Hae tästä blogista

tiistai 10. toukokuuta 2022

Juuria selvittelemässä

Olen lukenut viime aikoina ja luen edelleen. Nyt on vaihe, kun koen suurta vaikeutta saada ajatuksiani ulos, koska ne karkailevat kuin ketun aitauksessa hätyyttelemät kanat.

Tuorein lukemani romaani on Chibundu Onuzon Sankofa, joka jätti omituisen jälkimaun jota voisin kuvailla vaikkapa sanoilla “jaahas”, “vain niin”, “sillä lailla”, “selvä”.

 

Anna on mustan isän ja valkoisen äidin “rakkauslapsi”. Suhde syntyy Briteissä eikä se kauan kestä, sillä isä häipyy maisemista jo ennen Annan syntymää eikä äiti ole halukas puhumaan Annalle tämän isästä. Kun Annan äiti sitten menehtyy, jo keski-ikäiseksi ennättänyt Anna saa jäämistöstä käsiinsä isänsä vanhat päiväkirjat.

Alkaa tutustumismatka juurille.

Annan oma avioliitto on kariutumassa ja tytär jo omillaan, joten Annalla on hyvin aikaa kaivella menneisyyttä. Selviää, että Annan isä on ollut läntisessä Afrikassa sijaitsevan (kuvitteellisen) Bamanan valtion presidentti ja diktaattori.

Ja hän on yhä elossa. Ei muuta kuin tapaamaan.

Tarina herättää pohtimaan omia juuria ja taustaa, ulkopuolisuuden tunnetta. Turvallisuuden tunnetta. Anna on elänyt aikuisikänsä lähinnä miehensä siipien suojassa antaen puolison tehdä tärkeimmät päätökset.

Rasismi ja ennakkoluulot.

Anna on Bamanassakin ulkopuolinen eikä sitä epäröidä tuoda esille. Paikallisilla on omat käsityksenä (ennakkoluulot, oletukset) siitä, millaisia obronit ovat.

Sankofa on kiinnostava teos, mutta kokonaisuus jää minun makuuni latteaksi. Ehkä perimmäinen sanoma on, että koskaan ei ole liian myöhäistä löytää itseään ja paikkaansa elämässä. Tai ainakin etsimisen voi aloittaa myöhemmälläkin iällä.

Tarinassa on melko paljon rönsyjä, joille en näe perustetta. Esimerkiksi Annan tyttären syömishäiriö tuntui melko turhalta sivujuonteelta.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja pääsääntöisesti melko sujuvasti etenevä romaani, joka loppupuolella saa jopa hieman trillerimäisiä piirteitä.

Chibundu Onuzo: Sankofa
Virago 2021
s. 291

Chibundu Onuzo Wikipediassa.

4 kommenttia:

  1. Mulla on tää hyllyssä oottamassa! Oon lukenu aiemmin Onuzolta Spider king's daughter- nimisen kirjan ja se herätti kans ristiriitaisia yms tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Spider King’s Daughter on meidänkin kirjastossa, mutta en ole sitä lukenut. Ehkä joskus luen, en tiedä. Tämä Sankofa oli ihan ok, mutta ei varsinaisesti herättänyt kummoisia haluja lukea muuta kys. kirjailijalta.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen yhdistelmä sinänsä tuo ulkomaalaistaustaisuus ja omien juurien selvittely. Ei nyt ehkä kaikkein omaperäisin idea, mutta usein kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tosiaan maailman omaperäisin asia. Tässä kirjassa mielestäni merkille pantavaa on se, että ihminen ei “puolikkaiden” juuriensa takia koe oikein olevansa kotona missään - ei isänsä eikä äitinsä kotimaassa. Ja tämä pääasiassa siksi, että molemmissa maissa hänen "ei-natiivi" (kaamea sana, mutta en nyt keksi parempaa) taustansa huomataan ja siihen liittyy ennakkoasenteita.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.