Erämaan kutsu

Minulla oli eräänlainen pakkomielle Mount Everestiin vuonna 2018. En muista kauan tuota pakkomiellettä jatkui (aika kauan kuitenkin ja se oli häiritsevää, sillä se kohdistui melko lailla Everestillä lojuviin ruumiisiin), mutta se onneksi laantui ja lopulta katosi kokonaan.

Tuon pakkomielteen ansiosta tutustuin Jon Krakauer -nimiseen toimittajaan, vuorikiipeilijään ja kirjailijaan. Lisäsin tuolloin listalle hänen teoksensa Into the Wild (Pan books 1996, s. 205, suom. nimellä Erämaan armoille), joka käsittelee erään nuoren miehen katoamista ja lopulta kuolemista Alaskassa.

 

Lyhyesti, mistä kirjassa on kyse:

Huhtikuussa 1992 parikymppinen nuorukainen nimeltä Christopher Jonhson McCandless – jatkossa Chris – liftaa Alaskan erämaahan ja kuolee sinne. Ennen katoamistaan hän lahjoittaa rahansa hyväntekeväisyyteen ja katkaisee välit vanhempiinsa.

Krakauer keskittyy teoksessaan Chrisin viimeisiin elinvuosiin ennen menehtymistä Alaskassa. Chris nimittäin vietti nomadielämää viimeiset pari vuotta elämästään. Alaska oli hänelle eräänlainen pakkomielle ja huipennus matkalla mahdollisesti itsensä löytämiseen tai toteuttamiseen.

Krakauerin selkeä tavoite on selvittää syyt, miksi Chris halusi kadota ja miksi hän yleensä oli sellainen kuin oli. Krakauerilla oli teoksen tekemisessä Chrisin läheisten täysi tuki ja hän pääsi käsiksi Chrisin jäämistöön, joka sisälsi kirjoja, kirjeitä, muistiinpanoja ymv. Niiden pohjalta paljastuu jonkilainen motiivi Chrisin tarpeelle karistaa entinen elämä ja aloittaa uusi erilainen.

Tässä välissä koen pakolliseksi mainita, että Chrisin sisko Carine McCandless kirjoitti vuosia myöhemmin omat muistelmansa (The Wild Truth: The Untold Story of Sibling Survival), jossa hän avaa enemmän syitä veljensä katoamiseen. Sisarukset olivat hyvin läheisiä ja Chrisin kuolema oli todella raskas kokemus Carinelle.

En ole lukenut Carinen teosta (lisäsin sen lukulistalleni ja sen saapi jopa meidän kirjastosta, mutten ehdi lukea sitä ennen suomireissua, joten sen lukeminen jäänee syksylle), mutta olen lukenut muutamia Carinen haastatteluja, jotka valottivat joitakin asioita, joita ei varsinaisesti tullut ilmi Krakauerin teoksessa. Nuo asiat liittyvät lähinnä tietynlaisiin perhesuhteisiin, jotka Krakauer kyllä mainitsee kirjassaan, muttei mene syvemmälle. Ilmeisesti menemällä syvemmälle syyt Chrisin katoamiseen näkyvät selvemmin.

Mutta eipä niistä enempää.

Krakauer on rakentanut Into the Wildin siten, että siinä olisi jännitettä loppusivuille asti. Kyseessä ei nimittäin ole ihan perinteinen ”selostus” tai elämäkerta, vaan pikemminkin analyysi tai tutkielma sekä Chrisin persoonasta että hänen teoistaan/motiiveistaan.  

Minulle tulikin yllätyksenä, että Krakauer kertaa muutamien muidenkin katoamisia sekä kertoo joitakin omia kokemuksiaan luonnossa olemisesta ja pärjäämisestä.

Intertekstuaalisuuden kautta rakennetaan ajatussiltoja. Chris oli ahkera lukija ja hänellä oli tapana alleviivata ja tehdä merkintöjä lukemiinsa kirjoihin.

Lopulta, vaikka Into the Wild periaatteessa pyörii Chrisin ympärillä, hänen osuutensa on ehkä noin puolet kirjasta. Muu on… noh, jotain muuta. Mielenkiintoinen ratkaisu, joka oli varmasti pakko tehdä, että kirjasta saatiin näinkin pitkä (n. 200 sivua).

Mielipide selkokielellä:

Kiinnostava teos, jonka luki vaivatta. Ajoittain ärsytti vihjaukset Chrisin kohtalosta ja ennen kuin päästiin takaisin Chrisiin, piti lukea ihan muusta. Oli se muukin kyllä ihan kiinnostavaa ja ymmärrän aasinsillat Chrisiin.

*

Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jota en ole katsonut. Nyt kirjan luettuani tietysti mietin, miten se on toteutettu. Tässä juuri samalla katson sivusilmällä sen traileria ja aika raflaavalta näyttää. On varmasti lisätty himppunen draamaa siihen. Voisi tuon ehkä joskus mielenkiinnosta katsoa. On kyllä aika pitkä, nimittäin 2,5 tuntia.


Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 1. Kirjassa on kartta. (on useampikin)
Sadan vuoden -lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 1990-luku.

 

LISÄYS 11.10. Klo. 6:42

Erämaan armoille -kirjasta on blogannut myös ainakin Kirjarikas elämäni.