Henry Marsh: Do No Harm
Stories of Life, Death and Brain Surgery
Phoenix 2014
S. 276
Suom. Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta
Henry Marsh on brittiläinen neurokirurgi. Kirjassaan Do No Harm hän kertoo työstään kirurgina ja ottaa kantaa NHS:n (The National Health Service eli brittilän julkinen terveydenhuolto) toimintaan. Marsh ei näe toiminnassa paljon kehumista nykyaikana: muutosta on tapahtunut, mutta lähinnä byrokraattisempaan ja muutenkin huonompaan (mm. työtä hankaloittavaan) suuntaan. Minua nämä NHS:n käytäntöjen kuvaukset luonnollisesti kiinnostivat, koska käytän itsekin kys. palveluja.
Do No Harm oli minulla kesken joutuessani sairaalan ensiapuun. Jotenkin koomista oli, että kesken tällaisen kirjan lukemisen päädyin vieläpä aivokuvaukseen. Noh, aivot löytyivät ja näyttivät olevan normaalit eli saatiin suljettua pois erinäisiä tekijöitä. Olikin mukava tervehdyttyäni jatkaa kirjan lukemista, kun tiesi että oma pää on ainakin toistaiseksi "normaali".
Kirja on jaettu lukuihin, joista kukin on nimetty jollakin lääketieteellisellä termillä tai pään alueen kasvaimella tmv.
Kaava on melko sama, vain operaatiot ja diagnoosit vaihtelevat. Ja tietenkin potilaat. Kirja on kirjoitettu hyvin selkeästi ja kansantajuisesti eli aiheesta juuri mitään ennestään tietämätön voi helposti lukea ja ymmärtää lukemaansa.
Minulle pään alueen vammat ovat valitettavan tuttuja lähinnä tätini tapauksen myötä. Hän jäi auton alle (SUOJATIELLÄ) ja sai vakavia vammoja päähänsä, myös hänen kallonsa murtui. Hän ei kuollut, vaan makasi (lääke)koomassa (osin siksi, että aina kun häntä yritettiin herättää paine aivoissa nousi niin paljon, että herätys piti keskeyttää) noin vuoden ennen kuin heräsi. En muista enää kuinka kauan herääminen kesti sen jälkeen, kun lääkitys lopetettiin - useita kuukausia kuitenkin.
Sairaalasta hän ei koskaan enää päässyt pois. On vaikea sanoa, kuinka paljon hän muisti elämästään ja tunnisti ihmisiä, mitä hän tunsi. Ilmeisesti hän tunnisti vanhempani ja minut ja muut lähisukulaiset. Mutta alun ns. toipumisen jälkeen hänen tilansa huononi ja hän halusi lähinnä nukkua. Käydessäni häntä vielä katsomassa ennen paluuta kotiin, hän vain hoki "nukkumaan". Lopulta hän sitten nukkuikin pois.
Vaikka Do No Harmista ei löydy vastaavaa tapausta kuin tätini (mikä onkin vaikeaa, sillä trauman aiheuttamat vammat ovat hyvin erilaisia), teos laajensi silti ymmärrystäni liittyen aivojen toimintaan ja "toimimattomuuteen". Minulle tämä kirja oli siten kaikin puolin ja monessa muussakin suhteessa varsin sivistävä ja kiinnostava teos.
Lisäksi pidin Marshin persoonasta. Hän vaikuttaa todella aidolta ja inhimilliseltä ihmiseltä eikä keskity maalaamaan itsestään kuvaa täydellisenä huippuluokan neurokirurgina, vaan keskittyy yllättävän paljon teoksessan pieleen menneisiin opertaatioihinsa ja niiden herättämiin tuntemuksiin (ja myös seurauksiin). Silti hän ei missään tapauksessa ns. dissaa saati vähättele itseään. Mietin onko tämä kirja ollut hänelle eräänlainen tilinpäätös. "Synninpäästö".
Marshilta julkaistiin tänä vuonna toinen teos, Admissions: Life as a Brain Surgeon. Sehän pitää toki lukea.
Marshista on myös tehty dokumentti nimeltä The English Surgeon. En ole sitä vielä katsonut, mutta ajattelinpa katsastaa lähiaikoina. Tässäpä suora linkki kys. dokumenttiin muillekin kiinnostuneille.
Kirjasta on kirjoittanut muun muassa Marika, Bleue, Arja, Hyllytonttu Tiina ja Tuomas.
~~~
Kirjan lisään Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja.
Näin ollen minulta on lukematta enää kaksi kirjaa haasteeseen. Ne tosin todennäköisesti jäävätkin lukematta, koska ei nyt oikein innosta. Lukematta on kohdat 8 (Suomen historiasta kertova kirja) ja 33 (Kirja kertoo Intiasta). Kirjat minulla on kyllä valittuna, mutta ei ole toistaiseksi fiilistä niistä kumpaankaan enkä viitsi väkisin lukea mitään.
Kohta 12, glioblastooma. Aivosyöpä, jota ei voi parantaa. Mieheni veljellä on ollut se nyt jo toista vuotta. Onneksi ei kipuja ja voi asua kotona vaimonsa kanssa vielä viikonloput. Kaikki lääkärien määräajat on jo ylitetty.Muuta ei mene kuin kortisonia estämään aivojen liikaa nesteytymistä.
VastaaPoistaTakuulla kiinnostava kirja!
Minutkin on nyt niin kuvattu ja onneksi päästä ei löytynyt mitään ongelmaa...Minäkään en lue väkisin mitään: Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.
<3
Leena, ei sitä voi oikein edes kuvitella (ainakaan minä, koska en ole ollut kys. tilanteessa), miltä tuntuu kun tietää että on sairaus, jota ei voi parantaa ja johon tietää kuolevansa. Onneksi miehesi veli on sentään kivuton eikä täysin sidottu sairaalan petiin. Arvaamattomia ovat sairauksien tiet - ei niiden kulkua pysty aina edes lääkäri arvioimaan.
PoistaTämä kirja on kiinnostava ja aiheesta huolimatta tietyssä mielessä lohdullinen. En osaa selittää miksi: ehkä Henry Marsh vain on niin henkevä persoona, että hänen "seurassaan" uskalsi ajatella asioita, joita ei ehkä muuten viitsisi.
Ihan mahtavaa kuulla, että sinut on kuvattu ja terveeksi todettu! Oletan siis, että on kuvattu "monella tavalla", ymmärtänet mitä tarkoitan <3
Olin kuuntelemassa Helsinki Litissä Henry Marshia ja hän vaikutti todella hurmaavalta ja sympaattiselta. Olemuskin oli kuin satukirjojen lempeällä ja eksentrisellä professorilla, jolla on nahkapaikat takin kyynärpäissä ja pyöreät silmälasit. Kirja vaikutti myös todella kiinnostavalta ja haastattelussa hän kertoili kiehtovia tarinoita uransa varrelta.
VastaaPoistaOnneksi olet tervehtynyt eikä kuvauksissa löytynyt mitään huolenaiheita. Tuo tätisi tapaus on karmiva. Aivot ovat kyllä erikoinen elin ja kunnioitan suuresti kirurgeja, jotka uskaltavat niitä sorkkia.
Ai, hän on käynyt Suomessakin, jei! Hienoa kuulla, itsekin mielelläni kuuntelisin Marshia myös livenä, mutta en jaksa täällä käydä "kirjakinkereissä", koska ovat usein liian tukkoisia ihmismäärien takia, jos on tunnettu kirjailija/henkilö kyseessä. paikallisissa kirjatapahtumissa voisin käydä, mutta niissä on monesti minulle ihan neverheard-kirjailijoita. Ja sen kerran, kun olisi kiinnostanut niin lähdinkin reissuun muualle. :D Noh, toisaalta en ole kovin innokas muutenkaan ravaamaan kirjatapahtumissa, joten ei haittaa.
PoistaTädin tapaus oli tosiaan karmea ja minun oli tosi vaikea päästä yli vihasta yliajajaa kohtaan (joka käsittääkseni pääsi kuin koira veräjästä: toivottavasti kuitenkin muistaa ja kantaa mukanaan tietoa, että hän pilasi ihmisen elämän). En ole ehkä vielä täysin päässyt edes, mutta eipä asialle mitään voi.
Minäkin lumouduin Henry Marshin jutuista Helsinki Litissä, varsinkin kun pohjana oli lukupiirimme Marjan vahva suositus tästä kirjasta (ja blogipostaus).
VastaaPoistaSeurasin pari vuotta sitten myös Monroe-TV-sarjaa, jossa aivokirurgina oli James Nesbitt. Sarjassa käytiin uskottavia tapauksia läpi ja jos siitä jotain oppi, niin sen, että toivoisi leikkaavan lääkärin olevan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, jos joutuu leikkaukseen.
Minunkin aivoni on kuvattu, kun sain iskun päähäni. Tämä tapahtui asuessamme Thaimaassa ja huvittavaa oli, että lääkäri halusi mieheni mukaan kuulemaan tuloksia. Kun hän sitten näytti kuvia tietsikaltaan, niin hän koko ajan puhui vain miehelleni, vaikka todistettavasti minullakin on aivot, mutta ehkä hänen mielestään niitä oli parasta lähestyä vain kuvaruudulla!
Hienoa, kun Marsh on käynyt Suomessa ja ilmeisen moni on käynyt häntä kuuntelemassa. Jos olisin itse sattunut olemaan Suomessa hänen vierailunsa aikana, olisin voinut kuvitella itsekin meneväni häntä kuuntelemaan. Täällä en sellaisia kuvittele.
PoistaLääkäritkin ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Se tulee selväksi Marshin kirjan lukemalla. Toivottavasti en koskaan joudu aivoleikkaukseen, varsinkaan sellaiseen joka tehdään puudutuksessa eli pitäisi vielä hereillä olla (vaikka toki silloin annetaan rauhoittavat sun muut, mutta silti). :D
Täälläkin lääkäri puhui lähinnä miehelleni, mutta voipi johtua siitä, että olin itse niin pihalla. Toisaalta monissa kulttuureissa asiat käydään läpi mieluummin miehen kanssa, vaikka asia koskisikin naista. "Ohi puhuminen" normaalitilanteissa kyllä ärsyttäisi minua kovasti.
Pyörittelin eilen tätä kirjakaupassa mielessäni, mutta en osannut yhdistää kantta ja kirjaa toisiinsa, vaikka tiesin lukeneeni jostakin tästä.
VastaaPoistaKiinnostavan oloinen kirja, ja omakohtaiset kokemukset varmasti vielä toivat oman lisämausteensa lukukokemukseen.
Tämä on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Pakko oikein ihmetellä, miten tällainen kirja voikin olla näin koukuttava. En ihan sellaista osannut odottaa :D
PoistaOlen lukenut toisenlaisia aivoihin liittyviä kirjoja, mitkä liittyvät aivojen kehitykseen ja aivotaitoihin, mutta sairauksiin liittyvät asiat ovat aika vieraita. Olen kyllä kuullut tästä kirjasta, mutta en ole vielä ainakaan tarttunut siihen.
VastaaPoistaTaitavat olla yleisempiä nuo muuhun aivotoimintaan liittyvät kirjat, osa menee puhtaasti tieteen puolelle, osa sitten jotain muuta. On tullut jonkin verran luettua sellaisiakin. Minua hieman pelotti tämä kirja aluksi, koska minulla on tosiaan hieman taipumusta luulosairauteen, mutta ilmeisesti se ei ole enää varsinaisesti ongelma minulla (joskus nuorempana se oli) :D
PoistaMinäkin olin kuulemassa Marshia Litissä ja muistaakseni puheenvuoronsa oli oikein kiinnostava, mutta jostain syystä aiheutti myös sen että totesin etten kirjaa ainakaan lähiaikoina lue. Imagessa oli myös Knausgårdin kirjoittama juttu Marshista ja se oli kiinnostava. Aivoasiat kiinnostavat kyllä muutenkin, hyvässä ja pahassa. Kuuntelin jokin aika sitten Tommi Kovasen Kuolemanlaakson, jossa käsiteltiin omaelämäkerrallisesti aivovamman kanssa elämistä, kiinnostava teos sekin. Että ehkä kuitenkin luen tämänkin, nyt kun vain muistaisin että miksi tämän keväällä lukuajatuksistani dumppasin.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, että Marsh ja kirjansa ovat näinkin tunnettuja Suomessa! Minulla kesti tämän kirjan lukeminen melko kauan, koska luin sitä ns. osissa ja luin sen ohella muutakin. Tämä taitaa olla kirja, jonka lukeminen vaatii omanlaisensa fiiliksen eli kannattaakin kuunnella itseään ja lukea sitten joskus, kun siltä tuntuu. :)
PoistaNyt menenkin tästä tutkimaan Kovasen Kuolemanlaaksoa: alkoi nimittäin kiinnostaa kovasti! Olen matkaamassa tämän kuun lopulla Suomeen ja hukun varmaan kirjoihin, jotka olisi vähän niin kuin "pakko" lukea :D