Hae tästä blogista

torstai 9. kesäkuuta 2022

Vaimomateriaalia tai sit ei

Jostain mystisestä syystä kirjastoon oli ilmestynyt Euroopassa vähemmän tunnetun Murakamin eli Ryū Murakamin teos Audition, jonka olen halunnut lukea jo pitkään. Ihmetystä aiheuttaa lähinnä se, että ovat hankkineet valikoimiin näinkin “vanhan” teoksen, kun edes kaikkea uutta ei sinne saada.

 

Mutta en valita, vaan lainaan ja luen.

Murakamilta voi odottaa groteskia menoa ja verilammikoissa liukastelua ja sitä on nytkin luvassa. Tosin vasta kirjan loppumetreillä, sillä suurin osa kirjasta on huolellista alustusta “loppuhuipentumaa” silmällä pitäen.

Tokio

Aoyaman vaimo on kuollut seitsemän vuotta sitten eikä Aoyama olen sen jälkeen avioiutunut. Avioliitto ei ole varsinaisesti edes käynyt Aoyaman mielessä, sillä naisia toki saa muutenkin. Sai jo avioliiton aikana: mikään uskollinen aviomies ei Aoyama nimittäin koskaan ollut.

Kun Aoyaman 15-vuotias poika Shige ehdottaa, että isä voisi hommata uuden vaimon, Aoyama alkaa harkita asiaa. Aoyamalla on tiukat kriteerit tulevalle vaimolle: pitää tietysti olla kaunis ja hallittavissa eli haussa on lähinnä keittiöön sopiva ja taloustyöt hoitava nainen, jota tekee mieli panna.

Aoyama imagined Gangsta (
perheen koira) barking at Yamasaki Asami (kaunis ballerina, johon Aoyama hullaantuu) as she prepared dinner in this kitchen. He even pictured the design and colour of the apron she’d be wearing.

Aoyaman hyvä ystävä Yoshikawa keksii keinon, jolla seuloa hyvä vaimoehdokas: tekaistaan elokuva, johon etsitään naisnäyttelijää. Ei ole väliä, vaikkei elokuvaa koskaan tehtäisikään, pääasia että voidaan järjestää koe-esiintyminen, audition.

Hakijoita seuloessaan Aoyama innostuu eräästä kauniista ballerinasta ja ihastuu korviaan myöten. Naisesta tulee hänelle suorastaan pakkomielle, joka estää varoitusmerkkien näkemisen.

Täytyy näin lukijana tosin todeta, ettei niitä varoitusmerkkejä sinänsä ihan hirveästi ole, mutta toisaalta rakastunut ihminen ohittaa ne vähäisetkin tai selittää mielessään parhain päin.

Lukija tietysti tietää (erityisesti jos on Murakaminsa lukenut), että jotain karmaisevaa on tulossa. Tuota tulemista saa odotella aika kauan, sillä varsinainen toiminta on pakattu kirjan loppuun.

Kerronta on silti riittävän kiinnostavaa, että kirjaa lukee helposti ja mielellään. Jännitettä olisin silti kaivannut enemmän.

Ja kirjan loppu ja erityisesti “kootut selitykset” liittyen lapsuuden traumoihin ovat mielestäni niin kliseisiä, että plääh.


Ryū Murakami: Audition
Bloomsbury, 2009
alkuper. Ōdishon (オーディション), 1997
japanista englannintanut Ralph McCarthy
s. 200

Ryū Murakamilta aiemmin lukemani kirjat:

Coin Locker Babies
Piercing
In the Miso Soup

Lukemistani Murakamin teoksista Piercing on eniten makuuni – siitä pidin todella paljon. Ja nyt itkettää, ettei minulla sitä kirjaa enää ole, sillä konmaritin sen kierrätykseen. Argh!

8 kommenttia:

  1. Kiintoisaa! Ihan hyvät lähtökohdat kirjalle. Vähän hämää tuo mangamainen kansi, ajattelin ensin että kyseessä on sarjakuva. Ilmeisesti kuitenkaan ei?

    On myös kauheaa, jos konmarittaa väärin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on ihan romaani kannestaan huolimatta. Muutaman melko brutaalin kohdan takia en tätä herkimmille suosittele.

      En tavallaan konmarittanut väärin, vaan pistin lähes kaikki kirjani kiertoon. Pahimmin kirpaisi japanilaisesta kirjallisuudesta luopuminen, sillä minulla oli melkoisen kattava ja laaja kokoelma. Mutta päätin, että annan kaikkien luettujen kirjojen mennä, joten sinne meni.

      Poista
  2. En tiennytkään että oli toinenkin Murakami-kirjailija. Kuulostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakami on käsittääkseni ihan yleinen japanilainen sukunimi eli ei sinänsä ihme, että löytyy toinenkin Murakami-kirjailija. :)

      Poista
  3. Jesh, tämä oli, no, ihan luettava mutta heikoin lukemani Murakami.
    Leffaversiota on kyllä kehuttu (tai siis myös kauhisteltu), ja ehkä tämän suoraviivainen tarina ja raju tunnelmanvaihdos sopiikin elokuvaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samoilla linjoilla. Aion kyllä jatkaa Murakamin parissa, kun taas osuu eteen hänen kirjojaan. Audition-leffasta olen katsellut joitakin pätkiä Youtubesta ja niiden perusteella se vaikuttaa huomattavasti jännitteisemmältä kuin kirja ja on tyyliltään pätevää kauhua. Täytyy jossain vaiheessa katsoa koko leffa!

      Poista
  4. Kiinnostavan kuuloinen tarina kyllä, mutta jos et herkimmille suosittele, ei taitaisi olla minun kirjani. Hauskaa kyllä, että kirjasto hankki jostain syystä tällaisen vanhemmankin kirjan, niin pääsit lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasto yllättää joskus! Toivottavasti kirjasto uudessa paikassa on yhtä yllättävä :D

      Brutaalimmat käänteet on pakattu kirjan loppuun, mutta noin muuten kirja on varsin kesy. Tosin en usko, että tästä pitäisit muutenkaan. Jotenkin on sellainen tunne.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.