torstai 9. heinäkuuta 2020

Jos näyttäisin sinulta


“I would live your life so much better than you If I had your face.”



Frances Cha: If I Had Your Face
Viking 2020
s. 268

Alkuun pari sanaa kirjailijasta. Frances Challa on korealaiset sukujuuret. Hän on varttunut Yhdysvalloissa, Hong Kongissa ja Soulissa. Cha on työskennellyt muun muassa CNN:n matka- ja kulttuuritoimittajana Soulissa. Parhaillaan hän asuu New Yorkissa. If I Had Your Face on Chan esikoisromaani ja on luontevaa, että sen tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Souliin.

Nykyaikaiseen Souliin, jossa kauneusleikkaukset ovat yhtä tavanomaisia kuin vaikkapa hiustenleikkuu. Sosiaaliset hierarkiat määräävät, mikä on sopivaa, mikä ei. Salongeissa (Room Salon, en nyt keksi parempaa käännöstä kun en viitsi bordelliksikaan kutsua, joten käytän Salonkia) nuoret naiset viihdyttävät varakkaita miehiä. Viihdyttäminen ei tarkoita pelkkää polvella istumista. Komeita K-pop-tähtiä palvotaan ja heistä nähdään märkiä unia.

Todellisuus on karua. Etenkin naisille. If I had Your Facessa seurataan viiden parikymppisen naisen elämää heistä neljän näkökulmasta. Kaikki naiset asuvat samassa rakennuksessa ja heitä yhdistää tausta: kukaan ei ole onnekkaasti syntynyt rikkaaseen perheeseen, joten elämä on melko lailla eloonjäämistaistelua hyvin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa.

Sujin ei saa omaa kertojaääntä, mutta hän on vahvasti läsnä tarinassa. Siksi haluan kertoa hänestä pari asiaa näin alkuun.

Sujin työskentelee kynsihoitolassa, mutta haaveilee työstä salonkityttönä, koska luulee siten rikastuvansa helposti. Sitä ennen pitäisi tosin saada naama kuntoon eli repiä jostain rahat kauneusleikkaukseen. Naapurissa asuva kuvankaunis ja suosittu salonkityttö Kyuri lupautuu auttamaan.

Kyuri on kovalla työllä raivannut itselleen paikkansa salongin suosituinpana tyttönä. Kyuri on hauska ja kaunis, osaa miellyttää miehiä. Mutta rikastumaan hän ei ole päässyt, sillä tyypilliseen tapaan hän on velkaa Salongin Madamelle. Velka vähennetään palkasta. Palkasta vähennetään kaikkea muutakin melko mielivaltaisesti, jos Madamen mielestä on aiheellista.

Haaveilemaan rohjennut Kyuri tekee pienen virheen, jolla on massiiviset seuraukset. Virhe liittyy tietenkin mieheen, kuinkas muuten. Miehet ovat julmia ja he tietävät roikottavansa käsissään monen salonkitytön kohtaloa. Narua vetämällä he voisivat helposti romuttaa salonkotytön uran. Kylmää ja julmaa.

Miho on taiteilija ja Kyurin kämppäkaveri. Orpokodissa varttunut Miho on stipendin turvin päässyt opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja tutustunut siellä vauraisiin korealaisiin. Hän saa salattua oman taustansa ja pääsee piireihin.

Sitten on kampaaja-Ara, joka on läheinen Sujinin kanssa. Heidän suhteensa on kirjan alussa ainoa, jota voi pitää aitona ystävyytenä. Muiden naisten välillä on jännitettä ja vaikka päällepäin ollaan ystävällisiä, ajatukset eivät aina ole kovin mairittelevia.

Ja on vielä Wonna, jota kukaan ei varsinaisesti tunne. Hän asuu kerrosta alempana miehensä kanssa. He ovat hieman vanhempia, kolmekymppisiä. Wonna on raskaana, mutta tulevaisuus pelottaa: Miten ihmeessä heillä on varaa kasvattaa lapsi hyvin kilpailuhenkisessä yhteiskunnassa?

Wonna vaikuttaa erityisesti kirjan alussa olevan vain irrallinen lanka kerässä. Hänen tarinansa on kyllä kiinnostava, mutta miten se oikeastaan liittyy mihinkään. Kyllä se lopulta liittyy. Samoin kuin Sujin, joka ei saa omaa ääntä, nousee taustalta sivuhenkilöä suuremmaksi persoonaksi.

Vaikka kirja ei sivumäärältään ole suuri, se on sisällöltään sitäkin runsaampi. Nyt en tarkoita tapahtumien vyöryä ja muuta äksöniä, vaan… ajatuksia. Ihan vain elämisen kuvausta. Ei tätä kirjaa voi selittää, se pitää itse kokea.

Minä oikeastaan rakastuin tähän kirjaan ja tuotti tuskaa sulkea kannet. Miksi se päättyi näin, mietin ensin. Mutta sitten: miten muuten se olisi voinut päättyä? No ei mitenkään. If I Had Your Face on läpileikkaus viiden ihmisen elämästä tietyltä, melko lyhyeltä ajalta.

Se on kirja pärjäämisestä ja luovimisesta maassa, jossa kilpailu on kovaa ja jotenkin on erotuttava. Jossa luokkaerot ovat suuret ja omasta luokasta toiseen siirtyminen vaikeaa.


Onko sinulla hetki aikaa keskustella kauneusleikkauksista?

Etelä-Koreassa tehdään maailman eniten kauneusleikkauksia suhteutettuna väkilukuun. On tavanomaista, että vanhemmat antavat lapselleen valmistujaislahjaksi esim. silmäluomileikkauksen. Luomileikkaus on yleisin kauneusleikkausoperaatio Koreassa: se saa silmät näyttämään isommilta. Pienet silmät luovat herkästi vihaisen ilmeen.

Toisin kuin moni luulee, Koreassa (ja Aasiassa yleisesti) on omanlaisensa kauneusihanteet, joilla ei ole mitään tekemistä länsimaisten kauneusihanteiden kanssa. Kyse ei siis ole siitä, että haluttaisiin näyttää länsimaalaiselta. Koreassa suositaan kapenevaa leukalinjaa ja tietynlaista nenää. Niin sanotut ankkahuulet eivät ole ihanne.

Ihon vaaleuden vaaliminen tai vaalentaminen juontaa juurensa historiasta: ei haluta ruskettua ja näyttää siltä, että on tehty töitä riisipellolla tmv. Vaaleus luo mielikuvaa sisätöistä ja korkeammasta statuksesta.

Lisäksi kun kilpailuyhteiskunnassa monilla on hyvät arvosanat ja kilpaillaan samoista työpaikoista, pitää jotenkin erottua. Kaunis ulkomuoto on eräs tapa erottua.

19 kommenttia:

  1. Kiintoisa aihe. Katsoin dokumentin kiinalaisista kauneusleikkauksista. Nuoret tytöt haluavat olla pitkiä, sillä heidät palkataan töihin. Niinpä he menevät raajojenpidennysleikkauksiin, jotka ovat kivuliaita ja kestävät monta kuukautta. Myös silmäpoimuleikkaukset ovat yleisiä. Siellä on jopa missikisoja naisille, joille on tehty kauneusleikkauksia.
    Sitten on nämä ihmis-Ken ja ihmis-Barbit tai muut satuolennot, joksi halutaan tulla. Leikataan jopa korvalehtiä haltijakorvien näköisiksi. Jokainenhan saa tehdä itselleen mitä haluaa, jos on aikuinen.
    Leikkaukset ovat tosi kalliita ja ne voivat mennä pieleen. Siitäkin on tehty TV-ohjelmia.
    Mitähän sitä itse muuttaisi itsessä. Ehkä hampaita voisi uudistaa kuorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut korealaisista kauneusleikkauksista jonkin verran, koska se on niin ilmiömäistä siellä. Plastiikkakirurgiaa toki on monissa maissa. Kenejä ja Barbeja tulee muualta kuin Aasiasta. Erään ihmis-Kenin touhuja hieman joskus seurasin. Hän on nykyään Barbie. Brasiliainen ihmis-Ken kuoli. Ja onhan noita, jotka haluavat näyttää kissalta ja ties miltä. Minusta tämä ilmiö on melko surullinen, vaikka toki kukin itse saa päättää.

      Tosin jos yhteiskunnassa kauneusleikkaukset ovat lähes normi, voi olla vaikea pärjätä ilman leikkelyä, ellei satu täyttämään luonnostaan kauneusihanteita.

      Poista
  2. Japanissa halutuin ulkonäkö naisilla on 'söpö isosilmäinen pikkutyttö' -look. Heillä on niitä tyttöbändejäkin, joita aikuiset liikemieht fanittavat täysillä. Onkohan Etelä-Koreassa sama?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanet japanilaista Lolitaa, joka on muotisuuntaus. Japanissa on vahva idolikulttuuri ja idolina oleminen on rankkaa työtä. Ulkonäkö on tärkeää ja miehet sitten kuolaavat. Toki on miesidoleitakin. Japanissa ollaan menty niinkin pitkälle idoliasioissa, että siellä idoliksi kelpaa hologrammi. Eräs tunnettu on Hatsune Miku.

      Koreassa on muun muassa K-pop-yhtyeet, joissa kullakin jäsenellä on oma tarkoin määritelty rooli ja persoona. Bändi voi olla joko poika- tai tyttöbändi. Luin taannoin kiinnostavan jutun tytöstä, joka tuli valituksi valmennukseen, josta on mahdollisuus päätyä K-pop-bändiin. Laitan tähän linkin, jos kiinnostaa lukea.

      https://www.bbc.co.uk/news/stories-51476159

      Minulla on bloggaamatta vielä toinen kirja, joka sijoittuu Etelä-Koreaan. Liitän sen yhteyteen parit korealaiset sarjavinkit. Minähän tykkään katsoa aasialaisia sarjoja ja elokuvia silloin harvoin kun telkkaria katson.

      Poista
    2. Tässä muuten Hatsunen esiintymistä livenä. Laulaa suomalaisen Ievan polkan. Saatat tunnistaa, vaikka ei sanoilla laulakaan. :D

      Poista
    3. Tässä se linkkikin siihen videoon. Voip halutessaan olla helpompi katsoa :D

      https://www.youtube.com/watch?v=yQDq4QEUENo

      Poista
  3. Jo kirjan kansi houkuttaa lukemaan! Tukholman kirjastoihin tämä kirja ei ole vielä ehtinyt, harmi!

    Ja Tukholmasta puheenollen, täällä on saanut jo tottua niihin ankkahuuliin, ainakin Östermalmin alueella liikkuessa ne näyttävät olevan ihan normi juttu. Ja tietysti kauneusleikaukset yleensäkin, nuo huulet nyt pistää silmään koska ne harvoin näyttävät luonnollisilta. Joskus ihan itkettää kun näkee nuoria julkkisnaisia, jotka ovat tehneet erilaisia operaatioita. Miksi on niin tärkeää satsata ulkokuoreen sen sijaan, että toisi esille omaa persoonallisuuttaan? Tätä mietin varsinkin nyt kun oma lapsi on tulossa teini-ikään. /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kansi on oikein onnistunut! Paljon parempi kuin jenkkikansi, mielestäni. Toivottavasti kirja saadaan sielläkin kirjastoihin!

      Minun on vaikea ymmärtää, miksi erityisesti nuoret korjaavat ulkonäköään. Länsimaissa nuorten aikuisten keskuudessa taitaa olla yleisiä mesolangat ja “ankkahuulet”. En tajua, mihin niin nuoret tarvitsevat mitään mesoja. Lopputuloksena kaikki näyttävät “samalta”. Olen siis uteliaisuudesta seurannut eräiden suomalaisten julkkisten Instagrameja ja kauneustoimenpiteet mielestäni vanhentavat heitä. Minun mielestäni myös rumentavat, mikä on sääli. Toisaalta jos henkilö itse tykkää, niin eipä asia minulle kuulu.

      Poista
  4. Onpas mielenkiintoinen aihe, mutta myös rankka. Korean kauneusihanteista olen ollut jollain tavoin tietoinen, mutta en ole kauheasti ajatellut asiaa. Länsimainen kauneusihanne on tosiaan erilainen, ja on vaikea tuomita, mikä on hyväksyttävää, ja mikä ei. Sen sijaan luin joskus jostain, että Japanissa naiset eivät saisi käyttää silmälaseja työpaikoilla, koska niiden katsotaan rumentavan ulkonäköä. Mielenkiintoista sekin, koska eivät kaikki voi käyttää piilolinssejä tai käydä silmäleikkauksissa korjauttamassa näköään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kiintoisia teemoja, mutta kirja itsessään ei mielestäni ole liian rankka. Tyylissä on kepeyttä ja kirjan naisissa sisäistä voimaa ja paloa. Mitä kauemmin kirjan lukemisesta kuluu, sitä enemmän alan siitä pitää.

      Minun silmääni länsimainen kauneusihanne noin yleistettynä on melko muovinen. Aasialainen ihanne on luonnollisempi, vaikka tiettyjä muotteja onkin ja leikkauksia tehdään paljon. Silti lopputulokset ovat “huomaamattomia” eli kun leikkauksen jälkeinen turvotus on parantunut ja kasvot “asettuneet”, ei välttis voi päätellä että mitään on edes tehty.

      Olen lukenut tuosta japanilaisten silmälasibannista eli jotkin yritykset eivät halua naispuolisten työntekijöidensä niitä käyttävän. Somekanavissa japanilaiset naiset ovat kritisoineet näitä käytäntöjä ja niistä halutaan eroon. Miehillehän ei rillibannia edes ole, se koskee vain naisia. Tasa-arvoisuuteen on vielä matkaa.

      Poista
  5. Kiitos tämän kirjan esittelystä, vaikuttaa todella kiinnostavalta. Laitoinkin heti Helmet-varaukseen.
    Korea on myös meikkituotteiden eturintamamaa tällä hetkellä. Se määrä tuotteita, jota pitäisi iholleen käyttää, huh, huh. Joku kertoi, että länsimaiset maailmanmerkit tulevat tuotekehittelyssä jälkijunassa. Varmaan meistäkin useimmat ovat kokeilleet korealaisia kasvonaamioita, joista osassa on kurkkua ja avokadoa tai eksoottisempia kultahippuja ja istukanosia.
    Olen asunut Aasiassa kymmenen vuotta ja en taatusti ikinä läpäissyt mitään kauneustestiä. Sen sijaan tyttäreni, joilla oli vaaleat hiukset ja hymykuopat, olivat ihailun kohteena. Kerran eräs korealainen kysyi, onko alle kymmenvuotiaan tyttären hymykuopat aidot.
    Tutustuin Miss Vietnamiin, joka kertoi, että hänen jalkansa oli jo vauvana sidottu riisipuikkoihin, jotta sääristä tulisi varmasti suorat. Tulos oli upea, mutta hänkin käytti ulkonäköään salonkityöläisten tavoin.
    Hyvää tekee lukea muista kulttuureista, mutta muistaa, että tämä on vain yksi kulma. Kun siihen lisää vaikka korealaisen Han Kangin Vegetaristin, niin näkymä on vähän laajempi, mutta vain vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneusleikkaukset eivät siis ole tämän kirjan keskeinen teema, ne ovat mukana koska ovat arkipäivää ja siten niihin suhtaudutaan. Postauksen lopussa oleva kauneusleikkausosio on lukemaani faktaa (helposti tarkistettavissa) eikä sitä siis ole tuossa kirjassa. Kirja ei keskity kauneusleikkauksiin, vaikka niitä siinä sivutaankin.

      Pidin tosiaan kovasti tästä fiktiivisestä romaanista, joka tuo esille tietynlaista puolta yhteiskunnasta. Luen mielelläni kirjallisuutta eri kulttuureista ja olen lukenut tuon Han Kangin Vegen ja paljon muutakin korealaista kirjallisuutta. Esimerkiksi Hwang Sok-yongilta olen lukenut useamman teoksen. Niitä ei valitettavasti suomeksi löydy kuten ei monia muitakaan korealaisia teoksia, jotka olen lukenut. Blogini maatunnisteesta “Etelä-Korea” löytyy useita korealaisia romaaneja. Eteläkorealaisista kauneusleikkauksista olen katsonut dokumentteja jne.

      Täällä myydään vaihtelevasti aasialaisia kauneustuotteita mm. TK-Maxxissa. En ole ostanut enkä kokeillut, koska minulla on toimiva ihonhoitorutiini jo olemassa.

      Poista
  6. Kuulostaapa tosiaan kiinnostavalta. Mielenkiintoista myös tuo kauneusleikkausten yleisyys, siitä en tiennytkään. Kirjan kansi on mielestäni erityisen onnistunut ja herättää heti monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo kirjan kansi on oikein onnistunut ja houkutteleva! Myös itse kirja oli minulle todella antoisa elämys. Etelä-Koreassa on reality-ohjelmia, joissa osallistujalle maksetaan kauneusleikkaus ja sitten ihastellaan suuren yleisön keskellä lopputulosta.

      Poista
  7. Uteliaisuudesta kävin katsomassa heti kärkeen tuon linkin Saloon roomeista, luin sinne 10%:n asti paitsi viskin tarkemmat hinnoittelut skippasin. Vähän erilainen konsepti taas näköjään.

    En olisi Etelä-Koreaa osannut veikata, jos olisit kysellyt mikähän maa olisi ykkösenä tuolla kauneuskirurgian listalla. Joitain dokkareita olen itsekin katsonut ja välillä niitä epäonnistumisia kauhistellut. Ehkä enemmän vielä niitä "tuksuja" jotka ovat kai omasta mielestään hyvinkin hotteja. Ja ihmis-Ken on näköjään ryhtynyt Jessicaksi. Yhtä hurja edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin etsimässä kirjaa Pikistä, mutta sitä ei ainakaan vielä ole saatavilla Pirkanmaan kirjastoista. Nyt kun olen vähän aloitellut enkuksi lukemistakin piiiiitkästä aikaa, niin tämä olisi ollut todella kiinnostava!

      Poista
    2. Hieman kesti vastaaminen, mutta parempi myöhään jne. :)

      Etelä-Korea on hyvinkin kunnostautunut kauneusleikkauksissa. Ovat niin arkipäivää, ettei niitä siellä kauhistella. Toisaalta ne ihanteetkin ovat mielestäni luonnollisempia kuin nämä länsimaiset.

      Juu, joku ihmis-Ken kuoli ja joku ryhtyi tosiaan barbieksi :D Noh, omatpahan ovat kehonsa ja elämänsä. Ikääntyminen voi olla henkisesti raskasta, jos rakentaa identiteettinstä ja elämänsä vain ulkonäkönsä ympärille, mietin.

      Harmi, ettei tätä kirjaa ole siellä saatavilla. Minusta tosiaan mainio romaani!

      Poista
  8. Seuraan jonkin verran K-Poppia eikä kirjoittamasi ulkonäkökeskeisyys tule yllätyksenä. If I have your face alkoi kiinnostaa paremman elämän tavoittelun-teeman vuoksi. Etelä-Korea on kuitenkin rikas maa. Millaiset elintasoerot siellä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elintasoerot Etelä-Koreassa ovat sitä luokkaa, että toiset asuvat luxus-penthouseissa ja toiset dyykkaavat roskia elääkseen. Sitten on kaikkea siltä väliltä.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.