olen nähnyt tämän elokuvana, se oli vaikuttava. John Malkovic pääosassa myös oikein hyvä kuivakkaana älykkönä, jolla joustava moraali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä elokuva on nähtävä! Pitäisi onnistua sen tonkimaan jostain melko pian, kun lukukokemus on vielä tuoreessa muistissa. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten elokuvassa on kirjaa tulkittu!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.