Hae tästä blogista

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Ei ihan perinteinen mummeli

Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia.


Marko Hautala: Kuokkamummo
Tammi 2014
S. 328
Arvostelukappale

Miten kiinnostuin Kuokkamummosta? No, ensin nimen perusteella, sitten näin kirjatrailerin. Sitten tajusin, että minun on p a k k o lukea Kuokkamummo. Sitten luin. Luettuani tajusin, että minun on p a k k o lukea lisää Hautalaa.

Mutta mennään nyt mummoon. Varovasti, ettei tule kuokasta.

Joiltakin se syö sydämet. Se kaivaa ne rinnasta kuokalla, olit elossa tai et. Se laittaa ne perunamaahan ja odottaa, kunnes ne ovat jo vähän mustia. Sitten se pureskelee ne pelkillä ikenillä. Tekareihin se ei alennu.

Vuosikymmenten ajan on eräässä syrjäisessä lähiössä koottu nuoriso pommisuojaan kuuntelemaan "saarnaa" Kuokkamummosta. Kuuntelemaan ja pelkäämään.

Samuel Autiokin on saarnan aikanaan kuullut, ja tietää lähiön tavat ja säännöt. Ja muutti täysi-ikäiseksi tullessaan pois alueelta pakoon lapsuusmuistojaan. Perusti uuden elämän, eli sitä. Mutta muistot eivät jätä rauhaan ja sitten koittaa hetki, kun on pakko palata juurille.

Samaan aikaan Samuelin ikätoveri, Maisa, tekee tutkimuksia kotiseudustaan tavoitteenaan tehdä väitöskirja seudun perinteestä. Hän saakin houkuteltua paikallisen nuoren auttamaan itseään, mutta seuraukset ovat kohtalokkaat.

Varsin mielenkiintoinen asetelma, vai mitä. Ilokseni voin myös ilmoittaa, että se toimii. Tämähän on parasta kauhua, mitä olen aikoihin lukenut! Ei tullut loppulörähdystä tai uupumusta, vaan Kuokkamummo piti pihdeissään alusta loppuun.

Kirjassa on kaksi aikatasoa, joiden kesken kerronta polveilee. Nykyajassa vaikuttaa enimmäkseen Maisa, menneessä eletään Samuelin nuoruutta. Hautala vaihtelee sopivassa määrin aikatasoja ja paljastaa kunkin aikajanan tapahtumia juuri sopivalla tempolla saaden lukijan olettamaan ja spekuloimaan.

Itse olin ihan villinä veikkausteni kanssa. Jotkin yksityiskohdat saattoi ennakoida vihjeiden perusteella, osa tuli sitten suoranaisena yllätyksenä. Hautala ei nimittäin sorru selittelyyn saati rautalangan vääntämiseen. Hän luottaa, että lukijalla on aivot ja jättää muutenkin tilaa tulkita. Hän avaa verhot, mutta antaa lukijan itse katsoa.

Omalta kohdaltani voin vain todeta, että Kuokkamummo on melkoinen yllätyspaketti: ei ollut mitään hajua, mitä seuraavaksi tapahtuu, millaisia käänteitä on luvassa ja miten kirja päättyy. Romaanissa esiintyy useita perinteisiä kauhuelementtejä, mutta Hautala käyttää niitä taiten ja omalla tyylillään. Ei siis todellakaan tarvitse pelätä mitään ennalta-arvattavaa kliseistä horinaa tämän kirjan kohdalla.

Jännityksen lisäksi tämä kirja kosketteli myös emotionaalista puoltani. Minun tuli jotenkin surku Samuelin isää, joka kaikesta päätellen oli hyvä ja rakastava isä lapsilleen. Ei ole helppoa kasvattaa kahta poikaa yksinhuoltajana. Samuelin isällä on sydän paikallaan ja siksi jotenkin riipaisi se, miten yksin hän lopulta jäi.

Eräs mielenkiintoinen henkilö on Helge, joka asuttaa mökkiä lähiön kupeessa metsässä. Helge viihtyy omissa oloissaan, eikä ole järin pidetty ihminen seudulla. Ja hänen koiransa, voi luttanaa (eläinrakkaalle ihan iik ja nyyh)... Mutta jospa en nyt selittelisi enempiä.

Voin kyllä taata, etten paljastellut liikoja, mutta jos vielä jatkan, saatan vahingossa spoilata koko kirjan. Mieleeni tulee nimittäin jatkuvasti kaikenlaisia kohtauksia, joita tekisi mieleni tässä puida. Mutta kuule, luepa itse!

Erityismaininta kirjan kannesta, joka on Mika Tuomisen käsialaa. Tyylikäs ja raju, tykkään! Kannen kuvat iStockphoto, Mika Tuominen.

Kuokkamummon on lukenut lisäkseni ainakin Booksy, Krista ja Annika.

14 kommenttia:

  1. Melkein kuin mun mummo! No ei nyt vainskaan. Toinen mummoistani oli oikeasti aika ärhäkkä tapaus, joka saattoi möläyttää ja ärähtää ihan mitä sattuu, mutta tuskinpa mummoni on ollut tämän kirjan esikuvana. Toinen mummoni oli sentään enemmän perinnematskua.

    Mutta viittiskö lukea kirjaa? Luulin otsikkosi perusteella, että kirja olisi humoristinen, mutta kuitenkin ihka oikeaa kauhua. Katotaan, sopisiko pimeisiin syysiltoihin... Selvitin muuten facepalmit. Star Trek double facepalm oli paras! Aina oppii uutta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan mummo liittyy urbaaniin legendaan Kuokkamummosta. Hautala on rakentanut kirjansa tuon legendan ympärille käyttäen tietenkin kirjailijan vapauttaan luoda ja keksiä. :) Kyllä tästä kirjasta huumoriakin löytyy, melkoisen mustaa sellaista tosin. Koomistakin ajoittain. Pimenevä syysilta olisi juuri oivallinen hetki tätä lukea eli kokeile ihmeessä, jos kaipailet ravistelevaa kauhua vaihteluksi :)

      Minun mummot ovat molemmat mukavia. Toinen tosin jo ikiunessa. <3

      Poista
  2. No nyt tuli kauhumummo, jota en pysty lukemaan. Mummot on ihania ei kamalia, ainakin toivon niin ;)
    Hautala kyllä kiinnostaa, mutta ei tämä kirja.
    (ps. Kirjasähkökäyrän osoite on muuttunut kirjasahkokayra.blogspot.com ilman ääkkösiä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mummotkin ovat ihmisiä ;) Omat mummoni tosiaan ovat/olivat juuri parhaita mummuja!

      Yritin jo aiemmin vaihtaa osoitteesi tuohon sivupalkkiin, mutta Blogger ei ole suostunut sitä vaihtamaan. Jospa tänään paremmalla onnella!

      Poista
  3. Tämä mummo kiinnoa minuakin, jos vaan uskallan lukea. Kummitusjutut ovat aina kiinnostaneet ja olisi ihan kiinnostavaa lukea joku kauhukirja kaikkien vuosien jälkeen. Ehkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ihan hirvittävästi enää kauhua lue (elokuvina tulee katsottua enempi), mutta tämä oli kyllä hyvä! Erottuu todellakin edukseen, että lue ihmeessä juuri tämä jos tulee kauhuilufiilis jossain vaiheessa! :)

      Poista
  4. Luehan murunen lissää Hautalaa <3 Tää oli loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luenhan mie, kunhan saan käsiini! Tämä oli kyllä positiivinen yllättäjä, vaikka hyvät vibat minulla oli tämän kirjan suhteen jo ennen lukemista. Intuitio oli oikeassa :D

      Poista
  5. Huu pelottava kansikuva! Taisin kiinnostua tästä kirjasta,,,,eli kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on taidetta, mielettömän hieno! Eikä sisältö jää huonommaksi. Kauhunälkään ehdoton valinta! :)

      Poista
  6. "Hän luottaa, että lukijalla on aivot ja jättää muutenkin tilaa tulkita. Hän avaa verhot, mutta antaa lukijan itse katsoa." Tässä tuli just se asia, mitä minä arvostan. Niin moni kirja on pilattu kaiken puhkiselittämisellä. Silläkään ei ole mitään väliä, jos on monta mahdollista tulkintaa, se on vain plussaa.
    Kiitos Elegia hyvästä kirjaesittelystä!

    VastaaPoista
  7. Tämä Kuokkamummo jättää tosiaan tulkinnanvaraa lukijalle. Minustakin se on hyvä asia. Jotain rajaa tosin siinäkin eli jos menee liian epämääräiseksi, en tykkää. Tässä niin ei siis käynyt.

    Kiitokset sanoistasi! :))

    VastaaPoista
  8. Olen lukenut Hautalalta Itsevalaisevat, ja se oli sen verran pelottava kokemus, etten sittemmin ole uskaltanut hänen kirjoihinsa tarttua! Hyvin hän kyllä kirjoittaa. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä laittaa Itsevalaisevat lukulistalle. Pelottavuudesta saa plussaa minulta. ;)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.