Hae tästä blogista

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Cornwall: Lizard Point

Blogini palaa hiljalleen henkiin mentyään ihan hunningolle lähdettyäni äkillisesti road tripille mieheni kanssa. Emme yleensä suunnittele tai varaile mitään etukäteen, vaan kun päätämme mennä, niin menemme.

Kun mahdollisuus lähteä koitti, varasimme auton ja seuraavana päivänä olimmekin jo tien päällä. En lukenut yhtäkään sivua romaanista reissulla. En yksinkertaisesti jaksanut silloin kun olisi aikaa ollut. Lueskelin ainoastaan sanomalehtiä ja tutkailin mukana ollutta lenkkikirjaa.

Lenkkikirjasta muutama sananen. Kirja on  Readers Digestin The Most Amazing Places to Walk in Britain. Mainio opus! Lenkit ovat pääsääntöisesti ympyröitä eli ei tarvitse samaa tietä tulla takaisin. Reitit on kuvattu hyvin eli ohjeita noudattamalla ei tarvitse eksyä.

Teimme kirjasta neljä lenkkiä, loput tuunasimme itse. Esittelen kaikki lenkit kuvien kera. Etukäteen voin jo sanoa, että yksikään lenkki ei pettänyt: maisemat olivat huikeat ja monipuoliset.

Lenkit on hyvä katsoa etukäteen, koska Briteissä ei ole samalla lailla jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa. Yksityisille maille ei saisi mennä (paitsi Skotlannissa on hieman vapaampaa) eli pitäisi pysytellä "public footpatheilla", jotka ovat muuten joskus erittäin huonosti merkitty. Mekin eksyimme yksityismaille, mutta siitä enemmän myöhemmin. Nyt kierrokselle!


The Lizard Point (sijaitsee Cornwallissa) on Englannin eteläisin piste. Olen haaveillut pääseväni sinne siitä lähtien, kun kuulin paikasta. Yövyimme pienessä kylässä nimeltä - yllätys yllätys - Lizard, josta pääsi suoraan eräälle kirjan lenkille.


Kierros ei välttämättä sovellu ihan rapakuntoselle, sillä se sisältää jonkin verran melko jyrkkiä nousuja. Peruskunnolla kyllä pärjää eli ei todellakaan tarvitse mikään huippu-urheilija olla sitä paitsi osa lenkistä oli melko tasaista vaellusta nummella.


Meitä riepotteli valtava tuuli, joka yritti syöstä alas rinteeltä ja teki kapuamisen ajoittain hankalaksi minulle. Olen havainnut, että minulla on korkeanpaikankammo, joten hätäpissat oli lähellä monta kertaa. Pysyin kuitenkin kuivana paitsi kengät kastuivat nousuvedessä.


Yksi hyljekin bongattiin. Siellä se köllötteli aaltojen sylissä. Kuvaa ei ole, koska ei ollut järsyä mukana. Kaikki kuvat olen ottanut siis pikkukameralla. Järkkäriä en käyttänyt reissulla ollenkaan, koska lenkeillä on paras pitää kantamukset minimissä.


Yövyimme Pubissa nimeltä Top House Inn. Aivan mahtavan ihana ja idyllinen paikka yöpyä. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun yövyimme pubissa. Suosittelen uniikkeja kokemuksia haluaville pubimajoitusta.

Plussaa myös siitä, että pubi oli erittäin koiraystävällinen ja niitä siellä piisasikin. Minusta on aina ihanaa, kun eläimet ovat tervetulleita mihin tahansa! Sain silitellä monia hurttia.


Etteivät nämä reissupostaukset paisuisi ihan muodottomiksi, teenkin tästä sarjan, jota postaan aina kirjamietteiden välissä. Esittelen omassa postauksessaan kunkin reitin kuvineen ja kommelluksineen (ruhjeitta ei tätä reissua nimittäin tehty: olen aika kattavasti mustelmilla ja pintanaarmuilla).

Tulossa siis vielä mahtavia maisemia mitä erilaisemmista paikoista!

24 kommenttia:

  1. Jes, ihanaa, että näitä mahtavia postauksia on luvassa lisää <3 Miten uskomattoman kaunis luonto onkaan! Ihan hengästyttää näitä kuvia katsellessa (ja vähän myös niitä nousuja ajatellessa :) Tervetuloa takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto on tosiaan täynnä taideteoksia, joita en koskaan lakkaa ihailmeasta ja ihmettelemästä! Onneksi ei ihminen ole tuhonnut jokaista kolkkaa ;)

      Kyllä mieli lepäsi noissa maisemissa ja monissa muissakin <3

      Poista
  2. Ihan munoloista seutua! Mikä siinä onkin, että me korkanpaikankammoiset haluamme juuri korkealle;) Minulla aina ne alpit...,mutta lähtisin viikoiksi Englannin maaseudulle ja Skotlantiin ellei se liikenne olisi toisenpuoleista kuin meillä. Puhuimme siitä R:n kanssa reissussa ja kyllähän siitä selviää, mutta riskitilanteissa, jos jotain meinaa sattua, alitajunta käskee miljoonia matkakilometrejä ajaneen kuskin toimimaan aiemmin koteulla tavalla ja silloin sattuu hurjia.

    Olimme Galwayssa kerran 2 viikkoa, mutta meillä oli siellä ystävä, joka asui Irlannissa ja hän toimi kuskina etc.

    Lisää vaan tätä brittiläistä/skottilaista maaseutusarjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, Leena! Minä havaitsin oman korkeanpaikankammoni vasta hiljattain Gibraltarilla hengaillessani kapeilla vuoripoluilla. Kammoa ei ole, jos on edes aita suojana, mutta monin paikoin ei ollut muuta kuin jyrkkä pudotus, apua!

      Samaa kammoa siis koin tälläkin reissulla, mutta silti on vaan pakko mennä ja tietyllä tavalla nautin, vaikka joissakin kohdin tunsin jopa fyysistä pahoinvointia. :D

      Vasuriliikenteeseen kaiketi tottuu melko nopsaan. Minullahan ei ole ajokorttia, mutta fillarilla vetelen liikenteen seassa ihan sujuvasti vasuristi. Pää on jo muuttunut "vasemmistolaiseksi" eli Suomessa väistän väärin ja olen kaikkien tiellä muutenkin ;D

      Mies sanoo, että vasuriliikenne ei tuota ongelmia, mutta asiaa auttaa, jos myös auto on "vasemmistolainen" eli ratti oikealla.

      Skotlantiin asti emme tällä reissulla ehtineet, Pohjois-Englantia (Cumbria) oli rajana. Ehkä toinen kerta tehdään reissu Skotlantiin. Olen Skotlannissa käynyt (mm. Edinburghissa), mutta siitä on jo aikaa.

      Poista
  3. Ihana postaus. Tuollaisille kävelyretkillä haluaisin niin itsekin. Paitsi että minuakin vaivaa aika paha korkeanpaikankammo.. Tulevia matkapostauksiasi jo odotellen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän reissun teema oli nimenomaan "hiking". Jätettiin suosiolla kaikenlaiset kulttuurimenot syrjään ja keskityttiin luontoon. Aivan mahtava "aktiiviloma", jollainen tehdään varmasti uudelleen jossain vaiheessa!

      Poista
  4. olen lukenut paljon tuosta ja aika lähellä ollut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kerralla menet sitten ihan kylään asti :)

      Poista
  5. Oh, ihananoloinen paikka! Innolla odotan jatkokertomuksia. Minä hommasin joskus talvella tuollaisen lenkkioppaan Helsingin kulkemiseen, pitäisikin nyt kaivaa se esiin ja alkaa kierrellä ehdotettuja reittejä. Paljon löydettävää on myös kotikaupungissa.

    Minä olen lähdössä ylihuomenna Prahaan, jos nyt tilanne siellä on sellainen, että viranomaiset eivät sitä suoranaisesti kiellä... No, tuleepa ainakin kostea reissu myös muussa mielessä kuin oluttuopposen äärellä istuen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä todellakin on paljon ihania paikkoja! Minulla oli tapana tehdä fillarilenkkejä ihanassa Helsingin luonnossa - ja aamuöisin keskustan kaduilla aikana, jolloin kärsin unettomuudesta <3

      Praha on i h a n a ! Toivottavasti pääset lähtemään, ihan kamalia tulvia tuntuu nyt olevan monissa paikoissa keski-Euroopassa. :(

      Poista
  6. Oooh! Wautsi! Kuulostaa hauskalta opukselta ja ah ihanalta reissulta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä opus, jos tekee mieli vaellella Briteissä. Kirja on myös hienosti jaettu alueisiin eli sitä on helppo käyttää. :)

      Poista
  7. Muuten löysikö Linnunpaino perille? Arvioisin, että ehkä sen olisi jo pitänyt sinne saapua, jollen onnistunut jotenkin mokaamaan koko juttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kiitos ihana! Linnunpaino odotteli täällä, kun palasimme kotiin. <3

      Olen vielä ihan sekaisin reissun jäljiltä, joten olen unohtanut kuitata kirjan saapuneeksi. Mutta perillä on!

      Poista
    2. No hyvä juttu. :) Onneksi ei kadonnut postissa ja postimerkitkin riittivät.

      Poista
    3. :) En vielä tiedä, missä vaiheessa ehdin kirjan lukea, mutta yritän ottaa sen lukuun asap, kiitos vielä! :)

      Poista
  8. Upeita maisemia ja voi, kun pääsisin joskus itsekin sinne Englantiin, josta olen aina haaveillut, mutta ehkäpä jonain päivänä. Mutta onneksi kirjojen ja blogien kautta pääsee nojatuolimatkalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä reissu länsirannikolla oli eka kerta. Itärannikolla ja pohjoisemmassa on tullut oltua. Oli aivan mahtavia maisemia ja kyliä: ihan kuin olisi ollut "ulkomailla", vaikka oli vain muutaman sadan mailin päässä kotoota :D

      Poista
  9. Aivan mahtava postausidea ja huikeita kuvia, jään into piukeena odottamaan lisää! (odotin jo selostavan kappaleen jälkeen näkeväni kaikki, hih!) Tämä ei nyt yhtään hillitse omaa kaipuuta päästä reissaamaan Englantiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nämä retkijutut kiinnostavat. Nämä ovat samalla sellaisia päiväkirjamaisia muistomerkintöjä minullekin. :)

      Lisää siis tulossa, seuraavaksi nummilta :)

      Poista
  10. Oih... Ihastuin jo lapsena nummiin Blytonin Viisikkoja lukiessani, olisi ihana päästä nummimaisemaan vaeltelemaan <3 Kiva päästä tällaiselle virtuaalimatkakierrokselle, kiitos jo etukäteen :)

    (Huomasinpa eilen kärsiväni itsekin korkeanpaikankammosta. Ainakaan katolla kiipeily ei sovellu minulle. En aikoinaan mm. Eiffel-tornissa tai Alpeilla huomannut vastaavaa, mutta katto on siis ehdottomasti ei-ei...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin koin vasta tällä reissulla ekat kunnon nummet! Olihan kokemus tosiaan :)

      Minulla on muuten samanlainen korkeanpaikankammo eli missään Näsintornissa tai vastaavassa ei ole ongelmaa, mutta vuorilla kapeilla poluilla ilman mitään aitoja tmv. tämä kammo nousee pintaan. Olisi niin helppo luiskahtaa rinteeseen (itse asiassa luiskahdinkin: siitä on tulossa juttua, kunhan päästään sinne asti)!

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.