Hwang Sok-yong: Familiar Things
alkuper. Natikeun Sesang 2011
Scribe2017
korasta englannistanut Sora Kim-Russell
s. 216
Bugeye on 14-vuotias hänen muuttaessaan äitinsä kanssa Flower Islandille. Aiemmin he asuivat Soulin laitamilla slummissa, mutta rahatilanteen huononnuttua entisestään tarttuu äiti saamaansa tilaisuuteen. Flower Island ei ole ihan sitä, mitä Bugeye kuvittelee. Jos Bugeye ätinsä kanssa aiemmin oli pohjalla, he ovat nyt pohjan alla. Paikassa, jossa jopa roskalla on arvoa.
Roskat ovat äidin uusi työ. Pitää etsiä kierrätettäväksi sopivia roskia muiden roskien joukosta. Bugeye auttaa siinä määrin kuin saa. Löyhkä on niin voimakas, että se tarttuu vaatteisiin, hiuksiin, ihoon. Mutta siihen tottuu. Koska mitään muuta ei ole. Ei ole vaihtoehtoja, joista valita.
Familiar Things kulki mukanani silloinkin, kun en kirjaa lukenut. Eräs kaunis päivä viime viikolla päädyin kävelemään Thamesiin laskuveden aikana ja seuloin silmilläni pohjamutia etsien jotain arvokasta. Mielikuvissani kävelin “Kukkaissaaren” kaatopaikassa etsien kierrätettäviä arvokkuuksia, kuten paksusta muovista tehtyjä tavaroita, metallia, lasipulloja… Haravoin katseellani pohjaa eläen toista maailmaa.
Familiar Things on häiritsevä, kaunis (kyllä, kauneuttakin on kirjassa – nimittin ystävyys) ja hyppysellisen maagisuutta sisältävä teos, joka säästää lukijaa mutta ei kirjan henkilöitä. Tai no, ehkä tietynlainen taikuus onkin juuri se, mikä auttaa jaksamaan.
Hwang Sok-Yongista tuli tämän kirjan myötä kirjailija, jonka teoksia himoitsen. Olen lukenut häneltä aiemmin kaksi romaania, Princess Barin ja At Duskin.
At Duskissa sivutaan samaa aihetta kuin Familiar Thingsissa, mutta eri näkökulmasta: molemmissa kirjoissa keskiössä on köyhyys ja slummit Soulin laitamilla. Siinä missä At Dusk on eräänlainen ryysyistä rikkauksiin -kuvaus, Familiar Things edustaa lähinnä ryysyistä vielä ryysyisemmäksi -kuvausta. Mikään rypemiskirja tämä ei silti ole.
Familiar Things on teoksista aikaisemmin kirjoitettu (ja käännetty) ja periaatteessa voisin nähdä nämä kirjat toistensa jatkumona tai täydentävinä palasina, vaikka ehdottomasti nämä ovat itsenäisiä romaaneja, joissa on täysin eri henkilögalleriat. Molemmille kirjoille myös tuhoutuminen ja muuttuminen ovat yhteisiä teemoja.
Hwangin teoksia ei ole suomennettu, sietäisi kyllä suomentaa.
Kiinnostava kirja. Toivottavasti suomennetaan jossakin vaiheessa.
VastaaPoistaJätteiden kierrättäminen on erittäin hyvä asia. En ymmärrä miksi kierrättämistä on yritetty välttää joka maassa. Jätteitä on haudattu maan alle esim. meidän asuinaluetta ympäröi puisto, jossa on kuntoilualue. Mieheni kertoi, että puistoissa olevat kummut on jätettä ja niiden päälle on kipattu maata ja ne on maisemoitu. Tietysti jätteissä tapahtuu jotakin ja kun seuraa maan alta tulevia puroja, niissä lirisee punaruskeaa rautavettä.
Nykyisin teknologia on kehittynyt erittäin hyvin ja kierrätetyistä jätteistä saadaan uusia tavaroita.
Eipä kai joskus aikoinaan ole osattu käyttää hyödyksi eri materiaaleja ja siksi kierrätyskin on ollut vähäistä. Saattaa esiintyä myös ajatusta, että kierrättäminen ja sen (rahalliset) hyödyt ovat vähäisempiä kuin niistä vain eroon hankkiutuminen.
PoistaLisäksi jotkin maat voivat maksaa siitä, että jokin toinen taho (maa) hankkiutuu jätteestä eroon ja tuo toinen taho sitten kippaa ne mereen. Ihmisen ahneus on loputon.
Nykyään kun itse yritän kierrättää kaiken, mietin useasti, menevätkö nämä huolella puhdistamani muovipakkauset oikeasti uusiokäyttöön vai myydäänkö ne jollekin, joka lupaa kierrättää ne, mutta kippaa vain tunkioon. Välillä sellaisia juttuja näkee uutisissa. :(
PoistaSmaa minäkin mietin tunnollisesti lajitellessani. Ainakin UK on myynyt muovijätteitään Kiinaan, jossa ne on kaiketi dumpattu mereen tai kaatopaikoille. Mielestäni kunkin maan pitäisi voida kierrättää ja hoitaa omat jätteensä: niiden myyminen tai roudaaminen maan rajojen ulkopuolelle pitäisi kieltää laissa.
PoistaOnpa todella kiinnostava kirja ja myös kirjailija! Eteläkorealaista kirjallisuutta on suomennettu niin vähän, että näitä voisi joskus tilata itselleen englanninkielisinä, kun sille tuulelle satun. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaViime aikoina on kyllä alkanut näkyä eteläkorealastakin kirjallisuutta suomeksi. Tulee mieleeni useampikin kirjailija, muun muassa Hang Kan ja Kyung-Sook Shin. Jos kääntäjänä on Sora Kim-Russell, niin voi luottaa käännöslaatuun enkunkielisissä versioissa. :)
PoistaTäytyy lukea! Mielenkiintoinen ja aina vain ajankohtaisempi aihe, kun jätettä ja ihmisiä on enemmän ja enemmän...
VastaaPoistaTässä kirjassa painopiste ei sinänsä ole kierrätyksessä, vaikka "jätesaari" toki on joskus ollut aivan jotain muuta. Köyhyys ja sen kuvaus on enempikin se teema: mitä voi joutua ihminen tekemään säilyäkseen hengissä. Elämisestä ei voine puhua, vain selviytymisestä päivästä toiseen.
PoistaKiitos sinulle siitä, että esittelet näitä aasialaisteoksia, joista moni ei Suomessa tiedä. Itse olen tainnut lukea läpi lähes kaiken suomennetun korealaisen aikuisten kirjallisuuden, mutta kustantamoiden valinnat jättävät usein ulkopuolelle todellisia helmiä.
VastaaPoistaTämän teoksen saatan kaivaa esiin englanniksi jo sosiaalipoliittisen vaikuttavuuden takia. Kierrätys kun ei ole pelkästään kivaa viherpiiperrystä, vaan joidenkin ainoa terveyttä uhkaava elinkeino.
Venäjän kaatopaikoista olen nähnyt ikuisesti mieleen painuneita dokkareita. Niistäkään en ole lukenut yhtään kirjaa.
Enkuksi näitä aasialaisia teoksia saa aika runsaalla valikoimalla. Tietysti kielialuekin on niin paljon suurempi, että on varaa kääntää.
PoistaNämä lukemani Hwangin kirjat ovat tosiaan ajatuksia herättäviä eikä tässäkään kirjassa tosiaan ole kyse kierrättämisestä sen varsinaisessa mielessä, vaan elinehtona.
Mielenkiintoisen ja tärkeän kirjan olet taas löytänyt. Aasialaista kirjallisuutta suomennetaan kovin vähän - ehkä siksi, ettei ole kääntäjiä eikä englannista suomentaminenkaan aina oikein toimi (esim. Tappajat). Aikoinaan on kyllä osattu käyttää loppuun, korjata ja kierrättää, mutta sitten on alkanut hetkeksi joillekin sellainen hyvinvointi ja rikkaus, ettei mitään rajaa. Samaan aikaan on maapallon väkiluku kasvanut järjettömän suureksi ja tehty halvalla työvoimalla paljon tavaroita sellaisesta materiaalista, joka ei maadu. Niinpä kaikken köyhimmät päätyvät elämään kaatopaikoilla.
VastaaPoistaJuu, ajattelin hieman suppeasti lähinnä siis sitä aikaa, jolloin kulutushysteriä ja massatuottaminen alkoivat nostaa päätään. En siis ottanut huomioon esim. niukkuudesta ja köyhyydestä johtuvaa kierrätystä, jolloin kaikki vaatteetkin kulutettiin loppuun ja niitä korjattiin monta kertaa. Kerskakulutus ja siitä aiheutunut jäte oli mielessäni. Ei niitä aina ole kierrätetty eikä kaikkialla kierrätetä edelleenkään.
PoistaOn kyllä tärkeää, että kirjojen kautta tuodaan esille näitä erilaisia todellisuuksia, missä ihmiset elävät. Tämäntyyppisiä yhteiskunnallisia aiheita toivoisi näkevänsä enemmänkin käännöskirjoissa. Kaikenlaisia dekkareita ja viihdehömppää käännetään pilvin pimein (vaikka niilläkin on toki paikkansa), mutta vakavempia teemoja ja aiheita saa joskus etsiä suurennuslasin kanssa kustantajien katalogeista. Kiitos siis kiinnostavasta vinkistä!
VastaaPoistaDekkareita ja trillereitä kieltämättä tunnutaan suomennettavan enemmän, mutta varmaan johtuu osin siitä, että ovat kai sitten “varmempia nakkeja” kuin tällaiset enempi kulttuuriset romaanit. Sinänsä harmi, sillä suomenkielinen valikoima jää aika suppeaksi.
PoistaTämä Hwang Sok-yong on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija!
Olen ihan samaa mieltä kuin Marika tuossa yllä, että kyllä dekkareita käännetään, juuri kuulin uudesta kustantajasta joka julkaisee ainoastaan japanilaisia dekkareita! Kunpa kustantajat rohkeammin uskaltaisivat kääntää myös tällaisia teoksia joiden ei kannata odottaa keikkuvan myyntilistojen kärjessä mutta jotka voisivat tarjota lukijoilleen ajateltavaa....
VastaaPoistaSe kustantamo taitaa olla Punainen silakka. Törmäsin siihen itse jo aikaa sitten ja minua ilahdutti se, että ylipäätään käännetään Japanista jotain muuta kuin Haruki Murakamia. :D Nythän Silakan ensimmäinen kirja on julkaistu ja se on Keigo Higashinon dekkari nimeltä “Uskollinen naapuri”, jonka olen lukenut aikoinaan enkuksi (The Devotion of Suspect X).
PoistaKiinnostava kirja. Samoin kuin yllä mainitaan, olisi hienoa, jos suomennettaisiin enemmän erilaisia tarinoita eri maailman kolkilta. Tuntuu olevan vähän yksipuolista nykyään - tai sitten en vaan ole osunut näkemään kuin ne kaikkein eniten hypetetyimmät...
VastaaPoistaItse tutkailen joskus suomalaisten kustantamojen katalogeja ja näiden empiiristen tutkimusten perusteella havaintoni on, että aika paljolti käännetään nimenomaan sellaisia kirjoja, joita hypetetään ympäri maailman ja joiden käännösoikeudet myydään useisiin maihin. Onhan sellaisia kirjoja tietysti helpompi markkinoidakin. Mutta eipä siihen tällaiset Hwangit mahdu. Ruotsiksi taitaa muutama Hwangin teos löytyä.
PoistaKomppaan muita, vaikuttaa kiinnostavalta ja nykyihmistä puhuttavalta. Myös tuo kombinaatio, kauneuden ja rumuuden (jätteiden ja roskien) yhdistelmä, herättää ajatuksia.
VastaaPoistaKauneudella tarkoitan tuossa kirjoituksessani lähinnä sitä, että vaikka elämä on yhtä pyristelyä ja selviytymistä kaatopaikalla, niin muun muassa ystävyys tuo siihen kauneutta ja lohtua. Ja kirjassa eräs muukin maaginen “sivujuonne”. Voi asua kaatopaikalla, mutta se ei estä unelmien liitoa.
PoistaJuttelin juuri erään tuttavani kanssa siitä, kuinka minulla on tosi huono käsitys Etelä-Korean ja Japanin sosiaalisista ongelmista. Intiasta ja monista muista Aasian maista kuulee paljon juttuja, köyhyydestä, huonosta ilmasta, kurjista työoloista, mutta jotenkin olen joko ohittanut epähuomiossa Etelä-Korean ja Japanin tai sitten niistä ei puhuta. Ja yhtäkkiä sitten törmään sinun esittelemääsi kirjaan, jossa aihe on esillä. Olisi hyvin kiinnostavaa lukea tämä kirja. Kuten muutkin ovat tässä kommenttiketjussa kommentoineet, on hienoa, että esittelet korealaista kirjallisuutta. Olen itse lukenut vain yhden suomennetun teoksen (Pidä huolta äidistä) ja se jäi kyllä mieleen. Osittain siksi, koska se oli hyvin erilainen kuin monet länsimaiset romaanit.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa erityisesti Japani ja myös Korea(t) sekä Kiina. Japaniin olen aikoinaan perehtynyt hieman enemmän opintojeni tiimoilta ja siitä on jäänyt myös tapa seurata mm. enkunkielisestä The Japan Timesista. Enkunkielisistä medioista löytyy kyllä paljon juttua näistä maista, suomenkielisistä ei taida kovin syvällisesti ainakaan.
Poista