Hae tästä blogista

perjantai 19. lokakuuta 2012

Lumesta syntynyt - tai sitten ei


Eowyn Ivey: The Snow Child
julkaistu 2012
s. 406 (plus bonusmateriaali)


Tämän kirjan ostin ihan puhtaasti sen saaman hehkutuksen takia. Kuulun Richardin ja Judyn book Clubiin ja sitä kautta saan kätevästi lisätietoa mm. uutuuskirjoista.

Ivey kirjoittaa kauniisti. Hän onnistuu tuomaan Alaskan luonnon iholle. Hengitin keuhkoja repivää pakkasilmaa ja katselin tummaa yötaivasta. Jännitin joenrannalla kantaako jää. Mietin, miltä tuntuisi elää eristäytynyttä ja yksinäistä elämää 1920-luvun Alaskassa, keskellä ei mitään.

Minä siis tosiaan koin tehneeni reissun tuonne villiin pohjolaan. Lunta ja jäätä, niitä tummia tähtitaivaita ei ole vaikea kuvitella, kun on Suomesta kotoisin ja on niinkin hyvä opas matkassa kun Eowyn Ivey.

Jack ja Mabel ovat lapseton pariskunta. He muuttavat Alaskaan aloittaakseen uuden, ihan erilaisen elämän. Lapsettomuus asuu katkerana möykkynä heidän sydämissään.

Eräänä iltana he tekevät lumesta tytön, antavat sille lapaset, sitovat kaulaan liinan. Aamulla teos on murskana, mutta lapaset ja kaulaliina ovat kadonneet...

Koukutuin kirjaan heti sen ensimmäiseltä sivulta alkaen. Lapsettomuus ja siihen liittyvät tunteet eivät noin periaatteessa ole "minun juttu" kirjallisuudessa (eikä muutenkaan) enkä tajua, miten nyt yhtäkkiä kaikki (pari viimeisintä) lukemani kirjat tuntuvat sivuavan aihetta. Mutta joo, itsepähän olen lukemiseni valinnut.

Lapsettomuusteemastaan huolimatta pidin kirjasta: en voi liikaa sanoa, miten kauniisti ja elävästi kirja on kirjoitettu.

Sitten tulee se mutta. Kirja alkoi plörähtää loppua kohden. Sen taianomainen unimaisuus ja kysymys siitä, mikä on todellista, menetti otteensa.

The Snow Childhan on tietyllä tapaa fantasiaa, tietyllä tapaa sitten ei. Pidin alun mystisyydestä, mutta valitettavasti se menetti kirjan edetessä hohtonsa muuttuessaan liian lihalliseksi, todelliseksi.

Kirjan loppu oli myös totaalinen pettymys. Se oli epälooginen, en tajunnut sitä eikä sitä selitetty. Täytytynee mennä googlettelemaan toisten arvioita kirjasta ja katsoa, josko joku olisi sen ymmärtänyt edes jollain tavalla. Kaiken kaikkiaan pidin kuitenkin kirjasta eli ei ollut ajanhukkaa.

Jos nyt joku on tämän lukenut, niin kuulisin mielelläni ajatuksia etenkin kirjan lopusta. Tätä ei tosin ole suomennettu, ainakaan vielä. Minulla on tunne, että tämä saatetaan kyllä kääntää suomeksikin jossain vaiheessa. Mutta tämä on siis vain arvaus (kirja on käänetty jo mm. saksaksi). Snow Childin saa englanninkielisenä ainakin AdLibriksestä.

7 kommenttia:

  1. Voih, aihe kiinnostaa ihan kauheasti ja muutenkin tuntuu kirjalta josta voisin tykätä. Harmi kun budjetti estää ostelemasta nyt kirjoja... ehkö sitten joskus.

    VastaaPoista
  2. Luin tämän jokin aika sitten, vaikken ole vielä ehtinytkään kirjoittaa siitä arviota blogiini. :) Pidin samoista asioista kirjassa, siitä miten Alaskan talven pystyi suorastaan aistimaan (tämä olisi pitänyt lukea talvipakkasilla, eikä heinäkuun helteillä kuten itse tein!).

    Kirjan loppu oli minustakin outo. Lukiessa muutenkin tuntui, että loppua kohden kirjan taianomainen, fantasiamainen tunnelma haihtui jonnekin. Minusta oli hauskempaa lukea tarinaa, kun ei voinut olla varma, mikä oli todellista ja mikä ei.

    VastaaPoista
  3. Elma Ilona, ehkä tämä käännetään suomeksi ja sitten sitä saa kirjastostakin varmaa jossain vaiheessa. Tai ehkä sitä saa englanninkielisenä joskus kirjastosta. Tulikin tästä mieleeni, että kuinkahan paljon englanninkielisiä kirjoja kirjoistoissa noin yleisesti ottaen on. Hassua, ettei minulla ole mitään havaintoa, vaikka olen jopa työskennellyt taannoin kirjastossa!

    Zephyr, onpa kiva kuulla, että joku muukin on tämän lukenut! Kirja ei tosiaan ehkä ole ihan parasta kesälukemista :D

    Kiva myös kuulla, etten sitten ole ainoa, joka koki kirjan lopun oudoksi. Sen olisi ehkä voinut jotenkin ymmärtää, jos olisi ollut eri vuodenaika, mutta mutta... meni vähän yli hilseen. Jään mielenkiinnolla odottamaan sinun mietteitäsi tästä kirjasta (kävin lunttaamassa blogissasi, että arvio on pian tulossa) :)

    VastaaPoista
  4. Kummallista miten sitä tiedostamattaankin tulee luettua kirjoja vähän kuin "teemoittain". En ole aiemmin tajunnut lukevani näin paljon suomalaista kirjallisuutta kuin mitä blogini väittää... :)

    VastaaPoista
  5. Englanninkieliset löytyvät kepoisasti HelMetistä hakemalla (siis Suur-Hgin kirjastoissa olevat):

    www.helmet.fi

    ja sitten hakuun, ei tarvitse olla omia tunnuksia!

    VastaaPoista
  6. Annika, juu, jotenkin sitä varmaan tosiaan alitajuisesti valitsee kirjoja jostain tietystä teemasta. Minullakin oli yhdessä vaiheessa kausi, kun luin lähes yksinomaan pohjoismaista kirjallisuutta, yleensä dekkareita.

    Itse haluaisin lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta ja minulla olisi jopa hyllyssä muutamia, mutta jotenkin minulle on nyt muodostunut kynnys lukea suomeksi. Odottelen kynnyksen postumista ;D

    Polga, kiitosta valaistuksesta! Pakko mennä heti leikkimään ja katsomaan sinne, mitä kaikkea sieltä voisi saada :D Tuohan vaikuttaa oikeasti tosi kätsyltä, koska läheskään kaikkea kirjallisuutta ei tosiaan koskaan suomenneta.

    VastaaPoista
  7. No siellähän (helmet.fi) on vaikka mitä, tämänkin kirjan saisi sieltä lainattua!

    Täytyy kyllä nostaa hattua tässä välissä suomalaiselle kirjastolaitokselle, miten monipuolisesti sieltä saa kirjoja!

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.