Hae tästä blogista

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Vastahakoinen tutkija Pohjois-Koreassa

Jang Jin-Sunin Dear Leaderin luettuani jäin jumittamaan Pohjois-Koreaan, koska miksipä turhaan vaihtaa maata kun kerran on jo siellä.

James Churchin Inspector O:sta kertovassa (luonnollisesti fiktiivisessä) sarjassa, joka sijoittuu kys. maahan, on kuusi romaania, joista The Man with the Baltic Stare on neljäs.

Sarjassa on jonkin verran jatkumoa eli enemmän saapi irti, jos lukee kirjat järjestyksessä. Lisäksi, jos ei pidä sarjan ensimmäisestä kirjasta, tuskin pitää muistakaan. Lukijan täytyy sietää epätietoisuutta ja sitä, etteivät kaikki asiat ja yksityiskohdat välttämättä koskaan selviä.


James Church: The Man with the Baltic Stare
Minotaur Books, 2010
s. 279


Inspector O on vetäytynyt eläkkeelle vuoristoon ja nauttii rauhallisesta erakkoelämästään, kunnes eräänä päivänä hänet raahataan takaisin Pyongyangiin. On tarjolla tehtävä, jonka luonne on mitä epämääräisin. O:ta ei kiinnosta mitkään tehtävät eikä värvääjää vastaavasti kiinnosta O:n vastahakoisuus saati ennen eläköitymistä tehty sopimus.

Tehtävänanto on niin epämärääinen, ettei O itsekään tiedä mitä häneltä tarkalleen ottaen odotetaan. Pitäisi kuitenkin matkustaa Macauhun lakaisemaan murhakeissi maton alle. Vastentahtoisesti ja puolipakotettuna O lähtee matkaan ja luonnollisesti havaitsee reissullaan ja jo ennen sitä, ettei mikään tietenkään ole sitä, miltä näyttää.

Soppa sakenee, kun siihen tunkee lusikkansa muutama muukin suuria visioita luova yksilö. Näyttää siltä, että Pohjois-Koreaa havittelevat sekä Etelä-Korea että Kiina, jotka pyrkivät ujuttamaan lonkeroitaan maan sisälle.

Kirjan juoni avautuu maltillisesti, sitä mukaa kun O itse alkaa ymmärtää, mitä Pyongyangissa on meneillään. Oikeastaan minulle juonta merkityksellisempää tässä kirjassa niin kuin koko sarjassa on sen henkilöt ja tunnelma. Tietynlainen kierous ja salamyhkäisyys, kun juuri mitään ei sanota suoraan, vaan käytetään kaikenlaisia vertauskuvia joita sitten tulkitaan miten tulkitaan.

Eli jälleen mainioita dialogeja, joita ei varmasti oikeasti voisi olla olemassa jäykkien muodollisuuksien ja hierarkioiden takia. Mutta kyseessä onkin fiktiivinen romaani, joten viihteellisyys sallittakoon ja siitä nautittakoon. Itse ainakin nautin.

Brutaalisuusmittari: 0/3 Ihmisiä kuolee, mutta kuolemia ei sen kummemmin kuvailla tyyliin, jos nyt henkilö vaikkapa putoaa kielekkeeltä, niin siinähän sitten putosi. 

Kirjailijasta:

“The creator of this fictional North Korean policeman is James Church – a pseudonym used by a former CIA intelligence officer who worked in East Asia for decades and has visited North Korea more than 30 times.”

Lähde: https://www.independent.co.uk/news/people/profiles/james-church-the-man-who-knows-too-much-about-north-korea-8575671.html


Inspector O -sarja:


1. A Corpse in the Koryo, 2006 /suom. Korealainen kuurupiilo, 2015
2. Hidden Moon, 2007
3. Bamboo and Blood, 2008 
4. The Man with the Baltic Stare, 2010 
5. A Drop of Chinese Blood, 2012
6. The Gentleman from Japan, 2016 

14 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjasarja ja kirjailija, jonka voi luottaa tuntevan kuvaamansa miljöön. Kiinnostuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa aloittaa ekasta eli Korealaisesta kuurupiilosta. Muita kirjoja ei vissiin ole suomennettu.

      Poista
  2. Olen lukenut Korealaisen kuurupiilon, jossa on Suomi-viittauksia, mutta sen enempää sarjaa ei ole suomennettu. Lukisin kyllä, jos olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin on tulossa enää suomennoksia muista sarjan kirjoista, kun ensimmäisestäkin on jo niin kauan. Minun makuuni mukavan poikkeavia dekkareita.

      Poista
  3. Todella erilaisen oloinen dekkari kuin mihin itse tuppaan harvakseltaan tarttumaan. (Ne on sellaisia kukkahattutätidekkareita)
    Tapahtumapaikka ja tunnelma voisi saada tutustumaan siihen suomennettuun osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla dekkareiden(kin) lukemiset menevät kausittain eli joskus menee useita putkeen ja sitten en lue yhtään pitkään aikaan. Nämä ovat aika erilaisia dekkareita moniin muihin verrattuna: tehtävänannot on epäselvät eikä aina tiedetä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Mutta jotain on tehtävä. Jos ei tuosta ensimmäisestä pidä, tuskin pitää muistakaan.

      Poista
  4. Tällainen jumittaminen on oikein hyvä. Joskus on ihan parasta sukeltaa johonkin tiettyyn aihepiiriin tai tässä tapauksessa maahan useamman kirjan verran ja tarkastella sitä eri näkökulmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jumittaminen on tosiaan hyvä asia mainitsemistasi syistä. Joskus tekee muutenkin mieli viipyä jossain tietyssä maassa/paikassa. Nämä molemmat Pohjois-Koreaan sijoittuvat kirjat ovat lojuneet iäisyyden hyllyssäni ja nyt toisen imussa tuli luettua toinenkin. Yleensä kirjaston kirjat häiritsevät oman hyllyn lukemista.

      Poista
  5. Tämäpäs vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta. Minua kiinnostaa tuo kierous ja salamyhkäisyys. Hienoa, jos saisi tämän suomeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kirja eli Korealainen kuurupiilo on suomennettu. Siitä kannattaa aloittaa ja jos ei siitä pidä, niin ei menetä mitään kun ei lue muita kirjoja.

      Poista
  6. Tuo vertauskuvallisuus kuulostaa kiintoisalta, samoin sijainti. Mutta enpä sitten tiedä muuten. Jotain Pohjois-Koreaan sijoittuvaa voisi kyllä lukea ihan vain koska Pohjois-Korea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta asioiden esittäminen epäsuorasti, omituisesti vihjaillen ja vertaiskuvia käyttäen on ihan parasta näissä kirjoissa. Juonivetoisuutta kaipaavalle en näitä suosittelisi.

      Poista
  7. Vaikuttaa siltä, että hiukkasen erilainen teos liittyen Pohjois-Koreaan. Onko kirjailija aasialainen? Hieman minua jäi hämäämään kirjan nimi: miten balttialaisuus liittyy kirjaan vai onko Baltic Stare joku sanonta?
    Minusta on rikastuttavaa jumittaa jossain maailmankolkassa kirjojen kautta. On aina ihana hetki, kun kirjassa kuvataan joku kultturellinen tapa tai vastaavaa, jonka on jo jostain toisesta kirjassa lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. James Church on pseudonyymi, hän on ainakin varttunut Yhdysvalloissa. En tiedä onko hänellä aasialaista sukutaustaa, koska kirjailija haluaa pitää identiteettinsä piilossa.

      Baltic stare on tietynlainen katse, joka liittyy vain tähän kirjaan. Se kyllä selitetään, mutta mielestäni ei ole niin oleellinen että ansaitsisi olla kirjan nimi.

      Jumittaminen eri maissa on kyllä antoisaa ja usein tapahtuu yllättäen eli jokin teos ruokkii lukemaan jonkin toisen teoksen liittyen samaan maahan.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.