Jacob Rossin romaani The Bone Readers sijoittuu kuvitteelliselle Camahon saarelle Karibialla. Esikuvana lienee Grenada, jossa kirjailija on syntynyt (1956) ja varttunut ennen kuin muutti Brittilään 1984.
Jacob Ross: The Bone Readers
Sphere 2018 (ensimmäisen kerran julkaistu UK:ssa by Peepal Tree Press 2016)
s. 264
18-vuotias Michael “Digger” Digson on juuri päässyt koulusta (oletan että lukiosta tai vastaavasta) erinomaisin arvosanoin, joilla voisi hakea yliopistoon opiskelemaan. Ainoa ongelma on, ettei Michaelilla ole rahaa. Äiti on kadonnut ja oletettavasti kuollut eikä isää kiinnosta poikansa opiskelujen rahoittaminen.
Kun Michael epäonnekseen (tai kenties myöhemmin ajateltuna onnekseen, who knows) sattuu todistamaan murhaa keskellä katua, hänet roudataan kuulusteltavaksi. DS Chilman, joka johtaa murharyhmää, käyttää kyseenalaisia keinoja pakkovärvätäkseen Michaelin joukkoihinsa. Ja niin alkaa vastentahtoisen Michaelin ura poliisina.
Omaperäisen ja -päisen Chilmanin pakkomielle selvittää tietyn, vuosia sitten kadonneen nuorukaisen kohtalo työllistää murharyhmää ja johtaa tutkimukset lopulta erään massiivisen tapauksen jäljille. Lisäksi Michaelia vaivaa äitinsä kohtalo, jota hän alkaa vapaa-ajallaan tutkia.
The Bone Readersista persoonallisen ja kiehtovan tekee ehdottomasti sen miljöö ja henkilöhahmot, jotka yhdessä rakentavat kuvaa saaren kulttuurista ja käytännöistä. Ross ei selitä, vaan näyttää ja siitä syntyy autenttisuuden tunne – ja tunne, että kirjailija luottaa lukijan älyyn ja päättelykykyyn.
Jonkin verran esiintyy miehistä machoilua, mutta ymmärrän sen kulttuuriin liittyvänä piirteenä. Vastapainona miehiselle örhistelylle romaanissa on vahva naishenkilö, mysteerinen vastikään murharyhmään värvätty neiti Stanislaus, joka pistää tarvittaessa miehille jauhot suuhun eikä muutenkaan kuuntele mitä tahansa sontaa. Mutta hän tekee sen elegantisti ja niin piikikkäästi, että sivalluksen voi tuntea ihossaan.
Muitakin (kohtuu)merkittäviä naishenkilöitä romaanissa on, mikä on erittäin raikas tuulahdus. Monesti tällaisista, ehkä aavistuksen “miehisistä”, dekkareista puuttuu kunnolliset naishahmot tai naiset ovat lähinnä seinäruusuja tai päiväpeittoja jos heitä on lainkaan. Siten, tässäkin mielessä tämä romaani oli erittäin positiivinen yllätys.
Kirjan kieli on pääasiassa ns. perusenglantia, mutta dialogeissa Ross käyttää englannin kreolia, jota otaksun Grenadassa käytettävän. Se toimii, dialogit ovat eläviä ja värikkäitä, kohtaukset saattoi nähdä ja kuulla mielessään. Pienen tovin kesti, että (dialogien) kieleen tottui, mutta yllättävän nopeasti siitä saa kiinni.
Tähän kirjaan on olemassa jatko-osa, Black Rain Falling, jonka luen sopivan hetken tullen. The Bone Readers voitti Jhalak-palkinnon vuonna 2017, jolloin se jaettiin ensimmäisen kerran.

Kylläpä kuulostaa kiinnostavalta! Eipä tätä suomennettu ole eikä varmaan suomennetakaan. Tuo kreoli olisi varmaan haaste. Jokin murreko? Tuskin. Ei ole Suomessa kirjastoissakaan.
VastaaPoistaTämä oli kyllä positiivinen yllätys. Otin kirjan lukuun, koska halusin saada pitkästä aikaa uuden maavalloituksen (ikuisuusprojektina minulla “kirjallinen maailmanvalloitus”).
PoistaGrenadassa puhutaan pääasiassa Grendan kreolia, joka on johdettu englannin kielestä. Kyseessä on ihan kieli, ei murre. Dialogit ymmärsi, kun äänsi vieraat sanat ja piti mielessä kontekstin. Osan saattoi muuten vain arvata. Itse en kokenut sitä erityisen haastavana. Tosin jos pitäisi kokonainen kirja lukea Grenadan kreoliksi, en tiedä miten se sujuisi. Voisi olla aika raskasta.
Ilman muuta on kieli, mutta mietin, että jos kirja suomennettaisiin, niin miten kreoli suomennettaisiin.
PoistaAnteeksi, ymmärsin väärin. Hyvä kysymys liittyen suomennokseen. Varmaan pitäisi kääntäjän ymmärtää jossain määrin Grenadan kreolia ja sen sanastoa/käyttöä voidakseen valita tyylin. Itse nykyään aika harvoin mietin, miten jokin kääntyisi suomeksi, varsinkaan dialogeissa. Joitakin sananalaskuja ymv. tulee joskus mietittyä, että miten kääntyisi suomeksi ja löytyykö suomen kielestä vastaavaa.
PoistaOnpa kiinnostavan tuntuinen kirja. Varmasti juuri saaren miljöö kulttuureineen lisää kirjan kiinnostavuutta. Ja luonnollisesti myös hyvin rakennetut henkilöhahmot.
VastaaPoistaPäästäkseni tunnelmaan katselin kuvia Grenadasta (vaikka kirja ei sinne sijoitukaan) ja ihan tunsin lämmön ihollani. Kuten mainittua niin tosi positiivinen yllätys tämä kirja kaikin puolin.
PoistaMinäkin jäin pohtimaan tuota kreolia, miten se käytännössä eroaa englannista, mutta vastauksestasi Tuuleville pääsinkin jo jyvälle. Karibialle sijoittuvaa kirjallisuutta ei ole kyllä tullut paljon luettua. Maija Laura Kauhasen Ihmeköynnös tuli mieleen, mutta tarkistettuani huomaankin sen sijoittuvan Nicaraguaan… no Karibianmeren rannalla kuitenkin.
VastaaPoistaErilaisia englannin kreoleita on paljon, lähinnä kolonialistissa maissa. Karibialta on vaikea löytää kirjallisuutta enkuksikin. Tosin en ole erityisesti kys. kirjoja etsiskellyt, joten varmaan on mennyt suurin osa ohi.
PoistaMainitsemasi Maija Kauhasen kirja on minulla Suomi-lukulistalla, se oli minulla kerran jo lainassakin mutta en ehtinyt lukea.
Karibialle sijoittuvaa kirjallisuutta en muista juuri lukeneeni, joten tämä voisi kiinnostaa ihan vain miljöön vuoksi.
VastaaPoistaJuu, ei osu kovin usein eteen Karibialle sijoittuvaa kirjallisuutta. Varmaan sitäkin löytyisi, jos vähän paneutuisi asiaan. Tämän kirjan löysin sattumalta.
PoistaHassua, ettei kirjailija ole sijoittanut tapahtumia suoraan Grenadaan, sillä silloin ainakin minä olisin kiinnostuneempi tapahtumapaikasta ja sen kulttuurista. Nämä keksityt paikat ovat toki kirjailijoille helpompia, kun voi säveltää puitteista enemmän ilman että lukijat hyökkäävät tutkimaan virheitä, mutta oikeista paikoista olisi kivempi lukea ja innostua.
VastaaPoistaItse en koe tällaista sepitteellisyyttä häiritsevänä, kun kyseessä on kuitenkin fiktiivinen romaani eikä kulttuuritutkielma. Onhan noita romaaneja, joissa kirjailija sijoittaa tarinansa omaan kotimaahansa mutta kuvitteelliseen kylään, kaupunkiin tmv. Esikuvana toimii jokin todellinen paikka, mutta kirjailijalla on syynsä valintaan.
Poista