Hae tästä blogista

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Japanilaiset simputtavat korealaisia

Japani ottaa Korean haltuunsa 1910. Pachinkon* keskeinen teema on korealaisten kohtelu (haltuunoton jälkeen) Koreassa ja Japanissa. Korealaiset ovat japanilaisille pelkkiä kakkosluokan ihmisiä, joita voi pompottaa miten tahansa. Kirjassa liikutaan (kronologisesti) laajalla aika-akselilla: se alkaa vuodesta 1910 ja päättyy vuoteen 1989.


Min Jin Lee: Pachinko
Apollo 2017
S. 531

Kaikki alkaa Koreasta mutta hyvin pian päädytään Japaniin. Teini-ikäinen Sunja tulee raskaaksi, mutta ei voi naida lapsen isää, koska tällä on japanilainen puoliso ja lapsia Japanissa.

Pelastus saapuu (kristin)uskonlähettilään muodossa: nuori korealainen pappi suostuu naimaan Sunjan ja ottaa hänet mukaansa Japaniin, jonne on itse matkalla veljensä luokse. Sunjan äiti lähettää huojentuneena tyttärensä matkaan, koska kyseessä on myös häpeän välttäminen: olisi mahdotonta Sunjan jäädä kylään kasvattamaan isätöntä lasta.

Näin päästään Japaniin, jossa elämä ei olekaan niin ruusuista kun on kuviteltu. Koreaan verrattuna toki helpompaa - ainakin osittain. Silti alkuperänsä tähden korealaisten mahdollisuudet Japanissa ovat melko rajalliset.

Tämä historiallinen romaani sisältää neljän sukupolven vaiheita. Sukuun kiintyy, vaikka etenkin kirjan loppupuolella asioita tapahtuu pikakelauksella. Pachinko muutenkin yllättää juonivetoisuudellaan. Kirja on helposti lähestyttävä ja luettava ja sen eräs tavoite on mielestäni nimenomaan tuoda esille japanilaisten mielivaltaa ja simputusta korealaisia kohtaan.

Kun on viettänyt kauan aikaa saman suvun parissa, tirahtaa lopussa itku. Niin paljon menetystä ja tuskaa, toki ilonhetkiäkin. Mutta takaraivossa aina muistutus minnekään kuulumattomudesta. Kun ei hyväksytä, vaikka on syntynyt Japanissa eikä ole Koreassa koskaan käynytkään. Kun äidinkieli on japani, mutta silti ei ole japanilainen - ei hyväksytä japanilaiseksi. Myös ulkopuolisuus on vahva teema tässä kirjassa.

...He didn't care about being Korean or Japanese with anyone. He wanted to be, to be just himself, whatever that meant; he wanted to forget himself sometimes. But that wasn't possible.

Komea ja uhkea romaani, jota rohkenen suositella historiallisista romaaneista kiinnostuneille. Jos Aasia vielä kiinnostaa, niin tässäpä oiva valinta. Koin kirjan ajoittain hieman "amerikkalaisena"**, mikä ei ole ihme sillä eteläkorealaisen Min Jin Leen (Min Jin Lee Wikipediassa) perhe muutti Yhdysvaltoihin hänen ollessaan 7-vuotias. Pidin kovasti tästä kirjasta ja koin sen varsin sivistävänä lukuelämyksenä. Olisi mahtavaa, jos tämä suomennettaisiin!



*Pachinko on japanilainen peli, jolla on kirjassa keskeinen merkitys. Kirjan nimen voi ymmärtää myös symbolisella tasolla.

**"Amerikkalaisella" tarkoitan erityisesti dialogien sanavalintoja ja muotoja, eräässä vaiheessa runsas fuckin viljely pisti silmään.

~~~

Pachinko sopisi Helmet-lukuhaasteessa moneenkin kohtaan, mutta sijoitan sen kohtaan 30: Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan.  Otaksun että kyseinen kohta voisi tuottaa minulle eniten vaikeuksia, joten siksi kuittaan sen tällä kirjalla. Varaan luonnollisesti oikeuden vaihdella kirjojen paikkaa haasteen edetessä.

6 kommenttia:

  1. Jäänpä odottelemaan suomennosta. Ehkäpä ne kirosanat jäävät pois suomennoksen ansiosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän ne fuckitkin jotenkin kääntää, mutta ei niitä läpi kirjan esiintynyt :) Saas nähdä tuleeko suomennosta ikinä - en ole järin luottavainen sen suhteen.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä Elegia. Olen kuullut tuosta kirjasta ja itse asiassa luulinkin, että se on jo suomennettu. Joka tapauksessa, tämä kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ainakaan löytänyt viitteitä suomennoksesta tai siitä, että tätä oltaisiin suomentamassa, mutta toivottavasti sellainen joskus tulee. On varsin sivistävä romaani ja voisin kuvitella, että ihan "myyväkin" (myyvyys omaa mutuilua, joka ei perustu mihinkään järkevään). :)

      Poista
  3. Hmm, niin paljon kuin japanilaisesta kulttuurista diggailenkin niin onhan se tosiasia että varsin blatanttia rasismia ilmenee nykyäänkin, ja suhde Korean kanssa on perinteisesti ollut...ongelmallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama "dilemma" minullakin, vaan eipä taida olla maankolkkaa jossa ei "muukalaisia" olisi vieroksuttu ja edelleen vieroksuttaisi. Japanin perseily Koreassa tosiaan hiertää tänä päivänäkin. Tässä kirjassa on onneksi mukaviakin japanilaisia eli kirjailija ei sorru mielestäni mustavalkoisuuteen.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.