Hae tästä blogista

tiistai 24. toukokuuta 2016

Oravaiset kirjaterveiset


Olen kypsytellyt ajatusta videobloggaamisesta. Tarkoitus ei suinkaan ole lopettaa kirjoittamista, vaan silloin tälläin lisäillä tänne blogiin videoita. Videot voivat sisältää lyhkäisiä ajatuksia kirjoista (varsinaiset mietteet kirjoitan mieluummin) tai oikeastaan mistä tahansa.

Menin tänään läheiseen puistoon harjoittelemaan videointia ilman sen kummempia suunnitelmia. Tarkoitukseni oli sanoa muutama sananen parhaillaan lukemastani kirjasta, Hexistä (Thomas Olde Heuvelt). Kirja on olevinaan kauhua, mutta eipä ole pahemmin jännittänyt (varsinainen miete tulee, kun olen lukenut kirjan kokonaan).

Oravat pilasivat keskittymiskykyni, mutta laitanpa silti videon tänne (se kestää vain puolitoista minuuttia ja lopussa paikalle saapuu oravajengi, joten kannattaa katsoa). Jatkossa suunnittelen ja toteutan videot paremmin. Toivottavasti.



Terkut vielä tältä oravalta ihan erikseen.


Nämä ovat lajia grey squirrel (Sciurus carolinensis), jotka joku viktoriaaninen kermaperse roudasi tänne taannoin Jenkeistä. Valitettavasti ne (siis "harmaaoravat", eivät kermapeput) ovat syrjäyttäneet alkuperäisen populaation (red squirrel) ja ovat muutenkin uhka alkuperäiselle kasvistolle. Luin sekavin tuntein viime sunnuntain The Sunday Timesista eräästä orava-ansasta, jolla olisi tarkoitus supistaa oravakantaa. Ansa tappaa oravan murskaamalla sen kallon.

Oho, kirjablogi muuttui luontoblogiksi. Sori siitä.

8 kommenttia:

  1. Ihana vloggaus! :D Luen/kuulen kyllä mielelläni arvion kirjastakin sitten, kun ei ole parempaa tekemistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D Tekisi mieli sanoa, että luen tämän kirjan loppuun sitten kun ei ole parempaa tekemistä. Mutta taidan mennä nyt vetäsemään sen loppuun, niin pääsee siitä eroon. :D

      Poista
  2. Hurjan näköinen oravaviidakko!
    Ja totta, oravien katsominen voi olla niin paljon järkevämpää kuin tapahtumattoman kirjan lukeminen.
    Kaunis puisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihana puisto, jossa on paljon penkkejä ja pikkuteitä ja nurtsia. Kompakti puutarha siis, jota lähinnä paikalliset käyttävät. Meiltä kävelee sinne muutamassa minuutissa. :)

      Kirjan voisi kävelyttää pikavauhtia takaisin kirjastoon! :D

      Poista
  3. Ihanat oravat! <3 Kiitos tästä pienoisesta kirjallisesta luontohetkestä! =D

    VastaaPoista
  4. Ei mennyt kirjahomma yhtään pieleen! Ihana postaus! ♥ Lisää näitä, kiitos. Kirjoja tai oravia tai mitä vaan. :-)

    Mä olisin varmaan koko ajan kytiksellä tuolla puistossa, vaikka aika raisuilta näyttivät nuo kurret. Ovatko äkäisiä, jos eivät saa herkkuja? Muistan kun Seurasaaressa yksi oarva lähti kiipeämään punttiani pitkin, kun luuli, että mulla on sille jotain hyvää tarjolla. Siinä olikin turisteilla ihmettelemistä, kun alkuasukas päästi pienen kiljaisun. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, Satu <3 Ja kiva kuulla, jos videot kiinnostavat. Ideoita on enemmänkin niiden suhteen, mutta vielä pitäisi toteuttaakin. :D

      Olen aika usein tuolla puistossa kytiksellä. Tykkään myös kesäisin istuksia siellä ja lukea. En yleensä juuri lue päivisin, mutta kesät ovat poikkeuksia, kun lukea ulkona.

      Nuo oravat eivät ole ollenkaan äkäisiä, kovin uteliaita kyllä. Tulevat ottamaan pähkinää kädestä. Minulta tosin unehtui pähkinät himaan. Seurasaaren innokkaat oravat ovat kyllä legendaarisia! :D

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.