Miten ihmeessä yhtäkkiä on elokuu ja vasta nyt ”ehdin” lukea tänä vuonna julkaistun kirjan eli niin sanotun uutuuden. Tuskin olisin tätäkään uutukaista lukenut, ellen olisi bongannut sitä punnalla charitysta. Ostin omaksi, koska a) huokea hinta plus b) eräs toveri kehui kirjaa hieman erilaiseksi muistelmateokseksi.
Kyseessä on Pamela Andersonin (Headline 2023, s. 240, kirja on suomennettu nimellä Rakkaudella, Pamela) laiskalla mielikuvituksella nimetty teos Love, Pamela. Voisikohan näitä muistelmateoksia joskus nimetä raflaavammin, mietin. Olen miettinyt samaa aiemminkin, muun muassa tammikuussa 2015, joten sieltä voipi kiinnostunut ihminen mietteeni lukea – en jaksa toistaa itseäni.
Pamela Andersonin moni varmaan muistaa (jos muistaa) Baywatchista. Itse en Baywatchia katsonut enkä ole katsonut muitakaan Pamelan tekemiä sarjoja tai elokuvia. Pamela on silti julkkistuttu jo nuoruudesta, sillä muistelisin että hän oli ainoa vegejulkkis, jonka tiesin.
Ysäriaikana asenteet vegejä kohtaan ja yleisesti kasvissyöntiin liittyen olivat melko erilaisia kuin nykyään. Ihan voin omasta kokemuksesta kertoa, sillä olen ollut vege noin vuodesta 1994.
Olisin mielelläni lukenut enemmän Pamelan mietteitä kasvissyönnistä ja vegaaniudesta, mutta ne ovat vain taustahälyä kirjassa. Pamela mainitsee aktivisminsa eläinten ja luonnon hyväksi, mutta ne jäävät tosiaan maininnan tasolle. Harmi minun kannaltani.
Pamela Anderson syntyi 1. heinäkuuta 1967 Ladysmithissä, Kanadassa. Hän kuvaa kauniisti vanhempiaan (vaikka säröjä heidän suhteessaan oli) ja muuta perhettään. Vaikeuksista huolimatta Andersonin vanhemmat lopulta pysyivät ja ovat edelleen yhdessä.
Teos etenee perinteisen kronologisesti, mutta Anderson välttelee mainitsemasta ajankohtia eli vuosia saati tarkempia päivämääriä. Se on tietoinen valinta, jota Anderson taustoittaa kirjan alussa. Hänen aikakäsityksensä kietoutuu miehiin, jotka ovat hänen elämässään vaikuttaneet. Tätä ei pidä ymmärtää siten, että Anderson olisi ollut miesten armoilla. Ei ole, hän on hyvin itsenäinen nainen eivätkä rakkaussuhteet tai muutkaan suhteet latista naisen arvoa tai mitätöi tekstin mahdollista feminististä otetta.
Minulle syntyi vaikutelma, että Anderson rakastui herkästi ja siten miehiä siunaantui hänen elämäänsä myös rakkaussuhteiden muodossa. Silmänräpäyksessä leimahtanut liekki saattoi myös sammua hetkessä ja onko tuo nyt ihme, kun ei edes tunne toista ihmistä. Sitähän vain rakastuu mielikuvaan, jonka on luonut. Anderson mainitsee olevansa hyvin seksuaalinen henkilö ja se tuleekin esille hänen muistelmissaan. Mikään reppana tai uhri hän ei ole.
Kiinnostavaa luettavaa oli Andersonin päätyminen Playboyhin, jota voi pitää hänen uransa ponnahduslautana. Moni ehkä tietääkin, miten hän sinne päätyi, mutta minulle Pamela Anderson oli entuudestaan melko tyhjä paperi eli pääkohtia tiesin, mutten mitään syvempää.
Muistelmien lomaan Anderson on ripotellut runojaan. Teos itse asiassa alkaa useiden sivujen mittaisella runolla, jota voi pitää ikään kuin muistelmien esipuheena – pikakelauksena siihen, mitä on luvassa. Osa runoista on ihan ”kivoja”, osa mielestäni tekstiä, jossa sanat on sommiteltu eri riveille.
Kirjan alkupuoliskon (noin 80 sivua) koin kiinnostavana ja jopa tenhoavana. Anderson avaa ajatuksiaan ja keskittyy niihin muutenkin enemmän kuin varsinaisiin tapahtumiin. Ote lässähtää pian sen jälkeen, kun Anderson pääsee Los Angelesiin. Tyylistä tulee enemmän tekokeskeinen ja varsinaiset ajatukset jäävät taustalle. Tyyli muuttuu mielestäni myös suoraviivaisemmaksi ja tietynlainen alun ”kaunokirjallinen” ote haipuu.
Kokonaisuus on kuitenkin ihan kiinnostava ja Andersonista jää positiivinen mielikuva. Mitään kohupaljastuksia on turha odottaa, vaikka luonnollisesti "name droppingia" esiintyy: siltä ei kaiketi voi julkkiksen kirjoittamassa muistelossa välttyä.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla. PERUSTELUT: kyllähän muistelmateoksissa kirjoittaja on yleensä matkalla tai kuvaa matkaansa jos ei muualle niin itseensä/elämäänsä.
Mielenkiintoinen nosto! Minulla on sellainen mielikuva, että Anderson esiintyi jonkin verran 2000-luvun alun nuortenlehtien palstoilla, niissä oli joskus semmoisia juoruosioita. Mitään muuta käsitystä Andersonista minulla ei ole kuin Playboy-vaihe. Sitäkään en tiennyt, että hän on kanadalainen, olen aina luullut amerikkalaiseksi.
VastaaPoistaKyllä Anderson varmasti on ollut monessa kanavassa esillä Suomessa. Taitaa olla ikäkysymyskin, mistä Anderson on tuttu, jos on. Itse olen Baywatch-ikäluokkaa eli ysäriä, jolloin Anderson ponnisti sen kautta isommin pinnalle Playboyn jälkeen. Minulle Andersonin Playboy-systeemit eivät olleet tuttuja: siis tiesin, että on kys. lehdessä kansikuvatyttönä ollut mutten sitä, miten jumalattoman monta kertaa. :D
PoistaAndersonilla on nykyään Kanadan kansalaisuuden lisäksi Yhdysvaltojen kansalaisuus.
Tää on mulla lukulistalla ihan vaan epämääräisen mielenkiinnon vuoksi. :D
VastaaPoistaTämä on ihan ok muistelo eikä haittaa, vaikkei Pamsusta paljon tietäisi ennestään. Tosin jos tietää vähänkin, niin mitään uutta ei tule. Minulle suunnilleen kaikki kirjan "keissit" olivat jollain tavalla tuttuja mediasta (muun muassa Pamelan ja Tommy Leen seksivideoiden päätyminen julkisuuteen, jota Pamela myös kirjassaan käsittelee).
PoistaKiinnostava esittely! Harmi, että petyit vegeasiassa.
VastaaPoistaEn varmaankaan tule lukeneeksi "Pamela Baywatchin" (olen nähnyt pätkiä sarjasta silloin aikoinaan) muistelmia.
No osasin sinänsä odottaa, ettei varmaan vegeily on pääasiassa, mutta olisin silti odottanut että edes vähän enemmän :D
PoistaMinäkin olen jotain pätkiä Baywatchista nähnyt, mutten aktiivisesti koskaan katsonut. Et varmasti missaa mitään, vaikket tätä lue. Anderson nostaa tikunnokkaan mielestäni eniten niitä keissejä, joita on julkisuudessakin jauhettu. Halunnee teoksessaan tuoda esiin oman näkökulmansa, mikä on ymmärrettävää.
Olen todella huono lukemaan elämäkertoja, mutta jos, niin Pamsu olisi sieltä kiinnostavimmasta päästä. Mulle hän on tutuin Baywatchista, katsoin sitä kyllä. Jos hän olisi ollut hyväksikäytetty reppana, ei niinkään kiinnostaisi, mutta vaikkei minulla ole kovin selkeää mielikuvaa Pamelasta noiden kohujen ulkopuolella, niin silti on fiilis että hän on ihan fiksu nainen.
VastaaPoistaNoista vegejutuista tuli mieleen, että olin itse Hesyllä eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä erilaisissa hommissa 90-luvulla, ja '93 lähtien arkipäivät sen toimistolla. Siellä oli töissä eräs Heli, joka oli vegaani, ja se oli tosiaan niin erikoista siihen aikaan. Ei se kasvisruuan syöminen sinänsä (se ikään kuin tarttui pikkuhiljaa, söin myöhemmin vuosien ajan pääasiassa kasvisruokaa, mikä hiipui käytännössä muutettuani yhteen lihansyöjämiehen kanssa 😬) vaan liivatteen, nahkakenkien käytön ymv joiden välttely tuli uutena asiana itselle. Omassa kaveripiirissä välteltiin silloin eläinkokeilla testattujen pesuaineiden ja meikkien käyttöä (kaikkihan me käytiin täyttämässä shampoopulloja ym Bodyshopissa), että jotain oli jo tarttunut tajuntaan. Mutta kyllä noita asioita vielä silloin pidettiin vähän sellaisena hölmön hommana mille vähintään kohauteltiin kulmakarvoja tai sitten avoimesti pilkattiin ja kettutytöteltiin.
Tämä ei ole elämäkerta, vaan muistelma. En itsekään juuri elämäkertoja lue – varsinkaan elossa olevista julkkiksista. En yleensä myöskään lue viihdejulkkisten muistelmia, mutta olen tänä vuonna lukenut niitä jo kaksi, mikä on kaksi enemmän kuin normaalisti. :D
PoistaMoni ei taida ymmärtää (tai ehkä nykyään ymmärtää), että vegaaninen elämäntapa ei rajoitu vain siihen, mitä pistää suuhunsa. Itsehän en ole vegaani, koska käytän minimaalisesti (enkä edes päivittäin) maitotuotteita (lähinnä juustoa).
Minun mieheni on sekasyöjä, mutta meillä on käynyt niin että hän on vähentänyt lihansyöntiä. Minulla paluuta lihan syömiseen ei ole, koska koko ajatus siitä etoo jo niin paljon enkä kaipaa (en ole koskaan kaivannut: minulle vegeily on ollut alusta asti helppoa) mitään lihan makuja tai tekstuureja.
Törmäsin just äskettäin, itselleni uutena asiana, siihen kuinka aktiivinen eläinten oikeuksien ajaja ym. Anderson on (oiskohan ollut Kaisa Pulakan aikamatkat -podcastissa...). Tämä puoli hänessä kiinnostaa erityisesti, harmi, jos se on jätetty kirjassa vähälle. Vaikka valinnalle varmaan syynsä onkin.
VastaaPoistaAnderson keskittyy muistelmissaan läpileikkaamaan elämänsä pikakelauksena tiettyjen "kohokohtien" (ja miesten) kautta. Kovin paljon ei siihen mahdu eläinaktivismia, vaikka toki hän kertoo miksi aikoinaan lopetti lihan syömisen.
PoistaMinulle tuli tunne, että Anderson halusi pääasiassa ikään kuin kertoa oman näkemyksensä niihin kohuihin, joita hänestä on aikanaan kirjoitettu. Ihan ymmärrettävää, mutta lukijan kannalta tietysti ehkä jopa vähän tylsää.
Kiinnostavaa! Tuntui, että ysärillä Baywatchia katsoivat kaikki, paitsi minä (en muista miksen katsonut). Mutta yksi parhaista kavereistani fanitti Pamelaa kovasti. Ehkä siksikin hänen elämänsä vaiheita on tullut seurattua jonkin verran. Ja olihan Anderson sellainen megajulkkis, jonka kaikki tiesivät, seurasi häntä tai ei. Minunkin mielikuvani hänestä on aika myönteinen. Niin paljon ei kuitenkaan taida kiinnostaa, että lukisin muistelmansa. Mutta oli kiva lukea sinun ajatuksia kirjasta!
VastaaPoistaMinustakin tuntui, että kaikki katsoivat kaikkea telkkarista :D Itse en edes lapsena ollut telkkari-ihminen enkä ole edelleenkään. Joitakn ikonisia nuortensarjoja (mm. Beverly Hills 90210) seurasin, mutta jos oli muuta tekemistä, niin jätin katsomatta.
PoistaAnderson oli kyllä tosiaan sen luokan megajulkkis, että varmaan kaikilla on jokin mielikuva hänestä. En usko, että missaat mitään, vaikket muistelmiaan lukisi :D
Oi miten mielelläni olisin kuullut jotain ylevämpää tästä elämäkerrasta. Pamela Andersson ei ole minulle paljoakaan muuta kuin nimi, jonka yhdistän Baywatchiin. Tyydyn siihen, kun elämäkerrassa ei taida olla juurikaan henkilökuvaa rikastavaa materiaalia.
VastaaPoistaMinna /KBC
Minulle Andersonin lapsuuskuvaus Kanadassa oli kiinnostavin osuus ja kenties se valotti eniten hänen persoonaansa. Nuori maalaistyttö Kanadasta päätyy melkoisen sattuman kautta Hollywoodiin ja Playboyhyn.
PoistaMuu osuus muistelmista keskittyy paljolti yksittäisiin kohtauksiin ja tapauksiin, jotka varmaan monille ovat tuttuja ennestään, kun media on niitä riepotellut.
Tämä ei ole suuremmin herättänyt kiinnostusta eikä oikeastaan herätä vieläkään. Tosin mielenkiintoinen yksityiskohta tuo, että teoksesta löytyy runoja. Tosin nekään eivät taida riittää houkuttelemaan minua tämän pariiin. Voi, voi.
VastaaPoistaEi tätä niiden runojen takia kannata lukea :D Tai sitten voi mennä kirjastoon ja lukea vain ne runot, jos haluaa tsekata millaisia ne ovat. Itse en niistä suuremmin vaikuttunut.
PoistaIlmeisesti ainakaan vielä Pamela Anderson ei ole maalannut taulua intiaaneista. Kirja on luvun alla. Kirjailija mainitsee, että Playboy oli hänelle kunniaa ja etuoikeus ja se määritteli häntä liikaa, mutta oli hän oma valintansa. Enpä ole häntä seurannut juuri kuin iltapäivälehtien lööpeistä enkä katsonut Baywatchista yhtään jaksoa, mutta jokin sai kiinnostumaan kirjasta. Runot ovat hieman turhia, mutta lukeehan niitä. Pamela Andersonin salaisuus taitaa olla ulkoinen ja sisäinen kauneus. Lapsuudessa meni paljon pieleen ja se vaikuttaa myös aikuiselämään.
VastaaPoista