Patrick deWitt: The Sisters Brothers
Granta 2011
s. 325
suomennettu nimellä Sistersin veljekset
Amerikan kultakuume 1800-luvun puolivälissä. Palkkamurhaajaveljekset pääosassa. Eeh, ei kiinnosta vaikka nuorempana pidin kovastikin länkkäreistä.
Luin silti, koska minulla on kova luotto Patrick deWittiin, joka varasti sydämeni lokakuussa 2018 kirjallaan French Exit. The Sisters Brothers olisi niinikään varastanut sydämeni, jos minulla sellaista enää olisi.
Oregon City 1851.Charlie ja Eli Sisters ovat palkkamurhaajia, jotka työskentelevät nimettömäksi jäävälle Commdorelle. Tuorein toimeksianto on tappaa muuan Hermann Kermit Warm. Tappomatka ei ala hyvin, sillä muun muassa Elin uusi hevonen aiheuttaa hankaluuksia, samoin muutama muu toimeksiantoon liittyvä seikka.
Matkaan kuitenkin lähdetään. Tämä kirja itsessään on matka, mutta ei vain tappomatka vaan matka siihen, mistä elämässä on tai ei ole kyse. Etenkin Eliä nykyinen elämäntapa tappajana on alkanut arveluttaa. Onko se varsinaisesti sitä, mitä hän haluaa? Matkalla sattuu yhtä sun toista, mikä venyttää veljesten välejä kuin kuminauhaa, joka venyy ja venyy. Katkeaako se lopulta.
Aivan mahtava romaani, jossa saa tavata monenlaista kulkijaa eikä vain ihmisiä vaan myös eläimiä. Elin ja hänen hevosensa Tabin suhde on yllättäen uskomattoman kiinnostavaa luettavaa. Kirjan sävy on melko koominen, mutta ripaus melankoliaa on mukana. Näen patoa rakentavat majavat enkä saa näkyä pois mielestäni. Moni asia tässä kirjassa naurattaa ja itkettää samaan aikaan. Hervotonta. Nyyh.
Kahden deWittiltä lukemani kirjan perusteella julistan hänet erittäin muuntautumiskykyiseksi kirjailijaksi. Molemmat lukemani kirjat ovat varsin erilaisia keskenään, vaikka jotain tunnistettavaa erityisesti deWittin luomissa tunnelmissa on.
Patrick deWittiltä on suomennettu myös romaani Alihovimestari Minor (alkuper. Undermajordomo Minor). Sitä en ole lukenut, mutta sehän pitää ehdottomasti lukea. Samoin minulta on lukematta Puhdistautuminen (alkuper. Ablutions) – sekin täytyy hommailla lukemistoon.
Lähden varhain perjantaiaamuna Lake Districtille Pohjois-Englantiin patikoimaan kolmeksi viikoksi. Blogi siis hiljenee joksikin aikaa. Parhaillaan luen Julie Otsukan romaania When the Emperor Was Divine, mutta siitä tuskin ehdin blogata. Olen lukenut kirjasta nyt noin puolet ja vaikuttunut lukemastani. Olen aiemmin lukenut Otsukalta The Buddha in the Attic ja tämä Emperor tuntuu olevan yhtä vaikuttava.
Mukavaa syksyä, palaan kun puut ovat riisuuntuneet ja kuura kimmeltää maanposkella kyynelten lailla.
Kiintoisa postaus, sillä deWittiltä olen lukenut vain Alihovimestari Minorin, joka kirvoitti kommentin:
VastaaPoistaKirjailijan vahvuus on ilman muuta tekstin tuottamisen taitavuudessa, joka kestää ja kokoaa eri-genreisten tarinoiden rihmastot maan uumenista putkahtavaksi muheaksi herkkutatiksi, joka on juuri niin maukas, kuin sen ulkonäkö lupaa, mutta joka jättää lukijan makusteltavaksi paljon eri aromeja. Erilaisuudessaan velhomainen & velmu teos! Arviostasi päätellen deWitt näyttää kyntensä näissä veljeksissäkin.
Mukavaa ja antoisaa patikointireissua!!
Löysin kirjoituksesti Alihovimestarista blogistasi ja luin sen. Kiintoisaa, pakko saada sekin tosiaan lukuun! Itse aloin Patrick deWittiin tutustumisen hänen uusimmasta teoksestaan French Exit, joka kolahti minuun kuin metrinen halko eikä tämä Sisters jäänyt paljon huonommaksi. Todella raikasta tekstiä ja kerrontaa.
PoistaKiitokset reissutoivotuksista, huomenna aamutuimaan tosiaan lähtö. Ei millään malttaisi odottaa, kun tätä on muutenkin jo odotettu niin kauan ja näyttää olevan ainoa meininki, joka ei nyt peruunnu. :D