Aston Hall - Helvetillinen hoitolaitos

Aston-on-Trentissä Derbyshiressa sijaitsi muinoin sairaala nimeltä Aston Hall, jossa hoidettiin pääasiassa käytös- ja oppimishäiriöisiä lapsia. Jos (ja monesti myös kun) lapset eivät olleet laitokseen mennessään käytöshäiriöisiä ja sekaisin, olivat he varmasti sieltä poistuessaan.

Aston Hallia johti tohtori Kenneth Milner, joka hoiteli ”käyöshäiriöisiä” lapsia muun muassa ruuttaamalla heihin ”totuusseerumia” (sodium amytal), hakkaamalla ja raiskaamalla.

Aston Hallin olosuhteet muistuttivat lähinnä vankilaoloja: ikkunoissa oli kalterit eikä ulos ollut asiaa. Siis ikinä. Ei koskaan. Ei edes kerran päivässä viideksi minuutiksi. Tappavan tylsät päivät kuluivat kivassa pikku lääkepöhnässä, sillä tokihan lääkkeillä huumattu lapsi oli helpompi käsiteltävä.

Carol Minto kertoo kokemuksistaan Aston Hallissa muistelmateoksessaan The Asylum. Teos on suoraviivainen ja kronologinen kuvaus Carolin elämästä ennen ja jälkeen Aston Hallin. Hyväksikäyttöjä ei kuvailla yksityiskohtaisesti eikä tämä ole mikään kauhistelukirja paitsi tietenkin jos haluaa sen sellaisena lukea ja sitten kauhistella ja jeesustella.

Otaksun, että kirjan perimmäinen sanoma on kertoa, miten mielivaltaisesti lapsia on otettu hoitoon ja miten sadistisesti heitä on Aston Hallissa ”hoidettu”. Jokainen varmaan ymmärtää, että tällaisella on pitkävaikutteiset seuraukset henkilön elämään.

Totuuden on syytäkin tulla julki.

1969, Derby

Kun Carol Minto karkaa kotoota, lastensuojeluviranomaiset vihdoin puuttuvat tilanteeseen. Ei tosin perheen toksiseen tilanteeseen, jossa äityli istuu illat pitkät bingossa ja isoveli-Ian tekee seksuaalista väkivaltaa keittiövälineillä sisarelleen Carolille, joka taas hoitaa kaikkia nuorimmaisia sisaruksia. Sisaruksia on about (menin sekaisin laskuissa, sori) 10.

Carolia pidetään ongelmatapauksena ja hänet kärrätään Aston Halliin, jossa hän viettää seuraavat nelisen vuotta eli täysi-ikäiseksi asti. Sen jälkeen hänet siirretään Craigmore Hosteliin, jota voi pitää eräänlaisena tuettuna asumismuotona, josta nuori sitten voi ponnahtaa omilleen. Omilleen ponnahtaminen tarkoittaa ainakin Carolin kohdalla sitä, että hänet vain eräänä päivänä heitetään ulos ja käsketään mennä ja rakentaa oma elämä.

Mietin, mikä saa ihmiset, jotka eivät selkeästi ole kiinnostuneita hoitamaan ja kasvattamaan lapsia, ”tekemään” niitä. Luotettavaa ehkäisyä ei tietenkään tämän kirjan tapahtuma-aikoihin ainakaan aluksi ollut, joten kaipa ne vauvat olivat ikävä sivutuote panemisesta. Tosin kyllähän näitä näkee nykyäänkin, että vauvoja ”vain tulee” vaikka ei paskaakaan kiinnosta.

Lastensuojelutyön resurssit hädin tuskin riittävät eivätkä siis riitäkään näitä keissejä hoitamaan. Tosin joskus lastensuojelu ei ole muuta kuin mielivaltaista riistoa, kuten Minton ja monien muiden Aston Hallissa olleiden lasten kohdalla.

On hieman vaikea ymmärtää, miten tällaista voi edes tapahtua. Toki ennen muinoin on ollut hyvinkin erilaisia ”hoitometodeja”, mutta ei nyt sentään keskiajalla enää oltu. Dr Milnerin metodeista on ainakin osan henkilökunnasta ollut pakko olla tietoisia, mutta ei tuntunut ketään kiinnostavan. Lisäksi lasten tai yleensäkään kenenkään huumaaminen lääkkeillä vuosikausia ilman järkevää syytä on… noh, sairasta. Oikeustaju oli melko lailla koetuksella tätä kirjaa lukiessa.

Nykyinen meininki ei varmasti ole niin villiä kuin 1900-luvulla ja jos on, niin kyseessä lienee sentään yksittäistapaukset. Briteissä näitä riitti muinoin hieman enemmänkin kuin yksittäistapauksiksi asti.

Carol Minto (with Ann and Joe Cusack): The Asylum
Mirror Books, 2021
s. 288

Muutama linkki:

The Sun: Carol Minton haastattelu, Minto kertoo kirjastaan. Koska kyseessä on The Sun, on haastis tyyliltään mitä on.

BBC: Juttua Aston Hallista ja Dr Kenneth Milneristä, haastatteluissa useita Aston Hallissa muinoin ”hoidossa” olleita.

Googlettamalla löytyy tonnikaupalla lisää.

Kirjoja Aston Hallissa ”hoidettuina” olleilta henkilöiltä:

Barbara O’Hare: The Hospital – How I Survived the Secret Child Experiments at Aston Hall
Stephen Smith: The Boy in the Cellar