maanantai 20. huhtikuuta 2020

Minimiete: Kolmastoista kertomus

Samat kriteerit taas luettavalle kirjalle kuin viimeksikin eli mahdollisimman pitkä jne. Lukuun valikoitui Diane Setterfieldin The Thirteenth Tale, jonka olen nähtävästi ostanut torstaina 6.9. 2012. Kirja on suomennettu nimellä Kolmastoista kertomus.


The Thirteenth Tale kiepsautti minut Englantiin (missä tietysti jo olenkin) määrittelemään aikaan, joka miellytti kovasti. Kirjan aikakautta ei ole tarkemmin määritelty eikä mielestäni ole tarpeenkaan, sillä aika on tietyllä tapaa merkityksetöntä. Se on vain… noh, aikaa (ennen matkapuhelimia ja tietokoneita, onneksi).

Miksi aloitan jauhamalla ajasta, jos se kerran on merkityksetön. Noh, ehkä juuri siksi. Tai ehkä siksi, että tämä salamyhkäinen aika, jota emme voi millekään akselille sijoittaa, luo niin voimakkaan tunnelman, ettei sitä voi olla mainitsematta.

TUNNELMA isolla. On pimeää ja märkää, on nummia ja on kirjastoja. On kuvitelmia ja on totta. Nähdään asioita, joita ei ole tai sitten on.



Tunnettu kirjailija Vida Winter haluaa kertoa vihdoin totuuden ja sen kuulijaksi hän valitsee isänsä antikvariaatissa työskentelevän Margaret Lean. Mutta miksi juuri Margaretin ja miksi ihmeessä Margaret edes haluaisi kuulla Winterin totuuden. Margaret, joka ei ole lukenut ainuttakaan Winterin romaania.Vielä.

Tarina syvenee ja esiin pompsahtaa Angelfieldin perhe ja heidän raunioiksi lahonnut talonsa. Kuka Vida Winter oikeastaan on ja mitä tekemistä hänellä on Angelfieldien kanssa? Kuten Vida Winter kirjassa sanoo: ihmisen tarina alkaa jo ennen hänen syntymäänsä.

Ja tarinan lukija todellakin saa. Useitakin. Ihastuin korviani myöten tähän kertomukseen, joka polveilee mutta pysyy mainiosti kasassa. Virtaus on maltillista ja ajoittain esiintyy suvantoja, mutta TUNNELMA säilyy läpi kirjan.

Nyt olikin oikein oivallinen lukuvalinta ja -ajankohta tälle kirjalle, mieltä kutkuttavaa eskapismia. Jättää ihastuttavan lempeän jälkimaun.

Tietoja kirjasta:

Diane Setterfield: The Thirteenth Tale
Orion 2006
s. 456
suomennettu nimellä Kolmastoista kertomus

Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin Leena Lumi ja Oksan hyllyltä.

11 kommenttia:

  1. Tämä kirja pitäisi ottaa jossakin vaiheessa luettavaksi. Kiitos lukuvinkistä. Tunnelma on tärkeä tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelmaa ei tästä tosiaan puutu ja melkoisen kiinnostava tarinakin sieltä avautuu. Rohkenisin tätä suositella!

      Poista
  2. Harmi, että olen kierrättänyt oman kappaleeni eteenpäin. Tuli nyt semmoinen olo, että olisi kiva lukea tämä uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä sellainen kirja, että helposti kestää toisenkin lukukerran. Mielestäni pelkästään kieli tässä on ihastuttava, luki ihan ilokseen!

      Poista
  3. Minulla sama kuin Marikalla eli oma kappale on lähtenyt eteenpäin arvonnassa tai lahjana tms. Luin tämän jo toisena blogivuotenani 2010 ja mitä ilmeisemmin pidin paljon.

    "Kirjan aikakautta ei ole tarkemmin määritelty eikä mielestäni ole tarpeenkaan, sillä aika on tietyllä tapaa merkityksetöntä. Se on vain… noh, aikaa (ennen matkapuhelimia ja tietokoneita, onneksi)." Aika alkaa merkitä, kun se kuluu liian nopeasti tai hitaasti. Minulla on nyt menossa molemmat vaiheet...Olen aina sanonut, että olisin halunnut elää sotien väliset vuodet, ehkä olisin ollut villi jazztyttö tai puutarhuri tai...jotain muuta. Haluaisin sukeltaa tuohon mustavalkoiseen kuvaasi ja olla muussa ajassa. Yöt olen nyt 1800 -luvun Britanniassa eli tietoteos, joka kertoo...

    Korona on syvältä: Kaikki alkavat olla uupuneita/kireitä/outoja. Seinät kaatuvat päälle, joten Luojalle kiitos puutarhasta! Siilit käyvät syömässä, mutta en aina tiedä, kummat ehtivät ensin ketut vai siilit. Yksi kauriskin vielä. Omenoita. Edullisia. Hyviä tehdä itsellekin niistä omenapiirakka.

    Aamut ovat jotenkin vaikeita, vaikka mustarastaat, peipposet ja kirjosiepot...Rarvitsen paljon unta, sitten suklaakahvia ja mielenkohotusta jättämällä koronat lukematta. Ystäväni Itävallasta tosin ilmoitti tänään, että Austria is open 1.5., mutta en jaksanut kysellä tarkemmin, sillä pessimistinä en usko tämän päättyvän tähän. Tällaiseksi sitä tulee, kun on mennyt liian monta kivaa asiaa ohi juuri sinä keväänä, kun taas olisi jaksanut.

    Mukavaa kevään jatkoa sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan aika merkitsee, mutta tässä kirjassa ei ja siihen aikapohdintani liittyi. Ei siis todelliseen elämään. Tässä kirjassa ei nimittäin ajalla ja sen tarkemmalla määrittelyllä (aikakaudella) ole juuri merkitystä.

      Itse elelen pääni sisällä monissa ajoissa ja paikoissa. Todellisuus ja nykyaika ovat mitä ovat, raameja elämälle nyt. Korona on tosiaan perseestä: täällä ihmisiä kuolee kuin lakoavaa heinää ja se näkyy jo hautausmaillakin. En ole ikinä nähnyt lähitienoon hautausmailla (joiden poikki usein oikaisen mennessäni minne menen) niin paljon täyttösorapinoja hautojen vierellä.

      Pärjäillään, kauniita päiviä kevääseesi <3

      Poista
    2. Ai niin, tuo kuva on muuten Walesista. Kauheaa huijausta, kun kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin. :D

      Poista
  4. "Mieltä kutkuttava eskapismi" kuulostaa kyllä hyvältä. Kirjan nimi taas ei houkuta ollenkaan. Pitääpä panna tämä harkintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan nimi ei ole tosiaan kovin raflaava, mutta ei kannata antaa sen hämätä. Nimen tausta on mielestäni kiehtova eli lukemalla kirjan se avautuu! Mikään äksönpläjäys tämä ei ole, vaan verkkaisesti etenevä kokonaisuus, jossa tunnelmalla on suuri merkitys.

      Poista
  5. Tämän suomennos löytyy multa hyllystä, mutta pitäisi myös lukeakin se... :D Kiinnostaa kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Minullakin kesti aika kauan ennen kuin tämän lukuun sain, mutta vei kyllä sitten mennessään. :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.