Martina Cole: Goodnight Lady
Tämä onkin sellainen mammuttiromaani (
vajaat seitsemänsataa sivua), etten oikein tiedä, miten tätä käsittelisi.
Palataanpa siis hetkeksi
ensimmäiseen kirjaan, jonka Martina Colelta luin. Siinä kuten tässäkin liikutaan Lontoon ns. alamaailmassa.
Bisnestä tehdään, mutta suuri osa bisneksestä ei kestä päivänvaloa. Eli periaatteessa miljöö on sama ja tietyllä tavalla myös kirjan rakenne.
Tässä, kuten
The Familyssakin, eletään päähenkilön mukana lähes hänen koko elämä. Eli kenties kyseessä voisi olla fiktiivinen elämäkerta kertomuksen muodossa ilman viitteitä ja lähdeluetteloita, jos tällainen epäsuora ja -ammattimainen vertaus sallitaan.
Yhteistä näille kahdelle kirjalle on myös päähenkilöiden irlantilaiset juuret. Molemmissa kirjoissa käytetäänkin jonkin verran slangia ja nimenomaan irlannin slangia.
The Familya lukiessani jouduin tarkistelemaan sanojen merkityksiä, mutta se ei silti tehnyt kirjasta vaikealukuista. Oli vain mielenkiintoista oppia muutamia vanhoja slangisanoja, ja koska ne samat sanat esiintyvät tässäkin kirjassa, ei niitä ole enää tarvinnut tarkistella.
Jottei nyt synny kuvaa, että nämä kirjat ovat identtiset keskenään sanottakoon, että juoni näissä on kuitenkin ihan erilainen.
Tämän kirjan keskiössä on Briony Cavanagh, joka syntyy köyhiin oloihin 1900-luvun alun Lontoossa. Jokainen shillinki on kullanarvoinen ja sen saamiseksi miltei kaikki on kaupan - tarvittaessa myös perheen lapset. Tarvetta onkin ja tämä tarve mullistaa koko Cavanaghin perheen elämän.
Juonesta en oikeastaan halua sen enempää kirjoittaa, sillä kuten jo mainitsin, kyseessä on ikään kuin läpileikkaus Brionyn ja hänen läheistensä elämään. Luvassa on siis herkullinen lukuromaani, jonka parissa en minä ainakaan pitkästynyt.
Cole on taitava ihmiskuvaaja eikä sorru kliseiseen hyvä-paha -vastakkainasetteluun. Ihmisissä on sekä hyvää, että pahaa - siksi hahmot tuntuvat aidoilta ja inhimillisiltä. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Henkilögalleria on ajoittain aika laaja, siitä antaisin pienen miinuksen.
Kirjailija taitaa myös dialogien kirjoittamisen: Toisinaan niille sai ihan ääneen nauraa. Ajoittain kieli on karua ja asioita lauotaan suoraan turhia kaunistelematta, mutta juuri sellainen kielenkäyttö suorastaan kuuluu alamaailmaan.
Olisi sangen epäuskottavaa lukea dialogeja, joissa puhutaan moitteetonta kirjakieltä ilman tulta ja tappuraa. Kyseessä on kuitenkin ihmiset, jotka ovat eläneet slummissa eikä heillä ole ollut mahdollisuutta kouluttautua. Ympäristöllä on suuri merkitys puhetavan muokkaajana.
Ehdottomasti aion lukea lisää Colen kirjoja. Ilokseni huomaan, että hän onkin varsin tuottelias. Colen kirjoja ei kaiketi ole käännetty suomen kielelle, mutta ainakin
AdLibriksestä niitä saa. Ja tietty myös Amazonista. Omani ostin käytettynä charity shopista puolellatoista punnalla.
Minun on vaikea kuvitella näitä kirjoja suomen kielellä: luulisin, että kääntäminen onlisiaika haastavaa, koska kieli on niin rikasta ja monet sanonnat eivät toimi suoraan kännettynä. Ne pitää saada lukea alkuperäiskielellä.
Lisään tähän loppuun muutamia makupalasitaatteja.
I've heard her talking to herself and all. That's how she was before, when it all started. She's definitely out of her tree. (s. 405)
- Now I'm going to hit you, see, hit you so hard even your grandchildren will have an headache. (s433)
As clever as a bag of moneys, these two. (s. 441)
The taxi driver, used to getting all sorts in his cab, just shrugged. "All right, love, no need to get out of your tree." (s.526)
Vitsi sivulla 536.
So this bloke goes in the hairdresser's and says, "I want me hair cut with a large hole on top of me head, scissor marks all around the sides, and fringe that's different lengths." This big poofy hairdresser says, "I can't do that, sir!" And the bloke says, "Why not? That's how you fucking cut it last time!"
Sivulla 664 todetaan yhdennäköisyys kahden ihmisen välillä:
- Benedict? Bloody hell, Bri, he's like the spit out of your mouth!"
