Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
alkuper. La liste des mes envies 2012
Wsoy 2013
ranskasta suomentanut Leena Leinonen
S. 163
Lottovoitto tietenkin kiinnostaa enkä panisi pahitteeksi, jos sellainen osuisi omalle kohdalle (en tosin lottoa). Siis päävoitto tietenkin. En usko, että suuri rahamäärä onnistuisi päätäni sekoittamaan, se ainoastaan toisi turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuuksia, vapautta. Jos olisin tehnyt kirjan sivuliepeessä mainitut listat ennen kirjan lukemista ja lukemisen jälkeen vielä yhden listan, niin tuskinpa ne olisivat toisistaan mitenkään merkittävästi jos ollenkaan eronneet.
Lankakauppaa pyörittävä Jocelyne voittaa lotossa reilut kahdeksantoista miljoonaa euroa. Jocelyne ei ole mikään ahkera lottoaja, vaan tekee rivin ystäviensä kehotuksesta/painostuksesta. Siitä alkaakin sitten miettiminen lunastaisiko voiton vai ei. Haluaako Jocelyne arkisen elämänsä muuttuvan niin paljon kuin kahdeksantoista miljoona sitä kenties muuttaisi (ihan kuin olisi pakko muuttaa mitään)? Entä miten kävisi hieman väljähtäneen avioliiton, jossa kai kuitenkin on rakkautta?
Näitä asioita kirjassa pohditaan Jocelynen ollessa pääosin kertojana. Hienovireisesti vihjaileva ja pohtiva kerronta avaa hiljalleen Jocelynen ja miehensä monimutkaista suhdetta sekä toisiinsa että jo kahteen aikuiseen lapseensa. Myös Jocelynen arki pienessä kaupungissa tulee lukijalle tutuksi, sen sijaan aviomies jää piikiksi tapettiin.
Pidin kovasti kirjan kerronnallisesta tyylistä: se on lempeäa ja pohtivaa (katkerahkon realistisella sivumaulla), jossa muistot tulvahtelevat värittämään nykyaikaa. Erityisen kauniisti Jocelyne kuvaa suhdettaan tyttäreensä, mutta myös poika saa äitinsä ehdottoman rakkauden. Koska kirja on lyhyt ja tiivis, ei asioihin jäädä muhimaan. Minulle riitti kuitenkin tällainen niukka kerronta luomaan tunnelmaa ja koskettavuutta, jota en oikeastaan edes pysty määrittelemään. Onnen koukkuja vain on surumielisen kaunis kirja.
Ja sitten. Vaikka pidinkin kirjasta, niin sen tietynlainen “asenne” hieman ärsytti minua. Tarkoitan sellaista raha pilaa kaiken ja tekee ihmisistä ahneita paskoja -asenne. Lottovoitto siis koetaan jotenkin harmillisena ja mahdollisesti elämän tuhoavana asiana. Ehkä sen tietysti voi niin nähdä ihminen, joka lottosi vastentahtoisesti kuten kirjan Jocelyne. Ja ehkä niin voi käydäkin.
Kirjasta löytyy useita bloggauksia, mutta linkitän nyt Kirjakaapin avaimeen, koska olen nähtävästi sinne taannoin kommentoinut, että kirja jäi kesken.
 |
| Lukupaikkani |
Onnen koukuilla korkkaan Perkeet-lukuhaasteen ensimmäisen kohdan, joka on “Kirja, jonka olet aiemmin jättänyt kesken.”
Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.
Minä olen myös ihmetellyt tuota usein toisteltua väittämää 'raha pilaa kaiken ja lottovoitto on onnettomuus'.
VastaaPoistaMiten se voi olla. Minulle jo pieni perintökin toi turvallisuudentunteen, kun siihen asti oli yleensä mennyt kaikki mitä tulikin ja välillä piti turvautua isommissa ostoksissa luottokorttiin.
Mikä sen hienompi onnepotku asuntovelkaiselle kuin lottovoitto!
Surumieliseen kaunis kirja ja koskettavuus ovat sellaisia määritelmiä, että tämä menee lukulistalleni.
Kyllä, ihmeen negatiivisia mielleyhtymiä joillakin liittyy lottovoittoon. On suorastaan sellaisiakin, joiden mielestä lottoaminen pitäisi kieltää kokonaan, koska on vissiin ”väärin” saada ”vastikkeetonta” rahaa eikä kukaan tarvitse niin paljon rahaa jne. Noh, jos näin ajattelee niin ei kannata lotota, mutta hieman tympeää on toisten puolesta kertoa, miten asiaan ”kuuluu” suhtautua ja ajatella. Mutta ehkä joidenkin pää ei kestä suuria rahasummia. Minun pääni kyllä kestäisi ihan helposti :D
PoistaKiva, jos kiinnostuit kirjasta! Se on herättänyt ainakin omien tutkimusteni mukaan kahtiajakoisia tunteita: jotkut eivät ole pitäneet ollenkaan, toiset ovat ihastuneet kovasti. Ja osa on sitten siinä välimaastossa, kuten vaikkapa minä. Tässä itse lottovoittoa merkittävämpi oli oikeastaan se muu tarina (joka ei tietenkään olisi tällainen, jos ei voittoa olisi tullut).
Hieno kirja. Tämän kirjan parasta on päähenkilön luonne ja tietysti kirjassa pitää olla kontrastia hyvyydelle ja vaatimattomuudelle ja pyyteettömälle elämälle.
VastaaPoistaMinä pidin kyllä siitä, ettei henkilöistä ollut tehty ihan mustavalkoisia. Pakko tunnustaa, että hieman jopa säälitti Jocelynen mies kaikesta huolimatta.
Poistaen oikein tykännyt tuosta La liste de mes envies, lukenut toisen kivemman kirjan; Neljä vuodenaikaa.
VastaaPoistaEn löytänyt tuonnimistä kirjaa Delacourtilta ollenkaan, en edes alkukielisenä. Löytyy kyllä "Neljä kesäkautta" (Les Quatre Saisons de l'été), mutta ei englanninnosta tai suomennosta.
PoistaMinullakin tämä jäi kerran kesken - enkä muista miksi! Kiinnostava kirja kyllä; mielelläni antaisin sille toisen mahdollisuuden. Eikä raha tosiaan voi aina tehdä pahaa... minulle juuri nyt tekisi kovinkin hyvää! :)
VastaaPoistaTämä on nopealukuinen ja melko jouhevasti etenevä, joten kannattaa vielä kokeilla, josko lähtisi uuteen nousuun. Minulle myös kelpaisi lisäraha turvallisuutta tuomaan. :D
Poista