Hae tästä blogista

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Oikeus valita ei ole itsestäänselvyys

Nigeriasta tuntuu tulevan paljon kirjailijoita. Vaan onko tuo ihme, sillä Nigeriassa on noin 200 miljoonaa asukasta (ja se on väkiluvultaan seitsemänneksi suurin valtio maailmassa). Silmiini (eli kyseessä on mutuhuttu ja empiirinen kokemus) on viime aikoina pistänyt erityisesti naiskirjailijoiden runsas määrä. Se on hienoa!

Luinkin vastikään nigerialaisen Abi Darén romaanin The Girl With the Louding Voice. Se on jälleen hyvä muistutus siitä, miten kaikille tytöille ei todellakaan kouluttautuminen ole itsestäänselvyys. Kyse ei ole siitä, etteivätkö tytöt haluaisi kouluttautua, vaan siitä ettei se ole usein ole mahdollista. Tässä ei lie kenellekään mitään uutta.

Daré on omistanut kirjansa äidilleen, joka on professori ja joka kannusti tytärtään opiskelemaan. Äiti opetti Darén näkemään, miten tärkeää kouluttautuminen on.



The Girl With the Louding Voicen kertoja on eloisa Adunni, joka asuu isänsä ja kahden veljensä kanssa Ikati-nimisessä kylässä maaseudulla. Adunnilla on unelmia ja haaveita, jotka liittyvät opiskeluun. Mutta elämä ei mene niin kuin unelmissa.

Adunnin isä myy tyttärensä kolmanneksi vaimoksi vakaravaiselle miehelle kohentaakseen omaa rapistunutta elintasoaan. Adunni on vasta 14-vuotias ja näyttää siltä, että hänen elämänsä on päätetty hänen puolestaan: ole vaimo, ole hiljaa ja synnytä lapsia, mielellaan poikia koska sellainen aviomieheltä puuttuu. Ensimmäinen vaimo kun julkesi synnytellä vain tyttöjä.

Mutta Adunnia ei niin vain vaienneta. Vaaditaan tosin traaginen tapahtuma sysäämään Adunni uusille raiteille, mutta lopulta hän päätyy Lagosiin kotiapulaiseksi rikkaalle pariskunnalle, jonka lapset ovat lentäneet jo pesästä.

Elämä kotiapulaisena ei ole ruusuista, mutta Adunni jaksaa taas unelmoida ja toivoa. Hän ei enää ole aivan yksin ja saa lopulta apua odottamattomalta taholta.

Aivan upean mahtava romaani, joka on pullollaan kiinnostavia ja moniulotteisia henkilöitä. Tarinassa on useita tasoja ja teemoja, joita jäin itsekseni pohtimaan. Mitään ei silti ole liikaa, vaikka kirja tuntuu melko runsaalta. Ja värikkäältä.

On pakko mainita kirjan kieli ja tyyli, joka tuotti minulle aluksi päänvaivaa. Ei sillä, etten ymmärtäisi, vaan… Well, kertojana on Adunni, jonka englanti on puutteellista. Tarkoittaa sitä, että kirja on kieliopillisesti virheellinen ja tyyliltään siksi naiivi.

Tosin Adunni on itsekin oikeastaan vielä lapsi. Hän on säilyttänyt viattoman mielensä, vaikka hänen ruumiinsa on ikään kuin häpäisty ja käytetty. Adunni on kuin oksa, jota painetaan veden alle mutta otteen irrotessa, oksa ponnahtaa aina takaisin pinnalle.

Kun kirjan kieleen tottuu (ja se käy lopulta aika nopeasti), siitä alkaa nauttia. Hyvin aito ja omaääninen – niin kuin kirjan kaikki henkilöt. Aivan mahtava lukuelämys, vahva suositus! Jos tarinan synkkyys arveluttaa, huoli pois – kirjassa on paljon toivoa ja toiveikkuutta, tarina ei murskaa alleen.

Ja itse Adunni, voi jestas miten pulpahteleva ja kupliva, kuin vasta jään alta paljastunut virtaus joka juoksee ensimmäistä kertaa vapaana.

“My mama say education will give me a voice. I want more than just a voice, Ms. Tia. I want a louding voice,” I say. “I want to enter a room and people will hear me even before I open my mouth to be speaking. I want to live in this life and help many people so that when I grow old and die, I will still be living through the people I am helping.”

Tietoja kirjasta:

Abi Daré: The Girl With the Louding Voice
Sceptre 2020
s. 312

Kirjaa ei ole ainakaan toistaiseksi suomennettu

8 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavasta kirjavinkistä. Toivon, että kirja suomennetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiinnostava nähdä, miten tämä suomennetaan. Voisin selata itsekin käännöstä.

      Poista
  2. Taas kiinnostavan kuuloinen kirja, sinulta on tullut arvioita sellaisista vähän väliä jo pidemmän aikaa :)
    Harmi ettei tätä löydy äänikirjoista. Mulla on jo yksi enkkukielinen lukukirja lainassa kirjastosta ja mun lukemiset on enemmän kuuntelemista parhaillaan niin en tohdi toista jemmata... Se on Black Sunday, sun vinkkaus sekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että blogistani löytyy kiinnostavaa luettavaa muillekin! <3 Tämä on kyllä mainio kirja, vaikka alkuun sai tosiaan totutella kielen kanssa. Tämä voisi olla toisaalta jännä kuunnella. En tosin edes tiedä onko tästä äänikirjaversiota olemassa.

      Kiva sitten kuulla, miten se Black Sunday sinuun uppoaa. Se on sellainen kirja, että on vaikea arvioida miten kukakin sen kokee. Aika paljon jää avoimeksi asioita, mutta silti kokonaisuutena se on riittävän eheä.

      Poista
  3. Kerrassaan hieno juttu, että sain vinkin tällaisesta kirjasta. Tämän haluan kyllä lukea. Olemme lukeneet Naisten Pankin lukupiirissä nimenomaan Afrikkaan sijoittuvia kirjoja ja jo siksikin kirja kiinnostaa. Esittelet kirjan todella kiinnostavasti. Nigeriasta tulee hyviä kirjailijoita, mieleen tulevat mm.
    Ayòbámi Adébáyòn Älä mene pois ja Chigozie Obioman Kalamiehet. Ihanaa joulun odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisikin olla mainio lukupiirikirja, sillä tässä on paljon mihin tarttua ja mistä keskustella. Kirjastaa kulkee sujuvasti rinnan taikauskoisuus ja modernimmat asenteet. Adunni ei itse ole taikauskoinen mutta hänen lähipiirissään on henkilöitä, jotka ovat.

      Nuo mainitsemasi kirjat olenkin jo lukenut ja molemmista pidin kovasti. :)

      Kaunista joulunalusaikaa sinullekin!

      Poista
  4. Lukulistalle lähtee, ja voin lukea piankin, jos löydän suoratoistopalveluista. Yleensä luen kaiken eteen tulevan nigerialaiskirjallisuuden, ja viime aikoina naisten osuus hittikirjailijoista on kasvanut.

    Tässä teoksessa kiinnostaa varsinkin kieli. Kuulostaa siltä, että Abi Dare pyrkii autenttisuuteen pidginin/katuenglannin suhteen. Onko tuo sitten "puutteellista", siitä voi olla montaa mieltä. Nigeriassa puhutaan omaperäisiä englannin variantteja. Ja niiden ymmärtäminen ulkopuolisena vie aikaa.

    Jännää tämän kirjan kanssa tulee siis taas oman ymmärryksen testaaminen. Paremmin ymmärrän puhuttua pidginiä kuin kirjoitettua, tai se alkaa usein tökkiä. Mahdollinen suomentaja tulee olemaan myös jännän äärellä, mutta eiköhän tähänkin löydy ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nigerialainen enkku on melko toisenlaista kuin natiivienkku. Ihan hyvin tästä selvän sai silti eli ainakaan minulle ei tuottanut ymmärryksen suhteen vaikeuksia tämän lukeminen. Se vain tuntui aluksi oudolta ja ”vieraalta” ja siksi mietin miten siihen suhtautua. Harvemmin nimittäin tulee luettua tämäntyylistä tekstiä.

      Kieli on kyllä muutenkin tärkeä osa tätä kirjaa, sillä Adunni haluaa oppia englantia paremmin (ja saakin asiaan apuja). Ja sitä tarkoitin, kun mainitsin että Adunnin englanti on puutteellista. En kirjoittanut, että kaikkien nigerialaisten englannin kieli on jollain muotoa puutteellista. Itse enkunkielisessä maassa asuvana saan kyllä kuulla kaikenlaisia variaatioita ja murteita kielestä. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.