Hae tästä blogista

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Maaginen Norma

Sofi Oksanen: Norma
Like, 2015
S. 304

Aloitan kertomalla suhteestani Sofi Oksaseen: sitä ei ole. Minulla on suhde hänen kirjoittamiinsa kirjoihin. Olen lukenut kaikki hänen romaaninsa paitsi Kun kyyhkyset katosivat.

 Kyyhkyset on kyllä hyllyssäni ja siten myös lukulistallani, mutta lukulistani on melko eloisaa ja alati muuttuvaa sorttia. Sihen pinoon on moni kirja hukkunut.

Normasta olin lueskellut hiukan netistä, mutta en kovin syvällisesti tutustunut. Luonnollisesti kirja minua kiinnosti ja esimerkiksi kirjamessuilla halusin ehdottomasti päästä kuuntelemaan Oksasta.

Pääsinkin. Kas alla todistusaineistoa: varmaan blogihistoriani surkein kuva (tai voi niitä olla muitakin), mutta haastattelu oli mainio ja kasvatti kiinnostustani Normaan.


Norma Ross on poikkeuksellinen nainen: hänen hiuksensa kasvavat metrin tunnissa. Tämän tiesin ennen kuin aloin lukea kirjaa. Muistaakseni tätä ei kerrottu kirjassa erikseen: nopea kasvu kyllä mainittiin, mutta en muista että tarkkaa määrää olisi paljastettu. Pidätän oikeuden olla väärässä.

Tarina alkaa Norman äidin hautajaisista. Äiti kuoli jäätyään metron alle. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta Norma haluaa tietää enemmän. Miksi äiti tappaisi itsensä? Mikään ei viitannut siihen, että äiti olisi itsetuhoinen.

Äidin kuolemaa selvitellessään Normalle alkaa hahmottua hänen oma taustansa, sukujensa juuret. Täytyy kulkea kauas ajassa taaksepäin päätyäkseen nykyaikaan ja voidakseen ymmärtää äitiä. Kaiken taustalla hulmuavat hiukset kuin vilja pellolla.

Näkymätön vaara vaanii jokaisen kulman takana, jokaisessa ihmisessä. Hiukset kihartuvat kauhusta, painavat raskaina ja alati kasvavina päätä kumaraan. On leikattava jatkuvasti, ettei kukaan huomaa, millaista salaisuutta Norma harteillaan kantaa.

Romaaniin siunaantuu melkoinen määrä henkilöitä, ja etenkin alussa henkilögallerian paisuminen pistää pään pyörälle. Kuka olikaan kukin? Oksanen paljastaa maltillisesti henkilöiden taustoja ja yhteyksiä toisiinsa. Lukija saa olla jonkin aikaa ymmällään ja raapia päätänsä, mutta kun sotkuiset ja hieman sekavat suhteet alkavat selvitä, se kyllä palkitsee.

Normaa täytyy lukea erityisen skarppina. Täytyy olla valmis muuttamaan omia käsityksiään ja arvailujaan. Itse jouduin lukemaan jotkin kohdat pariin kertaan, ja palaamaan muutaman kerran taaksepäin kertaamaan jo luettua. En näe sitä kuitenkaan huonona asiana, vaikka joissakin kohdin olisin kaivannut selkeyttä kerrontaan.

Norman tunnelma on taianomainen ja maaginen. Oksasen kieli on kaunista ja tenhoavaa. Ei mitään turhaa kikkailua, mutta sanat on taiten valittu. Tietty mystisyys leijuu ilmassa kautta kirjan.

Norman päätemoina voi pitää hiuskauppaa ja kohdunvuokrausta. Niihin lomittuu suuria kysymyksiä omista juurista ja paikasta elämässä. Kirjasta ei kannata tietää juuri mitään etukäteen. Siksipä en kerrokaan tämän enempää.

Loppusummaus: pidin Normasta todella paljon, ajoittain jopa hieman jännitti kirjaa lukiessani. Ei kannata odottaa suoria vastauksia ja selittelyjä. Paljon jää omankin mielikuvituksen ja arvailun varaan, mutta ei mielestäni liikaa. Norma on kirja, joka kestää toisenkin lukukerran ja kenties toisella kerralla siitä saattaa huomata asioita, joita ei ensimmäisellä lukukerralla rekisteröinyt.

Muutamien muiden bloggauksia: KristaKirjasähkökäyrä, Oksan hyllyltä, Mari A:n kirjablogi ja Kirjapolkuni.

Kiitän tässä samalla Kristaa Normasta, jonka hän antoi minulle kirjamessuilla. Olipa ihana tavata vihdoin livenä!

~~~

Kirjan kansi saa erikoismaininnan kauneudesta ja tyylikkyydestä. Kansi on Anne Kursun ja Toni Härkösen käsialaa.

10 kommenttia:

  1. Mie tykkäsin myös kovasti tästä. Olen vaan ihan jumissa bloggauksen kanssa, tuntuu että ajatuksia on paljonkin, mutta en saa niitä ulos. Miusta tuntuu, että tämä vaatisi sen toisen lukukerran, että saisin kaiken irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij, kiva kuulla että pidit! Olenkin odotellut bloggaustasi, mutta ymmärrän jumin. Minultakin vei aikansa saada ajatukseni ja kokemani ulos, koska tarttumapintaa oli niin paljon. Kirja jätti erikoisen jälkimaun ja luulen, että toinen lukukerta toisi erilaisia asioita pinnalle. Varmasti luenkin tämän vielä joskus toiste uudelleen, mutta en ihan heti.

      Poista
  2. Tämä oli ensimmäinen lukemani bloggaus, joka herätti kiinnostusta Normaa kohtaan. Tuli vähän sellainenkin fiilis,että sinä löysit tästä todellakin jotain, joka ei ehkä niin helposti ensilukemalla edes pistä silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, hienoa kuulla, että kiinnostuit! Normasta oli todella vaikea kirjoittaa, koska en halua paljastaa oikeastaan mitään. Nyt myös ymmärrän, miksi Oksanen haastatteluissaan on vältellyt itsekin avaamasta juonta. Luulen, että toisella lukukerralla näkisin jotain, mitä en nyt nähnyt.

      Poista
  3. Olen suhtautunut Normaan vähän nihkeästi (kun on muun muassa ne Kyyhkysetkin lukematta), mutta nyt alkoi kiinnostaa :) Kuulostaa niin erilaiselta kuin aiemmat Oksasen kirjat, että pakkohan tähän on tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin on Kyyhkyset lukematta ja osittain siksi, että hieman "pelkään" sitä. Tai oikeastaan sitä, että on kovin vaikea. Luulenpa kuitenkin, että otan sen lukuun asap kotiin palattuani. Minulla on joskus "huono itsentunto" lukijana ja pelkään, etten tajua mitään lukemastani. :D En tiedä, mistä tuo pelko kumpuaa, koska noin ei varsinaisesti ole koskaan käynyt.

      Poista
  4. Oi, Norma saa luotani varmasti rakastavan kodin! :) Jännityksellä odotan, miten tämä minulle kolahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norma onkin jo matkalla, toivottavasti saapuu pian! Jännityksellä odotan, mitä pidät vaiko et. :)

      Poista
  5. Norma oli virkistävän erilainen verrattuna aikaisempiin kirjoihin. Puhdistus on minulle The Kirja, Top10-sarjaani. Norma kestää useamman lukukerran, mutta niin kestää Puhdistuskin. Kyyhkysistä en niin kauheasti tykännyt, mutta uskon, että se on elokuvana hurjan hyvä, riippuen tietysti päähenkilöstä. Sofi Oksasella on taito kirjoittaa tekstiä, mikä taipuu näytelmiin ja elokuvaan. Huikeaa dialogia ja jännittäviä kohtauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Puhdistuksesta. Oikeastaan Baby Jane on ainoa lukemistani Oksasen kirjoista, joka ei oikein uponnut. Kyyhkysten lukeminen hieman jännitää, mutta samalla kiinnostaa kovasti.

      Puhdistus-elokuvaa en ole nähnyt, mutta aion kyllä katsoa. Samoin jos Kyyhkysistä tehdään elokuva, nin pakko sekin on varmaan jossain vaiheessa katsastaa. Mutta kirja ensin!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.