Aloin itkeä heti, kun synnyin.
Jokainen päivä osoittaa miksi.
Espanjalainen sananlasku
Minulla on muutamia kirjoja, jotka kulkevat kanssani minne tahansa menenkin. Tai ei nyt ihan; en niitä lomamatkoille tai muille vastaaville yleensä mukaan ota. Mutta ne ovat sellaisia kirjoja, joista en luovu ja jotka kulkevat muassani muutosta toiseen. Niihin kirjoihin teen myös merkintöjä - lähinnä alleviivauksia.
Eräs tällainen kirja on Kyynikon kultainen kirja, jonka on toimittanut Juha Lindqvist (Mattina 2001). Teokseen hän on koonnut ajatuksia ympäri maailman erilaisten otsikoiden alle.
"Oikeastaan, ehkä on väärin puhua ajatuksista, totuus olisi pikemminkin oikea sana. Nämä lainaukset eivät ole syntyneet tyhjästä, ne eivät ole taivaanrantaan maalattuja kuvia, vaan peilauksia elämästä: nykyhetkestä, menneestä ja tulevasta. Omassa raadollisuudessaan ne osoittavat, mihin maailma on menossa ja millainen se on ollut."
Kyynikon kultainen kirja edustaa minulle sellaista ihastuttavaa, ajatuksensiemeniä sisältävää huumorikirjaa, joka - nurinkurisesti - huvittaa minua suuresti. Mutta onhan huumori, erityisesti pilkallisuus, merkittävä kyynisyyden osa.
Tässä kohden haluan huomauttaa, etten ole kyynikko (olen toiveikas realisti). Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta teoksen annista, märehtimästä, tulkitsemasta ja pyörittelemästä sen pikkuruisia sananparsia. Esipuheessaan Lindqvist jo toteaakin:
"Näiden ajatusten keskellä on huumori jo itsesuojeluvaiston kannalta terveellinen tekijä."
Jo kirjan esipuhe saa minut hymistelemään ja nostattaa hymyn huulilleni. Minulle tämä teos edustaa toivoa. Se voi kuulostaa kummalliselta enkä osaa sitä itsekään selittää. Yhtä kaikki: Kyynikon kultainen kirja piristää minua, kun ottaa päähän tai on huumori kateissa. Siksi kirjasta on varmaan tullutkin minulle niin tärkeä ja rakas.
Kyynikko on ihminen, joka kukkien tuoksua tuntiessaan alkaa etsiä ruumisarkkua katseellaan.
Henry Louis Mencken
Pankkiiri on kaveri, joka lainaa sateenvarjoaan auringonpaisteella ja vaatii sen takaisin heti paikalla kun alkaa sataa.
Mark Twain
Kahta kertaa ei eletä, ja on paljon sellaisia jotka eivät osaa elää yhtäkään kertaa.
Friedrich Rückert
Hän oli ihminen, jonka omatunto oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä.
Stanislav Jerzy Lec
Kyynikko Diogenes näki kauniin nuorukaisen, joka ei osannut kirjoittaa, ja sanoi: "Siinäpä vasta olisi talo, jos joku olisi kotona!"
tuntematon
Kun tietää
eläneensä turhaan
tietää ainakin
minkä vuoksi
on elänyt
Tommy Tabermann
Onpas mielenkiintoisen kuuloinen kirja. Ainakin noiden otteiden perusteella kirja kuulostaa sellaiselta, että varmasti kiinnostaisi minuakin. Minuun puree juuri tuollainen, miten nyt sanoisi, hieman kiero huumori. :-) Kiitos vinkistä! Kirjastoon!
VastaaPoistaToivottavasti löytyy kirjastosta. Ja jos ei löydy, niin ehkä joku muu vastaava voi löytyä. Tässä kirjassahan ei ole muuta kuin (kyynisiä) sitaatteja ;)
PoistaTämä kirja saattaisi sopia minulle. Lukisin sen nimenomaan huumorikirjana. Yleensä en ole aforismeista välittänyt (kai nämä luokitellaan aforismeiksi?). Joskus nuorena erehdyin lukemaan Kahlil Gibralin "viisauksia", esim. "Nainen voi kätkeä kasvonsa hymyyn". Meni maku koko aforismikirjallisuuttaa kohtaan. Jospa tämänkaltainen kiero huumori palauttaisi sen :-o
VastaaPoistaMinä taasen tykkään aforismeista (joita ovat tosiaan nämäkin), mutta tietyin varauksin eli hyvin valikoivasti. Tämän kirjan kyyniset aforismit kutittavat kivasti mieltäni, tuo mainitsemasi ei :D
PoistaJos noista näytteistä pidit, luulen että tykkäisit tämän kirjan annista muutenkin eli suositan lämpöisesti. Eikä tarvitse pelätä joutuvansa lukemaan mitään "paulocoelhomaisia" mietelaueita ;))
Kuulostaa erittäin kiinnostavalta. Ja tutulta elämänfilosofialta. Ja naurattavalta. Itse sanon itseäni inhorealistiksi, mutta mieheni mielestä olen pervorealisti. Kyynikko?
VastaaPoistaPervorealisti :DD Kyllä, ehdottomasti suosittelen tätä sekä inho- että pervorealisteille!
Poista