Birgitta Björn: Onnellisesti perille
Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan
BoD 2017
S. 102
Birgitta Björn teki pyhiinvaelluksen Santiago de Compostelaan keväällä 2015 ja tässä kirjassa hän kertoo matkastaan. Kyseessä on eräänlainen vaelluspäiväkirja, johon Björn on kirjannut muun muassa päivittäiset kävelykilometrit ja yöpymiset hintoineen. Lukija saa hyvän kuvan pyhiinvaelluksesta ja siihen liittyvistä käytännöistä, vaikka ei tietäisi aiheesta juuri mitään ennestään niin kuin esimerkiksi minä en tiennyt.
Ei myöskään tarvitse olla uskonnollinen tai edes kiinnostunut uskonnosta voudakseen lukea kirjan: tämä sopii kenelle tahansa matkailusta ja erityisesti patikoinnista kiinnostuneelle ja toki myös muille uteliaille. Minussa kirja laukaisi patikkakuumeen, joka tosin on krooninen. Olen melko liikunnallinen ihminen, mutta varsinaisilla patikkareissuilla käyn lähinnä keväisin, kesäisin ja/tai syksyllä mahdollisuuksien mukaan.
Björnin kuvaus caminosta on niin elävä, että tuntuu kuin olisi itsekin mukana matkalla. Kirjan rakenne on selkeä ja miellyttävä: vasemmalla sivulla on perustiedot matkasta (mistä minne, sää, majoitus jne.) ja reitin kuvaus. Oikealla sivulla on yleisempää tietoa itse caminosta ja Björnin omia kokemuksia ja kohtaamisia toisten pyhiinvaeltajien kanssa. Mukana on myös värikuvia matkalta, joten lukukokemus on varsin visuaalinen. Lukemisen ohessa googlettelin paikkoja myös netistä.
Pyhiinvaellusreitillä on paljon ns. albergueita (majoituspaikkoja, joista saa huokealla hinnalla sängyn yhteishuoneessa), joissa yöpyminen ei kukkaroa paljon rasita. Sen sijaan erityisesti hyvin introverttiä tai muuten yksinäisyyttä/yksityisyyttä kaipaavaa se voi suorastaan raastaa. Minusta ei olisi majoittumaan alberguen yhteishuoneisiin.
Kohtaamiset muiden pyhiinvaeltajien kanssa kuulostavat ihastuttavilta ja aidoilta. Ihmiset ovat lähteneet tekemään matkaa kukin mistäkin syystä, mutta päämäärä on kaikilla sama. Matkaa ei tarvitse taittaa yksin, sillä vaeltajia on sen verran paljon, että halutessaan saa seuraa. Toisaalta myös yksinäisyyttä kaipaavien matkantekoa kunnioitetaan ja heidän annetaan olla rauhassa. Ystävällisyys ja auttavaisuus tuntuvat olevan normeja. Maailmasta ei ole hyvyys kadonnut.
Onnellisesti perille oli ainakin minulle varsin sivistävä ja avaava kokemus. Voisin kuvitella, että myös varsinaista pyhiinvaellusmatkaa suunnittelevalle kirja toimii hyvänä johdantona kuten kirjan alaotsikkokin kertoo: Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan. Kirja antaa, mitä lupaa ja minulle se antoi enemmänkin.
Kirjasta on blogannut ainakin Susu ja Leena Lumi.
Minä niin tiesin, että ihastuisit tähän kirjaan!
VastaaPoistaTapania, muruseni <3
Hyvin tiedetty, oli kyllä juuri minulle tehty kirja ja osui oikein hyvään saumaan sen lukeminen. <3
PoistaBirgitta on itse niin aito ja helposti lähestyttävä, että kirjan tarinakin heijastaa häntä. Erittäin elävästi kirjoitettu, eikä mitään turhaa brassailua, vaan aitoutta!!! Haaveilen alati, että pääsen matkustamaan vielä kerran Idän pikajunalla Birgitan ja hänen A:nsa kanssa, tai siis R:kin tulisi tietysti mukaan:)
VastaaPoistaTämä on aloittelevalle erinomainen kirja, joka ei pelota, vaan houkuttaa. Olen itsekin patikoija, mutta mieluiten vähemmän lämpimässä eli keväät ja syksyt ovat aikaani pitkille vaelluksille. Kävely on enemmän!
<3
Kirja välitti minulle (joka en tunne kirjoittajaa henkilökohtaisesti) tunteen hillitystä (edustaa minulle arvostettavaa piirrettä) ja pohtivasta ihmisestä. Minua kiehtoi Björnin rauhallisuus, ei turhaa draamailua ja hötkyilyä ja säätämistä (en jaksa sellaista). Eli hyvässä seurassa koin olevani.
PoistaJa nimenomaan tämä kirja inspiroi. Melkein aloin suunnitella omaa pyhiinvaellustani :D Mutta se oli vain mielikuvaleikittelyä, vaikka ihan oikeasti voisin kuvitella tekeväni tuon matkan. Tosin en koe olevani "oikeutettu", koska tekisin sen "vääristä" syistä (kyseessähän on kuitenkin uskontoon liittyvä vaellus ja minä olen agnostikko).
Minä tykkään patikoida vuorilla, joten kesät harvemmin ovat liian kuumia. Toisaalta siedän kuumuutta paremmin kuin kylmää. <3
Hei Elegia, Susu vinkkasi tästä postauksestasi ja teitte molemmat minulle todella iloisen päivän. En oikein osaa sanoa miltä tuntuu, kun lukee toisen ihmisen sanoja omasta kirjasta. Hienoa, että patikointijalkaasi alkoi vipattaa ja jos todellakin loin edes hetkiseksi uskoa ihmiskuntaan =), niin olen saanut jotain todella hienoa aikaan.
VastaaPoistaMatka avarsi minua ja ajatusmaailmaani juurikin ihmisten osalta. Käveleminen on tuntunut matkan jälkeen erilaiselta ja kehoon on tuntunut jääneen kaipuu pitkiin kävelypäiviin. Ehkä minuun on tarttunut samanlainen patikoinninkaipuu, joka sinussa on syntynyt aiemmin.
Suurkiitokset vielä kauniista sanoistasi. Ja kaikkea hyvää sinulle Elegia :)
ps. Onko ok, jos linkitän tämän postauksesi kirjan kotisivuille?
Kiitokset, Birgitta, kommentistasi! Totta kai saat linkittää postauksen blogiisi. :)
PoistaToivon, että mahdollisimman moni löytäisi kirjasi, sillä aihe on mielestäni hyvin poikkeuksellinen ja nimenomaan hyvällä tavalla. Kuten varmasti varsinainen matkakin, kirjan lukeminen oli pieni seikkailu, joka parhaimmillaan avartaa lukijankin ajatuksia. Minulle ainakin kävi niin ja palaan edelleen selailemaan kirjaasi. Ja itse asiassa olen alkanut vaivihkaa katsella, millaisia paitkointimahdollisuuksia Espanjassa on (näyttää olevan kaikenlaista monenlaiseen makuun!).
Kiitos siis sinulle, että kirjoitit tämän kirjan! Se tosiaan loi uskoa ja aloitti minussakin jotain uutta. <3
Mitenköhän Espanjassa pärjää englannilla, jos hengailee lähinnä vuoristoalueilla ja ehkä siten pienemmissä kylissä (en ole käynyt koskaan Espanjassa, mutta kiinnostus heräsi)? Osaatko ollenkaan sanoa?
PoistaTykkään siis patikoida nimenomaan vuorilla (vielä on brittein korkein huippu korkkaamatta, mutta esim. Walesin korkeimmalle huipulle olen patikoinut!) ja tehdä päiväpatikoita. Coast to coast kulkee lännessä Lake Districtin läpi, joka on lempialuettani tällä saarella.
Olen patikoinut Brittilässä aika paljon, Skotlannissa asti. Silti patikoitavaa riittää vielä. Blogissani on kategoria "reissut" (laitan linkin alapuolelle), jossa on erityisesti kuvia näistä patikoista ja jotain tietoakin. On pitänyt tehdä enemmän juttua patikoinnista, mutta se jostain syystä aina jää. Keväällä on uusi reissu tiedossa ainakin Lake Districtin alueelle.
http://mainoskatko.blogspot.co.uk/search/label/Reissut
Ennen patikoin myös Jenkeissä, mutta en ole viitsinyt matkustaa sinne Trumpin kruunaamisen jälkeen :D
Pahoittelut Elegia, poistin vahingossa kommenttini ja nyt tänne sivullesi jäi tylsästi nuo tyhjät kommenttiviestit. Jos pystyt niin poistatko ne.
VastaaPoistaMe ei osattu espanjaa laisinkaan ennen matkalle lähtöä, eli englannilla pärjättiin ja elekielellä jos ihan tosi paikka tuli eteen :). Ainakin caminon vuoristopätkillä pärjäisit oikein mainiosti.
Sun kevään reissu kuullostaa hyvältä. Coast to coast tuntuu nyt vieläkin mielenkiinnostavalta. Käyn lukemassa nyt tarinoitasi. Saan siitä varmasti lisäpontta uusille suunnitelmille :)