Jejun saari (sijaitsee Etelä-Koreasta etelään) 1943.
Hana on 16-vuotias Haenyeo (naissukeltaja), joka seuraa äitinsä jalanjälkiä ammatinvalinnassa. Nuorempi sisar, Emi, on vasta 9-vuotias, mutta odottaa kiihkeästi saavansa osallistua äitinsä ja sisarensa kanssa sukeltamaan. Kun Hana ja äitinsä ovat sukeltamassa, Emi joutuu odottamaan rannalla.
Eräänä tällaisena päivänä rannalle maleksii japanilainen sotilas. Hana havaitsee sotilaan ja kiirehtii rantaan viedäkseen nuoren sisarensa piiloon. Sisar pelastuu, mutta Hana itse tulee nähdyksi. Sotilas raahaa Hanan mukanaan kohti uutta tulevaisuutta, jota voi painajaiseksikin kutsua. Sotilaan nimi on Morimoto.
Morimoto on syöpä, joka liimautuu Hanaan. Toisinaan syöpä katoaa ja voisi luulla, että se on kadonnut iäksi. Vaan ei, se uusiutuu ja uusiutuu. Aina kun Hana uskaltaa toivoa, että se on taltutettu, se palaa takaisin. Ikään kuin elämä "comfort womanina" (eli käytännössä prostituoituna) ei olisi tarpeeksi vaikeaa ilman Morimoton kaltaista syöpääkin.
Jejuun jää sisartaan kaipaava Emi ja heidän vanhempansa. Elämä ei Jejunkaan saarella ole enää ennallaan, sillä sodan lonkerot yltävät sinnekin. Hanan tarinaa seurataan menneessä, Emin nykyajassa. Takaumien kautta Emin elämänkaari paljastuu lukijalle.
Kerrontaratkaisu on toimiva ja kirjan jännite säilyy loppuun asti. Lukijahan tietenkin miettii, kohtaavatko sisarukset enää koskaan.
White Chrysanthemun on melko raastavaa ja ajoittain jopa brutaalia luettavaa. Niin paljon kuolemaa, kärsimystä ja sortoa. Kirjan loppuun on rakennettu melkoinen draama, joka menee ehkä hieman överiksi, mutta toisaalta kirjallisuudessa kaikki on sallittua ja myös dramatisointi kuuluu asiaan (siitäkin huolimatta, että draamaa ei kirjasta muutenkaan puutu).
Vaikka kirja on fiktiivinen, ovat siinä kuvattavat ilmiöt olleet todellisuutta. Tämä onkin jälleen sellainen kirja, jonka lukemisen ohessa tuli googleteltua kaikenlaista (ihan mahtavaa, kun kirja sysää ottamaan asioista selvää syvemmin! Enkä minä esim. tiennyt ennen kirjan lukemista Haneyeoista). Aihepiiri sinänsä oli ennestään tuttu, koska olin jo Pachinkoa lukiessani tutkinut vastaavia asioita.
Kirjassa vilahtaa myös todellinen henkilö, Jan Ruff O’Herne. O’Herne on kirjoittanut muistelmat ajastaan japanilaisten sotilaiden seksiorjana. Toisen maailmansodan aikaiset vääryydet hiertävät edelleen Etelä-Korean ja Japanin välejä.
Kirjan tiedot:
Mary Lynn Bracht: White Chrysanthemum
Chatto & Windus 2018
S. 311
Kirjassa on lohikäärme (jumalmerkityksessä), mutta sen osuus on hyvin niukka. Menen nyt siis sieltä mistä aita on matalin ja lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 29. Kirjassa on lohikäärme.
Onpahan taas mielenkiintoinen ja hurja tarina. Kiitos jälleen kerran hienosta ja ajatuksia herättävästä blogitekstistä. Tuo maailmankolkka kiinnostaa kovastikin, mutta olen lähestynyt sitä kepeästi Netflixin sarjojen ja elokuvien kautta.
VastaaPoistaKiitokset ihanasta kommentistasi! :)) Minuakin kiinnostaa elokuvat kys. maahan (ja koko maanosaan) liittyen, mutta eniten on tullut katsottua japanilaisia elokuvia.
PoistaTämäpä kuulostaa kiinnostavalta. Minulle tuo aihepiiri ei ole tuttu, joten olisikin avartavaa tutustua aiheeseen.
VastaaPoistaPachinko avaa tätä aihepiiriä monipuolisemmin, tässä keskitytään pienemmälle akselille. Molemmat kirjat ovat kyllä vaikuttavia, joten rohkenen suositella!
PoistaAihe on kirjassa kyllä mielenkiintoinen. En vaan pysty kauheana lukemaan kirjoja, joissa ihmisiä kohdellaan ihan paskasti. Helpompi lukea dekkareita, ku niissä voi helposti etäännyttää itseään tapahtumista. Sitte ku tietää varmaksi, että nämä on oikeasti tapahtunu, niin mulle ei oo enää niin helppoa etäännyttää ittiä asioista ja menee liian ihon alle asiat.
VastaaPoistaJuu, ymmärrän että joillakin etäännyttäminen on hankalampaa tietynlaisten kirjojen kohdalla. Itse pystyn melko hyvin lukemaan hyvin raakoja/rankkoja kirjoja (myös tositapahtumiin pohjautuvia), vaikka toki ne koskettavat ja herättävät tunteita ja tuntemuksia mutta myös muita ajatuksia. Itkukin pääsee joskus lukiessa.
PoistaAasiaan sijoittuvat kirjat kiinnostavat. Minulla on lukupinossa Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo, joka kertoo Kambodzasta. Ihmisten pahuudesta toisiaan kohtaan on aika hirveää lukea. Tapahtumilta ei kuitenkaan kannata sulkea silmiään, vaan ne on hyvä tiedostaa.
VastaaPoistaOlen lukenut tuon Rannelan kirjan, on todella vaikuttava! Eli hyvää luettavaa sinulla tiedossa.
PoistaSait minut kiinnostumaan tästä. Tulee vähän mieleen pari viime vuosina lukemaani kirjaa, joissa on ollut samantyyppinen tunnelma, kuin mikä kuvauksestasi välittyy. Toivottavasti ilmestyy jossain vaiheessa suomeksikin, sillä luulen etten englanniksi tuota löydä meidän kirjastosta.
VastaaPoistaHuvikseni kurkkasin tätä kirjaa Helmet-palvelusta ja pk-seudun kirjastoista tätä saa. Yleisesti ottaen Helmet-kirjastoihin tunnutaan tilattavan melko lailla myös enkunkielisiä kirjoja. Muiden kirjastoalueiden suhteen voi tietty olla hyvinkin toisin.
PoistaOlisi kyllä hienoa, jos tämä suomennettaisiin!
Oulussakin on ihan ok määrä englanniksi ja välillä tulee ehdotettua hankintojakin, kun englanninkieliset maksaa vähemmän. 90% niistä onkin sitten hankittu. Kaukolainana ainakin siis onnistuisi.
PoistaKoreaan sijoittuva kirjallisuus kiinnostaa, tosin mieluummin korealaisten itse kirjoittama (tunnen heitä nyt ehkä 2 kertojaa). Tässä kirjassa naissukeltajat kiehtovat kovasti, liika draama ehkä ei niinkään.
VastaaPoistaSama juttu minulla eli tietysti mielellään luen kys. kulttuurissa asuvan kirjallisuutta. Brachtilla on korealaisia sukujuuria kuten mainitsemallani Min Jin Leellä, joten kiinnostus kys. maata kohtaan on ymmärrettävää heidän osaltaan.
PoistaItse tiedän useampiakin eteläkorealaisia kirjailijoita ja olen heidän kirjoistaan blogannutkin. Ovat tosin kaikki käännetty enkuksi eikä suomikäännöksiä vissiin ole kuin yhdestä niistä.
Draamaa ei voi tässä kirjassa aiheensa takia välttää, mutta ei sitä lukijan naamaan hierota. Lopun kohtaus vain meni överiksi mielestäni, mutta ehkä jonkun toisen mielestä ei. :)
Todella kiinnostava aihe. Sekä sukeltajanaiset että lohtunaisteema.
VastaaPoistaP. S. Taas näyttää blogisi erilaiselta!
Kiinnostava on kirjakin ja koin sen jopa sivistävänä. Blogin asu vaihtelee kuin sää :D
PoistaOnpa kiinnostava kirja, minua kiinnostaa kovasti Aasia. Onkohan tätä käännetty suomeksi? - Piti ihan katsoa, olenko oikeassa blogissa, kun ulkonäkö oli muuttunut. Kaunis!
VastaaPoistaEi ole ainakaan toistaiseksi suomennosta, mutta ruotsiksi on käännetty. Toivokaamme, että suomennoskin joskus saadaan (en tosin ole kovin toiveikas sen suhteen).
PoistaTykkään vaihdella blogini ulkoasua, joten muutoksia on luvassa jatkossakin aina kun sille päälle satun :D Kiitokset kehusta :))
Kuulostaapa rakenteellisesti mielenkiintoiselta kirjalta. Jotenkin vaan nyt en taida jaksaa mitään kovin rankkaa - varsinkin naisiin (ja lapsiin) kohdistuvasta väkivallasta lukeminen saa minussa aikaiseksi sellaista voimatonta raivoa, jota en tällä hetkellä kaipaa ollenkaan kaiken muun stressin lisäksi.
VastaaPoistaMinulla toimii etäännyttäminen melko hyvin, joten en tätä liian rankkana kokenut. Toisaalta lukuaikakin oli "oikea" eli tällaiselle sopiva. Joskus on sitten kausia, kun ei etäännyttäminen oikein toimi ja silloin kaipaa muunlaista luettavaa. Eli ymmärrän hyvin! <3
PoistaIhan totta tuo, että on mahtavaa kun kirja kannustaa ottamaan jostain asiasta enemmänkin selvää tai muutenkin opettaa jotain. Minulle ei ole Aasian alueen historiasta kuin hajanaisia tietoja, mutta opin esimerkiksi Filippiineistä paljon hiljattain lukemani sarjakuvaromaanin kautta.
VastaaPoistaTämä kuulostaa kiinnostavalta kirjalta ja ajottain brutaalista aiheesta huolimatta myös hieman huvittavalta. Kuuntelin nimittäin juuri yhden äänikirjan, jossa siinäkin oli hippasen liikaa draamaa. Joskus vähemmän on enemmän, mutta tuntuu että erityisesti tällaisissa perhesuhdekeskeisissä kirjoissa mennään aika usein vähän "yli".
Näin on, itse olen vielä varsin utelias luonteeltani eli mielelläni opin uutta ja saan uusia näkökulmia. Kirjojen myötä voi löytää vaikka mitä jännää :) En olekaan tainnut lukea Filippiineiltä mitään ja muutenkin kys. maa on melko vierasta maaperää. Pitäisi löytää kirja, jolla “valloittaa” sekin maa.
PoistaOngelmana näissä voi tosiaan joskus olla ylidramaattisuus, kun sitä draamaa tosiaan on muutenkin. Olen melko salliva sen suhteen, mutta tässä kirjassa meni lopun “hevostelu” (olen kryptinen, koska en halua spoilata) todellakin hieman överiksi. :D
Olen itse lukenut hävettävän vähän aasialaista tai Aasiaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Olen joskus ajatellut, että olisi hyvä joskus yrittää korjata tämä epäkohta. Tämä kirja kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, mutta ehkä sen verran raa`alta, etten tiedä, uskaltaisinko kuitenkaan tähän tarttua!
VastaaPoistaP.s. Sun blogissa on muuten ihana taustakuvio sekä ihana bannerikuva! <3
Tämä on kyllä melko brutaali, mutta ei toivoton eli lukijaa ei murskata palasiksi. Minä taas tykkään Aasiaan sijoittuvasta ja aasialaisesta kirjallisuudesta, erityisesti japanilaisesta mutta muutkin kelpaavat. Minulle melko tuntematonta kirjallista maaperää on oikeastaan koko Etelä-Amerikka eli pitäisi sinne suunnalle kurkotella hieman enemmän. :)
PoistaKiitos ihanista sanoistasi liittyen blogin ulkoasuun! <3
En ole lukenut kovin monia Aasiaan sijoittuvia kirjoja. Teoksen aihe on minulle entuudestaan tuttu vain postaukseeni kirjoittamasi kommentin perusteella, mutta tämä kirjoitus sai minut kiinnostumaan aiheesta suuremmin kuin varovaisesti. Lisään lukulistalle.
VastaaPoistaLöysin itsekin tämän kirjan sattumalta, kun se oli kirjakaupassa asetettu teemapöydälle. Selailin kirjaa ja kiinnostuin, mutta en viitsinyt ostaa, vaan menin kirjastoon tutkimaan josko sieltä saisi. Ja kyllä sai.
PoistaMielenkiintoinen kirja ja täydensi omalla tavallaan hyvin tuota aiemmin lukemaani Pachinkoa.
Onpa tosiaan kiinnostava aihe ja kirja. Se on kyllä ihan totta, että sellaiset kirjat (ja elokuvat, näytelmät) ovat parhaita, mitkä herättelevät ajattelemaan ja etsimään lisätietoa. Parhaimmillaan yhdestä romaanista avautuu kokonainen uusi maailma, joka on ollut itselle tuntematon. Usein sitä myös huomaa, että samat asiat tulevat sitten esille muissakin kirjoissa, liekö sattumaa vai alitajunnan ohjailua.
VastaaPoistaTotta, pelkästään yksi fiktiivinen romaani voi johtaa ties minne niiden omien lisätutkimusten myötä. Voi siis avautua ties miten monta uutta maailmaa! Voi olla, että alitajunta toimii ja sysää sitten tiettyjä aihepiirejä käsittelevien kirjojen luokse, ts. silmä bongaa ne herkemmin ja kiinnostus voi syntyä herkemmin, jos aihe on tuoreessa muistissa. Luulen, että Pachinko sysäsi minut tämän jäljille siinä mielessä, että kirja heti kiinnosti kun tutkin sitä ja huomasin osittaisen aiheen tuttuuden. Nyt kyllä luulen, että tämä aihe saa toistaiseksi riittää. :)
PoistaKorea on niitä maailmankolkkia, joista mielikuvani on vahvempi kuin tietoni. Kirjallisuus toi taas kerran maailman luokseni, kun kuuntelin toissa talvena pari Kyung-sook Shinia. White Chrysantemum varmasti myös avartaisi maailmaani, olen vain epävarma haluanko juuri nyt lukea niistä sodan kauheista taisteluista, jotka tuntuvat toistuvan kaikissa sodissa ihan teknologian kehityksestä riippumattomasti. Ihminen pysyy, hyvässä ja pahassa.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Minäkään en yleensä oikein innostu sotaan liittyvistä kirjoista, elleivät painotu sinne siviilipuolen kokemuksiin. Sotiminen ja rintamalla oleminen ja niiden kuvailu eivät jaksa kiinnostaa.
PoistaMinulla on eräs Kyun-Sook Shinin kirja hyllyssäni, mutta en ole sitä saanut luettua. Aloitin kerran, mutta jäi kesken. Taisi olla epäsopiva ajankohta kys. kirjalle. Aion kyllä lukea sen joskus.