Elisa Shua Dusapin: Winter in Sokcho
alkuper. Hiver à Saokcho, 2016
Daunt Books 2020
ranskasta englannistanut Abbas Higgins
s. 154
Ranskalainen mies saapuu Sokchoon keskellä talvea. Hän kirjautuu hotelliin (käytän sanaa hotelli, vaikka kyseessä on guest house), jossa kirjan kertoja, parikymppinen nuori nainen, työskentelee. Naisen nimeä ei mainita, joten kutsun häntä jatkossa kertojaksi.
Pari sanaa kirjailijasta tähän väliin, koska toki me haluamme tietää miksi kirjailija sijoittaa kirjansa tapahtumat sinne minne sijoittaa.
Elisa Shua Dusapin on syntynyt Ranskassa ja varttunut Pariisissa, Soulissa ja Sveitsissä. Hänen isänsä on ranskalainen, äitinsä eteläkorealainen.
No niin. Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, että kirjan näyttämö on juuri Etelä-Korea ja siellä Sokcho, joten palataanpa takaisin sinne.
Ranskalainen mies on nimeltään Yan Kerrand ja hän on tullut Sokchoon… Well, mitä väliä. Tämä kirja ei kerro Kerrandista. Kerrand on vain muukalainen, joka poikkeaa paikkaan S ja sotkee kertojan mielenrauhan sitä itse edes tajuamatta. Emme siis voi syyttää Kerrandia mistään – emme edes siitä, että hänestä muodostuu eräänlainen pakkomielle kertojalle.
Onpa nyt hankalaa. Tämä kirja kelautuu päässäni kuin pätkä elokuvaa. Se alkaa jostakin keskeltä ja päättyy paljon ennen loppua. Varsinaisella alulla ei olekaan merkitystä, mutta tuntuu kuin loppu olisi huuhtoutunut pois. Kuva alkaa täristä, sitten hyppiä ennen kuin ruutu pimenee. Juuri ennen kuin kuva lopullisesti katoaa, ehtii nähdä ojennetut kädet jotka laskevat lautasen pöydälle.
Kas, kuljin kirjan loppuun sanomatta varsinaisesti mitään. Pohdin, että lopetan sanomiset tähän, mutta en voikaan. Haluaisin jotenkin tehdä oikeutta tälle kirjalle, jonka miljöö ja tunnelma jylläävät pauhaavan meren lailla päässäni, mutta jota on vaikea sanallistaa.
Mistä tässä kirjassa on oikeastaan kyse? Otaksuisin, että identiteetistä. Oman paikkansa hakemisesta. Kertoja on palannut Sokchoon Soulista, jossa opiskeli. Kertojan poikaystävä sahaa Soulin ja Sokchon väliä, haluaisi kertojankin mukaansa Souliin. Mutta kertojalla on liuta syitä, miksei hän juuri nyt voi muuttaa Souliin.
Äiti asuu Sokchossa, häntä ei voi sinne jättää. Itse tulin siihen johtopäätökseen, ettei kertoja halua takaisin hektiseen ja uuvuttavaan Souliin.
”Tell me about the guest house.”
I told her about the girl with the bandages.
”I’ve got some money saved up,” my mother said. ”If you want to have an operation too.”
”You think I’m that ugly?”
”Don’t be stupid, I’m your mother. But an operation might help you get a better job. I hear that’s how it is in Seoul.”
Kertojan suhde äitiinsä on tietysti rakastava, mutta ei mutkaton. Hän on kasvanut tiettyjen tapojen ohi, joista äiti yhä haluaa pitää kiinni. Se(kin) aiheuttaa ristiriitaisia tunteita kertojassa.
Winter in Sokcho on runsas, mutta vähäeleinen. Eniten tapahtuu kertojan päässä (siitä runsaus), noin muuten ei juuri tapahdu. Vaan ei tarvitsekaan, sillä jokin taika kietoo minut kirjan maailmaan ja voisin jäädä sinne. Edes yhdeksi talveksi. Ja ehkä katsoa, mitä kevät tuo tullessaan…
Sillä olenhan juuri itsekin palannut Soulista (edellinen lukemani kirja: Frances Cha - If I Had Your Face) ja kaipaan yhä rauhaa. Aivan mahtava kirjapari lukea näin toinen toisensa perään.
Ja nyt kun kerran Etelä-Koreassa ollaan, niin lisäänpä tähän parit tv-sarjavinkit kys. maasta. Molemmat ovat nähtävissä Netflixissä. Sarjan nimeä klikkaamalla pääset katsomaan lisätietoja IMDb:stä.
Crash Landing on You
Ihastuttava, höpsö, hauska ja tunteellinen olematta imelä. Näyttelijävalinnat täydelliset, samoin itse näyttelytyö. Aivan mahtava sarja!
Mieheni alkoi katsoa sarjaa kanssani, ajattelin että hän jättää sen mahdollisesti kesken, koska meillä on hieman eri intressit tv-sarjojen suhteen. Ihmeekseni mies koukuttui aivan satasella kyseiseen sarjaan ja jopa tunsi haikeutta sen loppuessa.
Jaksoja on 16 eli ei kulu koko elämä sarjan parissa. Hallittu kokonaisuus. Tykkään näistä sarjoista, jotka joskus loppuvat.
The Lies Within
Pähkinänkuori: Seo-heen aviomies katoaa ja häntä sitten etsitään. Taustalta paljastuu melkoinen valheiden verkosto.
Jos tykkää dekkareista, niin tämä on oiva valinta. Synkähkö ja vakava, mutta ei silti liian murskaava. Ja on sitä huumoriakin hitunen. Pidin todella paljon. Tässäkin sopivat 16 jaksoa.
Ensi kerralla matkaammekin Japaniin. Siihen asti hei hei.
Crash Landing on ihana, todellakin. Katsoin sen heti tilaisuuden tullen, olen sen verran koukussa korealaisiin sarjoihin.
VastaaPoistaMinäkin olen katsonut Crashin jo aikaa sitten. Sama juttu eli diggailen kovasti eteläkorealaista sarjoista ja elokuvista. Muutkin aasialaiset menee. <3
PoistaKiitos näistä sarjavinkeistä, kaipasinkin jotakin mielenkiintoista katsottavaa juuri alkaneelle lomalle joten kokeilen näitä heti! Ja kirjavinkki on myös erittäin mielenkiintoinen, postauksesi siitä uteliaisuutta kutkuttava! /Mari
VastaaPoistaErityisesti tuo Crash Landing on You on ihastuttava, suosittelen siis kovasti kokeilemaan. <3
PoistaUteliaisuutta herättävä kirja. Ja mainioita sarjavinkkejä - eteläkorealainen sarja toisikin vaihtelua elämään. Ja totta puhut: saa se sarja joskus loppuakin mielellään! 😂👍
VastaaPoistaJuu, itse en jaksa niitä sarjoja joissa on kaudessa sata jaksoa ja kausia on miljoona. Sellaiset yleensä leviävät jossain vaiheessa käsiin ja alkavat tympäistä ja minulta jää kesken :D Tällaisissa selkeissä kokonaisuuksissa on usein mielestäni muutenkin mietitympi käsikirjoitus.
PoistaTuo kirjakin on mainio, jos hyväksyy juoneksi sellaisen tasaisen päämäärättömyyden. Jokin oivallus kyllä löytyy, mutta aika "hillitty" teos on kyseessä.
Oliko tässä kirjassa sun mielestä jotain Duras-tyylistä, kuten tuo etukansi lupailee? Mun silmissä muuten tuo kansi (varsinkin kun se on noin päin kuin sulla kuvassa) tuo mieleen saippuapaketin :)
VastaaPoistaApua, en osaa vastata koska en ole lukenut Durasilta mitään. :D Pitäsköhän lukea, hmm.
PoistaNyt kun mainitsit, niin kansi kieltämättä tuo mieleen jonkin vintagetyylinen saippuapaketin! Kansi on minusta komea, mutta hieman liian kirkas ja aurinkoinen kirjassa vallitsevaan säähän verrattuna.
Todella kiinnostavan oloinen kirja (ja aivan erilainen, kuin kannesta voisi päätellä). Minä tykkään kovasti tämmöisistä pienoisromaanin mittaisista kirjoista, joihin ei ole ahdettu liikaa tapahtumia tai muuta ainesta, mutta joiden sisältö jää silti elämään pään sisälle vielä viimeisen sivun lukemisen jälkeenkin.
VastaaPoistaThe Lies Within kuulostaa hyvältä myös (terv. dekkarien ystävä). 16 osaa on todellakin hyvä pituus sarjalle. Aloin alkukesällä katsomaan Yle Areenasta ranskalaista Le Bureau -vakoojasarjaa, jota oli silloin tarjolla pari kautta ja nyt niitä kausia on jo viisi. Pitää olla äärimmäisen koukuttava sarja, että jaksan enää innostua katsomaan tuommoisia kausimääriä. Le Bureaun kohdalla jaksoin noin puolet ekasta kaudesta... :)
Kansi on hämäävä (en pitänyt siitä aluksi), mutta periaatteessa toimiva: se kertoo toisen puolen. Kesän, jota ei kirjassa käsitellä. Mutta mitä sitten, kun kesä on ohi. Jokin tuossa kannessa sopii kirjaan, se on kuin turistimainoskuva.
PoistaAinoa vain, ettei tosiaan ole kesä eikä turistisesonki. Arkinen kirja, jossa arkiset ihmiset elävät elämäänsä ja ajattelevat asioita. Jotenkin tosi kiehtova!
Jep, minulta menee pää sekaisin jos kausia on liikaa ja toisekseen niistä tulee usein tunne, että väkisin tehdään. Alkuperäinen ideakin jo unohtuu siinä matkalla, kun uusia juonenkäänteitä putkahtelee. Ja kun kausien välillä on usein se vuosi, niin tapahtumatkin unohtuvat :D
Minulla on aivan liian suppea kuva aasialaisesta kirjallisuudesta, mutta olen pikkuhiljaa sitä korjaamassa. Tähän asti olen lukenut mm. Kissavieraan, Vegetaristin, Lähikaupan naisen ja Blink blinkin, jotka ovat kaikki olleet erittäin hämmentäviä. Otankin tämän kirjan vinkkipankkiin, kun joskus taas tulee halu lukea lisää aasialaista (niputan ne nyt julmasti yhteen tässä, kun yhdenkään Aasian maan kirjallisuus ei ole japanilaista mangaa lukuunottamatta mitenkään hallussa).
VastaaPoistaMinä taas olen melko lailla koukussa aasialaiseen kirjallisuuteen, erityisesti siis japanilaiseen ja eteläkorealaiseen. Japaniin minulla on pitkä suhde ja olen kys. kulttuuria opiskellutkin (liittyen kulttuurienväliseen viestintään). Manga on tosin minulle aluetta, joka ei oikein jaksa kiinnostaa.
PoistaItse koen erityisesti japanilaiset kirjat jotenkin ”kotoisina”, minun on helppo sujahtaa siihen ajatusmaailmaan, ymmärtää sitä. Joidenkin kirjojen kohdalla jopa samastua.
Jos autenttista eteläkorealaista haluaa, suosittelen Hwang Sok-yongin kirjoja (ei ole valitettavasti suomennettu) :)
Onpas kivaa, että tämäkin suomennettiin! Ilmestyy maaliskuussa 2023 Siltalalta.
PoistaTaas kiinnostava poiminta sinulta! Laitoin jo edellisen eteläkorealaisen kirjastovarauksiin, joten lähdin mukaan matkaasi.
VastaaPoistaNämä vieraat kulttuurit ovat kiinnostavia ja jättävät joskus kovin ymmälleen. Katsoin eilen tyttären kanssa hänen suosituksestaan uuden intialaisen elokuvan nimeltään Kappela. En päässyt siihen ollenkaan kiinni. Päätarinaan kyllä, mutta siihen kaikkeen muuhun kuorrutukseen en. Se oli vielä saanut hyvä arviot, joita lukiessani jäin ihmettelemään, että eikö arvioijia ollenkaan haitannut, kun hekään eivät selvästi olleet saaneet kiinni, mikä tarinan ydin oli.
If I Had Your Face on runsaampi ja juonellisempi, tämä on eri tavalla kiehtova ja melko ”hiljainen” romaani. Molemmissa on puolensa. Todella kiva kuulla, että kiinnostuit Chan kirjasta niin paljon, että laitoit varaukseen! Kiinnostaa sitten kuulla, mitä sinä sen koet.
PoistaKirjailija kirjoittaa kirjan, mutta kukin lukija tulkitsee sen tavallaan. Kun vieraasta kulttuurista lukee, niin monet nyanssit voivat tosiaan jäädä huomaamatta. Minulla on tapana ottaa selvää, jos koen etten ymmärrä.
Katsoin jokin aika sitten erään kiinalaisen sarjan (The Untamed), johon sisään kunnolla päästäkseni opettelin muinaista kiinalaista nimeämistä ja pänttäsin valtavan määrän nimiä päähäni voidakseni sarjaa katoessani ymmärtää, milloin puhuttelu on ivallista, milloin kohteliasta jne. Sarjassa oli myös paljon symboliikkaa ja luin niistäkin. Aivan uskomattoman komea sarja!
Pakko kyllä tunnustaa, etten jaksaisi tällaista tehdä ellei kyseinen maa ja sen kulttuuri ennestään kiinnostaisi minua.
Luin tuota juttuasi ajatellen mikä ihmeen kirja tämä oikein on, todella kiinnostavasti siitä kirjoitit mutta kirjaan itseensä en oikein syttynyt? Harmi ettei sitä edellistä, If I Had Your Face löytynyt meidän kirjastosta. Tässäkin viitattiin taas niihin kauneusleikkauksiin, tulkitsin tuon lainauksesi niin, että naamaa pitäisi taas operoida pärjätäkseen kilpailussa.
VastaaPoistaTästä kirjasta oli vaikea kirjoittaa, koska vaikka tarttumapintaa olisi paljonkin (mm. Kertojan äiti on ainoa Sokchossa jolla on lisenssi valmistaa Pallokalaa, Kerrand on sarjakuvataitelija jolle Kertoja näyttää paikkoja jne.), aika vähän lopulta kerrotaan. Olen arka tuomaan omia näkemyksiäni voimakkaasti esille. Tämä on asia, jossa voisin rohkaistua.
PoistaGuest Housessa majaillee vieras, jonka naamaa on opertoitu ja hän on tullut Sokchoon parantelemaan haavojaan. Kertojan äiti mainitsee hänellä olevan säästöjä, jos Kertoja itse haluaa kauneusleikkaukseen. Operointi on niin tavanomaista, ettei se ole tabu eikä sitä kauhistella. Äiti ei pidä tytärtään rumana, hän vain haluaa tehdä kaiken auttaakseen häntä menestymään.
Harmi, ettei sitä Chan kirjaa saa teidän kirjastosta. Minusta se on kiehtova! Tämäkin on, mutta eri tavalla.
Hmmm... Kirja kuulostaa nyt kyllä vähintäänkin vaikealta, mutta toisaalta kyllä mielenkiintoiselta. Täytyypä miettiä.
VastaaPoistaNuo tv-sarjat puolestaan houkuttaisivat. Mahtaakohan niitä löytää Suomen Netflixistä ? Pitääpä kurkata
Minusta tämä ei ollut vaikea kirja, mutta lukija täytyy sietää ”haahuilua” ja keskeneräisyyttä.
PoistaKäsittääkseni nuo molemmat sarjat ovat myös Suomen Netflixissä. :)
Samat sanat kuin Minnalla yllä: kirja kuulosti jotenkin vaikeasti avatuvalta (epäilemättä tosin tunnelmaltaan vahvalta ja taitavasti kudotulta teokselta), mutta Netflix-vinkit sen sijaan kolahtivat. Meillä on miehen kanssa ollut jo jonkin aikaa ongelma, kun emme ole oikein löytäneet sellaista yhteistä sarjaa, joka olisi lähtenyt vetämään, mutta Crash landing on you saattaisi hyvinkin olla sellainen, ja on sopivan pituinenkin. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMinä en tosiaan tätä kirjaa kokenut vaikeana, mutta toisten puolesta ei tietenkään voi tietää. Tunnelma on hyvin vahva ja kokonaisuus ehyt, vaikka voisi sanoa että kuljettu matka on lyhyt. Silti siinä ajassa Kertoja oivaltaa asian jos toisenkin. Ja lukijakin.
PoistaTuo Crash Landing You on aivan ihastuttava, melkein toivoisin etten olisi katsonut sitä, niin nautinto olisi vielä edessä!