sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hypnoosia ja teurastusta

Kirjan kansi: Daniel Regan/Arcangel Images
Lars Kepler: The Hypnotist
(Hypnotisören 2009)
Blue Door 2011
kääntänyt ruotsista Ann Long
S. 601

Teini-ikäisen pojan vanhemmat ja sisar ovat raa'asti murhattu. Poika itse on vakavasti haavoittunut ja viedään sairaalaan.


Rikoskomisario Joona Linna tutkii tapausta. Kyseessä on kauhea teurastus ja nyt pelätäänkin, että murhaaja haluaa listiä myös muualla asuvan vanhemman sisaren. 

Johtolankoja ei ole, mutta niitä tarvittaisiin kipeästi. Joona Linna kääntyy tunnetun psykiatrin, Erik Maria Barkin, puoleen ja pyytää häntä hypnotisoimaan pojan. Haluton Erik tekee lopulta työtä käskettyä.

Hypnotist kertookin ennen kaikkea Erik Maria Barkista. Joona Linna on lähinnä sivuosassa koko kirjan ajan, mikä tuli minulle pienoisena yllätyksenä. Ei niin, että sillä olisi jotain väliä, mutta oletin toisin. 

Itse asiassa oletin koko kirjan ihan toisin. Kirjan takateksti paljastaa vain pienen osan kokonaisuudesta, joka paisuu kuin minun vatsanahkani jouluna. Eli melko paljon.

Pidin tästä kirjasta kovasti; ei tullut tylsää hetkeä sen parissa ja lukiessa pääsi itsekin spekuloimaan. Tosin muutamat seikat saivat otsasuoneni pullistelemaan ärsytyksestä.

En ensinnäkään tajua sitä, miksi pitää aina tutkia yksinäisenä sutena. Vaikka poliisien resurssit olisivat kuinka heikot, niin on minusta aika omituista, että rikosten - tai epäiltyjen rikosten - tutkinta jää lähes yksinomaan yhden henkilön harteille. Tässä tapauksessa Joona Linnan.

Tutkimuksiin sekaantuu myös Erikin jo eläkkeelle jäänyt appiukko. Mistään taustatuesta ei ole tietoakaan, vaikka liikuttaisiin kuinka vaarallisilla vesillä. Luulisi ex-poliisin olevan viisaampi, vaan ei; yhdessä tyttären kanssa sotkeudutaan vaarallisiinkin kuvioihin ja sairaalareissuhan siitä seuraa.

Hypnotist on melko brutaali kirja, jossa viikatemies vierailee melko ahkerasti. Minua ei raakuus kuitenkaan "häirinnyt", mikä johtunee siitä, ettei uhreihin ollut syntynyt juuri mitään tunnesiteitä. En tiedä olenko jotenkin turtunut. Ei minua hetkauta elokuvissakaan kuolemat, jos henkilö on yhdentekevä ja vain vilahtaa ohjelmassa.

~~~

Olen yrittänyt jo useamman päivän kirjoittaa tästä kirjasta jotain. Jostain syystä mieleni on tyhjä - minulla ei tunnu olevan mitään sanottavaa tästä kirjasta, vaikka se minua hienosti viihdyttikin monena päivänä. Joskus käy näin.

Suosittelenkin lukemaan vaikkapa Kristan ja Booksyn mietteeet tästä kirjasta (Booksyn arviosta löytyy myös linkkejä muihin arvioihin).

4 kommenttia:

  1. Joona Linna pääsee seuraavissa Keplerin kirjoissa paremmin esille. Hypnotisoijan jälkeen on julkaistu jo kolme kirjaa, joissa Joona Linna on rikospoliisina.
    En ymmärrä miksi kirjailijapariskunta Ahndoril ei voinut kirjoittaa kirjoja omissa nimissään, vaan kirjailijanimeksi piti valita Lars Kepler.
    No kuitenkin Keplerin kaikki kirjat ovat olleet minun makuuni. Nukkumatti on suorastaan iik!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aion lukea nuo seuraavatkin osat. Niistä vasta kaksi (Hypnotisoijan jälkeen siis) on käännetty englanniksi, mutta eiköhän se kolmaskin sieltä tule jossain vaiheessa. Tässä kirjassa ei tosiaan Joona Linnaan päästy oikein käsiksi. Minulle jäi hänestä aika valju kuva. Eniten painotettiin hänen tarvettaan olla aina oikeassa ja sanoa "mitäs minä sanoin".

      Varmaan Kepler-nimi on puhtaasti kaupallinen. Se on napakka, helppo muistaa ja ääntää monella kielellä. :)

      Poista
  2. Saas nähdä pystynkö lukemaan tuota, jos se pn noin raaka, kun sinä ja noi sun linkit kertovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, se ei kyllä selviä kuin lukemalla. Minä en koenut tuota liian raakana, mutta makuasioitahan nämä ovat.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.